Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko elämäsi aikana ollut joskus asunnoton?
14.04.2018 |
Oli sitten lyhytaikainen tai pidempää. Missä asuit sen aikaa? Minkäikäinen olit.
Kommentit (15)
En mutta olen majoittanut tyttökaverini meille muutamaksi kuukaudeksi kun hän oli asunnoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi eron jälkeen olen ollut asunnoton. Pääsin asumaan tutun sohvalle siihen asti, että sain asunnon. Ei sitä ennen edes tunnettu kovin hyvin.
Kyllä olen kun vuokraemäntä sanoi että ottaa asunnon pois vuokralta. Sitten hain Helsingin kaupungilta kiireellistä asuntoa mutta en saanut mitään. Onneksi pääsin siskoni sohvalle muulle paikkakunnalla. SIellä olin sitten vuoden kun vanha työkaveri järjesti minulle taloyhtiön asunnon.
En tiedä lasketaanko, mutta en saanut ajoissa opiskelukämppää toiselta puolen Suomea ja asuin vajaa 6kk sukulaisten nurkissa.
En, mutta olisi kannattanut olla. Muutin takaisin äidille kun poikakaverista tuli ero. Syksyllä pääsin opiskelemaan, mutta en saanut opiskelija-asuntoa kun olin kirjoilla äidillä. Olisi kämppä varmaan löytynyt nopeammin jos virallista asuntoa ei olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisen vuotta perheeni kanssa 15-vuotiaana, kun määräaikainen vuokrasopimus päättyi. Majailimme tätini sekä äidin miesystävän luona, kunnes uusi koti löytyi.
Ero väkivaltaisesta miehestä, asuimme ulkomailla. Menin kamojeni kanssa ensin yöksi hotelliin, toisen yön nukuin lentokentällä, vielä yö halvassa hotellissa ja sain vuokrattua huoneen onneksi niinkin nopeasti. Oli aika yksinäistä ja stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut. Se olisi pahin painajainen. Mulla ei ole kavereita, joiden luona voisin yöpyä edes yhden yön. Asunnottomuudesta puhutaan välillä paljon. Olen nähnyt siitä painajaisiakin. Olen kyllä maksanut vuokrani eikä häiriöitä ole. Mutta kuvitellaan, että joutuisin asunnottomaksi. Asun Helsingissä. Mitä minun silloin pitäisi tehdä, minne voisin mennä yöpymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaikäisenä olin 1,5kk. Vanhemmat hakkasi toisiaan ja mua ja karkasin yöllä. Olin jo pidempään suunnitellut sitä ja säästin kaikki edellisen kesän kesätyöstä saadut rahat, mummeilta saadut lahjarahat yms. Nyysin lisäks mun vanhempien lompakoista käteiset ja otin reppuun jotain vilttiä yms. Sit vaan reissasin Lappiin ja pääsin leirikeskukseen kesätöihin ja sain nukkua siellä jossain mökissä. Vanhempia ei varmaan ees kiinnostanut, ainakaan en kuullut, että mua ois etsitty. Täytin samana kesänä 18 ja hommasin Oulusta kämpän.
parastaaikaa pyörinyt muitten nurkisa. erosa meni kirjaimellisesti kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Autitalossa majailin, piilossa pari makuupussia ja muovikassissa vaatteita. Kaverilla kävin suihkussa kerran pari kuussa. Oli vähän kylmä ja nälkä.
Sain sitten pääni kasaan ja itseni pois tuosta kierteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kaksi kuukautta.
Oleskelimme toisella paikkakunnalla kaukana kotoa turvakodissa tyttäreni kanssa.
Koti jäi, mieheltä salattiin missä olemme. Asuimme siis turvakodissa ja olen siitä vielä nyt vuosien jälkeen loputtoman kiitollinen. Saimme korvaamattoman avun. Tuttavat ja perhe pettivät, pakenivat paikalta eli käänsivät selkänsä. Siinä tilanteessa totisesti opin kuka on mitäkin!
Turvakodista sain apua asunnon hankkimiseen tällä paikkakunnalla, poliisin avustamana hain tavaramme entisestä kodita.
Elämä on järjestynyt ja seestynyt. Meillä menee hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Minä ja perheeni olimme asunnottomina 3 viikkoa, onneksi sukulainen pystyi sijoittamaan meidät kotiinsa.
Minä olin 29 v, kaksi lasta ja mies (tavaramme olivat muutofirman varastossa).