Mummolan muistot lapsuudestani on ihaninta

Niinpä, mun lapseni ei sitä saa kokea, kun vanhempani on kuolleet. Esikoinen saattaa jotain muistaa.

No enpä ole minäkään saanut. Kun olin lapsi, elossa oli vain yksi isovanhempi ja hänkin juoppo jolla skitsofrenia. Varhaisimmat muistot mummustani on vierailut mielisairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole minäkään saanut. Kun olin lapsi, elossa oli vain yksi isovanhempi ja hänkin juoppo jolla skitsofrenia. Varhaisimmat muistot mummustani on vierailut mielisairaalassa.

Onko sinulla omia lapsia? Saavatko he mukavia muistoja vai onko kakeruus valloittanut mielesi ja asenteesi on, että itse hoidan kun olen tehnytkin..

Ei saa samaa. Ex anoppi alkkis ja oma äitini on ilmoittanut jo esikoisen syntyessä että itse saan hoitaa. Ja äitiäni lapset eivät saa edes sanoa mummoksi. Pienestä jo opetti että sano "maija" mä mikään vanha ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole minäkään saanut. Kun olin lapsi, elossa oli vain yksi isovanhempi ja hänkin juoppo jolla skitsofrenia. Varhaisimmat muistot mummustani on vierailut mielisairaalassa.

Onko sinulla omia lapsia? Saavatko he mukavia muistoja vai onko kakeruus valloittanut mielesi ja asenteesi on, että itse hoidan kun olen tehnytkin..

On omia lapsia mutta isovanhempia (3kpl) ei lapsenlapset pahemmin kiinnosta. Isäni on tuurijuoppo, äitini asenne on se, että hän on jo hommansa hoitanut ja anoppi haluaa nauttia eläkepäivistään. Yksin.

Ensimmäinen muistoni on mummolasta kun istuin pihalla pyörän päällä ja katselin pihan yli laskeutuvan koivun lehviin ja sieltä välistä siivilöityvää auringonpaistetta. Muistan myös kun minua työnnettiin vaunuissa hiekkatiella; hiekka rahisi, aurinko lämmitti ja oli kokonaisvaltaisesti rauhallinen olo.

Mun isovanhemmat kuoli kun olin pieni, mutta parhainta oli kesälomamatkat maalle tädin luo. Ulkosauna, natiseva, lapsen silmissä mielettömän suuri vanha puutalo, jyrkät rappuset, jännittävä ullakko ja ovenpielessä pihatontut. Saunatuvassa tuoksui puhtaat pyyhkeet ja tuohi, hiekkatien toisella puolella nökötti naapurin kaksi hevosta aitauksessaan, joille pääsin aina syöttämään terassilla syödyn päivällisen ylijäämäleipiä. Serkkujen kanssa pyöräiltiin uimarannalle, piirreltiin viileällä puulattialla ja syötiin aamuauringon valossa puuroa<3

Mun mummo teki maailman parasta läskisoosia ja jälkäriksi lettuja (pienellä ja vanhalla, valurauta lettupannulla). Taivaallista. Siinä ei voita säästelty.

Kesät olivat aina aurinkoisia inkkarikesiä. Saunan jälkeen saatiin sisarusten kanssa pullo jaffaa, joka jaettiin tarkkaan 3:een osaan.

Mummo oli hauska ja nauravainen ihminen. Mummon syli oli aina avoinna ja sai halata, kun siltä tuntui. Mummo oli kärsivällinen, opetti kutomaan ja virkkaamaan. Vaikka minusta ei koskaan tullut innokasta käsityöihmistä, osaan virkata sen pahuksen patalapun vaikka unissani. Mummo nukkui pois n. 16v sitten. Iso ikävä. RIP.

Paljon hyviä lapsuusmuistoja mummolasta, tuki ja turva myös murrosiän murheissa. Hyviä ja maanläheisiä vinkkejä lasteni hoitoon. Olin niin onnekas että sain pitää mummoni lähes 50 vuotta elämässäni. Mummoni nukkui pois 93-vuotiaana.

Mummin kerrostaloasunnossa oli aina niin siistiä ja tuoksui puhtaalta. Siellä oli kauniita huonekaluja. Sohva oli pehmeä, eikä sisällä saanut polttaa. Päivällä mummi vei meidät joko syöttämään sorsia tai leikkimään leikkipuistoon. Leikkipuistossa mummi ilmoitti olevansa Mörkö ja jahtasi meitä kiipeilytelineen alta ja liukumäessä minkä huonolta jalaltaan pystyi ja nauroi. Jos joku tulipaikalle mummi punastui, lopetti nolostuneena ja käyttäytyi hyvin hillitysti. Hän osasi olla oikein hieno nainen.

Tarjousten perässä käytiin useassa eri kaupassa hakemassa ostokset. Kesken leikin Mummi kävi aina salaa laskemassa lautasellinen ohuen ohueksi leikattuja poronkuivaliha siivuja vierellemme ja hipsi pois. Niistä syntyi aina kilpailu. Juomaksi mummi laittoi vitamiiniporeita. Illalla mummi luki sadun ja meni omaan sänkyynsä nukkumaan vaikka halusimme viereen. Loppuyön kiipesimme vuoroin mummin viereen ja tämä livahti meidän vierassänkyymme ja sama toistui. Ulkonäöstä ja vaatteista mummi oli tarkka. Aina ennen ulosmenoa kysyi olivatko hiukset hyvin.

Mummi oli ihana kiltti ihminen, mummiksi nuori. Vain rahasta ja siisteydestä hän oli turhan tiukka.

Vierailija kirjoitti:

mitä tiedän.

Lämpimät kesät, keitto kiehumassa ja mummo halaa. Uimaranta ja aurinkoa, siskonpedit lattialla.

Pihasauna, pakkashöyryt ja narskuva lumi.

Serkkujen kanssa oltiin paljon lomilla mummolassa. Talvella ja kesällä. Ja ei koskaan ole jäänyt itselleni mieltä, että olisin ollut vaivoiksi ja rasite.

Ei taida nykyään lapset saada samaa hienoa lämpöistä kokemusta. Ainakaan jos tämän palstan kommentit on tosia.

Pakko tunnustaa, ettei minun lapsenlapset saa. Ei ole varaa ostaa taloa maalta uimarannan läheltä ja tiloja niin paljon, että kaikki lapsenlapset mahtuisi minun pätkätöiden välissä makaamaan lattioille siskonpedissä. Nollasopimuksella kun tekee, niin ei tiedä, koska töihinlähtö on

Oma mummola oli maalla, mikä oli kaupunkilaiselle ihan oma maailmansa. Paljon siellä tuli vietettyä aikaa, esimerkiksi käytännössä kaikki kesät. Sillä tavalla ajat oli 30 vuotta sitten erilaiset, että isovanhemmat eivät mitenkään erityisesti passanneet tai viihdyttäneet lasta, vaan se oli ruoka pöytään ja viihdytyksen sai keksiä itse. Ja sehän ei ollut ongelma!

Onneksi lapsillani on toinen mummola, johon ovat aina olleet tervetulleita ja siellä heitä on aina rakstettu. Minun vanhemmillani ei sitä kykyä ole. Äitini ei viihdy lasten seurassa ja isäni on vaarallista seuraa.

Minun lapsillani on ihana, perinteinen mummola. Lapsenlapsillanikin tulee olemaan, jos sellaisia saan ja minussa vielä henki pihisee.

Vierailija kirjoitti:

mitä tiedän.

Lämpimät kesät, keitto kiehumassa ja mummo halaa. Uimaranta ja aurinkoa, siskonpedit lattialla.

Pihasauna, pakkashöyryt ja narskuva lumi.

Serkkujen kanssa oltiin paljon lomilla mummolassa. Talvella ja kesällä. Ja ei koskaan ole jäänyt itselleni mieltä, että olisin ollut vaivoiksi ja rasite.

Ei taida nykyään lapset saada samaa hienoa lämpöistä kokemusta. Ainakaan jos tämän palstan kommentit on tosia.

Mulla on moderni mummo. Olen 22-vuotias, ensimmäinen lapsenlapsi ja äitini oli ensimmäinen lapsi. Mummo oli nelikymppinen kun synnyin. Mummo ei asunut maaseudulla tai laittanut läskisoossia, mutta ai että mummolla vietetyt kesälomat olivat silti ihanaa aikaa. Ei lämpimät ihmissuhteet ole kiinni tuollaisista asioista tai nykynuoret moista osaisi kaivata.

Joo ihania muistoja. Sain viettää aikaa jopa isomummuni eli mummoni äidin kanssa. Muistan kun hänen kanssaan grillasimme makkaraa, istuimme pihakeinussa ja sain aina kylään mennessäni rusinoita keittiön alimmasta kaapista. Isomummu kuoli kun olin vähän alle 6-v ja muistan kuinka surullinen ja vihainen olin kuullessani siitä.

Mummini ja ukkina kanssa taas vietin lähes koko lapsuuden, sillä yksinhuoltaja-äiti teki pitkää päivää. Muistan saunaillat, ja kuinka mummi piti sylissä kun katsoimme kauniita ja rohkeita :D ja muistan marjametsään menot, kesäillat jolloin söin jäätelöä ulkona ukin kanssa, talvisin tehtiin lumiukko pihaan ja syksyllä kerättiin omenoita ja luumuja. Kiipeilin omenapuissa. Jouluna autoin leipomisessa ja kuusen koristelussa. Ihania, iloisia muistoja.

Vietin monta kesää mummolassa, kun vanhemmat loivat uraa. Asuimme Kampissa. Enkä muista, että mitään erikoista tehtiin. Oli vain kivaa, kun mummo oli läsnä ja hänellä oli koira.

Ei valitettavasti saa. Lapsen ainoaa elossa olevaa mummia (isän äiti) kiinnostaa vain viina. On nähnyt lapsen kahdesti ikinä, toisella kerralla 5 min kaupan pihassa, sitä ennen juuri 10 vuotta aikaisemmin ristiäisissä. Ukkiaan näkee joskus, kun hän työkiireiltään ehtii käymään nopeasti kahvilla.

Isäni ja hänen toinen veljensä tekivät lapset melkeinpä samaan syssyyn. Veljeni -87, minä ja serkku -90. Täti ja toinen setä perustivat perheet lähempänä 2000-lukua ja reilusti sen puolella. Niinpä me kolme (ja myöhemmin siskoni-94) olimme pitkään ainoat lastenlapset jotka remusimme mummolassa.

Kesä- ja talvilomat olimme monta päivää yötä mummon passattavana. Lapsuudessani heillä oli lehmiä navetassa, kalkkunoita ja possujakin. Aamusta iltaan olimme ulkona, juoksimme metsissä tai laskimme pellolla mäkeä. Vanhasta tottumuksesta mummolassa syötiin usein, aamulla, lounas, päiväkahvit, päivällinen ja iltapala, vaikkei maataloushommat enää niin paljoa energiaa vieneet. Mutta kyllä maistui meille lapsille! Mummon tekemät lihapullat olivat taivaallisia, aina välillä tulee ruskistetun hirvenlihan tuoksu jostain nenään, puuhellalle vähän roiskuneena :) Syksyisin nostimme monta riviä perunaa koko suvun voimin ja kokoonnuimme yhdessä syömään. Joulupäivä oli toinen mikä vietettiin aina mummolassa, syöden ja uusia vaatteita ja leluja esitellen :)

Nukuimme yleensä serkun kanssa levitettävällä sohvalla vierashuoneessa, vaari toi siskolle sängyn aina vintiltä ja veljeni nukkui sedän vanhassa huoneessa. Mummo toi aina meille illalla lasit viinimarjamehua yöpöydälle. Petivaatteet olivat vanhat ja karheat, kello löi tasatunteja kamarissa. Oli rauhallista ja hiljaista ilman naapureiden tai minkään ääniä. Olen tyytyväinen noihin muistoihin :)

Olen tavallaan ylpeä että meillä ensimmäisillä lastenlapsilla oli tuollainen oikeus ja mahdollisuus olla niin paljon mummolassa, eivät nuoremmat olleet ikinä siellä yötä ja lomiaan.

En rupea erittelemään muistojani, sillä asuin ensimmäiset reilut kuusi vuotta äitini kanssa hänen vanhempiensa luona. Ilman tuota aikaa en tiedä millainen ihminen minusta olisi tullut, sillä isovanhemmiltani sain hyvä pohjan kasvulleni ja se kantaa vieläkin vuosikymmenten jälkeen. Muutimme sitten toiselle paikkakunnalle, mutta vietin kouluaikanakin lähes kaikki lomat isovanhempien luona. Aloin jo ennen kouluikää kulkea itse linja-autolla noiden kahden kodin väliä. Asuimme uudella paikkakunnalla ahtaasti, joten siinä mielessä ymmärrän, että äiti ja isäpuoli lähettivät minut aina pois, kun vaan oli mahdollista, mutta toisaalta se ainainen lomien vietto muualla vähensi kaveruussuhteiden syntyä selvästi. Eli vaikka isovanhemmat olivat minulle rakkaimpia maailmassa, niin silti olisin halunnut olla välillä lomilla kotonakin ja tehdä kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Mutta eipä siihen aikaan lapsen mielipidettä kysytty.