Miksi naiset asettavat itsenäisyyden ja uran perheen edelle?
Naisille kolme kysymystä:
1) Miksi naiset haluavat olla itsenäisiä, enemmän yksinäisiä ja pysyä kaukana miehistä?
2) Miksi ura menee parisuhteen ja perheen perustamisen edelle? Miksi olla yksin?
3) Miksi nykyään on vaikea löytää romanssia? Miksi työ ja ura menee romanssien edelle?
Kommentit (41)
Niin, näinhän naiset tekevät, ja miehet taas asettavat perheen itsenäisyyden ja uran edelle.
Hyviä miehiä ei vaan riitä kaikille. Silloin on pakko tyytyä uraan.
Miehelle voi asettaa nuo samat kysymykset.
Koska tämä on minun ainoa elämäni. Minun, ei sinun.
Onko "Miksi"-vaihe jäänyt lapsuudesta päälle, ap? Eikö äiti neuvonut?
Olen ollut saman miehen kanssa yhdessä kohta 10 vuotta. Todella hyvä suhde aina ollut ja rakastetaan toisiamme. Miehellä on kuitenkin työ, jonka takia hän on paljon työmatkoilla ja poissa kotoa. Joutuisin siis todella paljon olemaan yksin lasten kanssa ja en halua sellaista. Nykyään olen päivätyössä ma-pe ja sitten teen vapaa-ajalla aina kaikkia omia juttujani kaikessa rauhassa. 😊
Tilanne nyt vaan on tämä.
1) Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Seurustelu ja parisuhde ovat elämään mukava lisä, eivät pakollisuus. En ole tavannut ketään joka välttelisi miehiä ollakseen itsenäinen, pikemminkin naiset harkitsevat tarkemmin kenen kanssa ovat onnellisuutensa tähden. Itsenäisyys ei tarkoita yksinäisyyttä vaan sitä että pärjää hyvin yksinkin.
2) Raha-asioiden kannattaa olla kunnossa ennen perheen perustamista. Työ tuo elämään mielekkyyttä ja taloudellista turvaa. Nainen ei voi laskea sen varaan että mies maksaa kaiken koko loppuelämän ajan. Oma raha myös tuo mahdollisuuksia käyttää rahaa niihin asioihin joista nauttii keneltäkään lupaa kyselemättä. Ei naisen uran pitäisi olla mitenkään miehiltä pois, ellei mies sitten toivo että nainen jää loppuiäkseen kotiin pesemään pyykkiä, siivoamaan ja tekemään ruokaa.
3) Nykyään vallitsee ns. pikaruokakulttuuri myös deittailussa. Netti, tinderit ynnä muut mahdollistavat sarjadeittailun ja lukuisten ihmisten läpikäymisen nopeasti ilman kunnollista tutustumista jolloin vähemmän karismaattiset yksilöt jäävät jalkoihin. Jos jättää työelämän sikseen maksimoidakseen deittailuun käyttämänsä ajan, joutuu elämään työttömänä ja köyhänä. Edelleenkin, naiset eivät saa romansseiltaan viikkorahaa.
Mulla olisi ollut ainekset kasassa. Mies, töitä jne. Puhetta siitä, että yritetään lasta vuoden parin päästä viimeistään. Sitten sain tietää miehen valehdelleen toistamiseen asiasta, joka oli liian iso. Ei siihen tilanteeseen voi mitään lasta hankkia. Otin eron ja olen taas nollapisteessä. Mulle itsenäisyys ja ura on kakkosvaihtoehto. Haluaisin tavallista arkea, johon kuuluu mies, koira ja lapset omakotitalossa. Ollaan nyt sitten itsenäisiä ja rikki. Onneksi oon vielä nuori, vaikka toisaalta avioero näin nuorena tuntuu sekin jopa nolottavalta...
Lisäksi hyvinkoulutetun naisen mahdollisuudet hyvinkoulutettuun, fiksuun mieheen ovat paremmat kuin jos koulut olisivat käymättä. Kotiäidillä ei välttämättä ole pitkässä juoksussa riittävästi annettavaa uramiehelle.
Miksi aina luullaan, että lapsettomat ovat uraihmisiä? Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa ajatella perhettä vasta kun on varma että pystyy itse lapset 100%:sti elättämään. Minulla on onneksi asiat näin hyvin. Mies hylkäsi meidät pikkulapsivaiheessa ja sen jälkeen kieltäytyi maksamasta elatusapua. Uhkasi hylätä lapset jos vaadin rahaa. No lapset tapaa isää joskus ja minä maksan kaiken mukaanlukien harrastukset. Isän mielestä lasten ei tarvitse harrastaa mitään.
Oisit vaan laittanut miehen maksamaan ne elarit. Niillä tapaamisilla mitään väliä ole jos mies on tuollainen isän irvikuva. Lasten etu vaatii sen että isäkin osallistuu elatukseen.Tyhmästi teit.
Ei ole onneksi tarvinnut valita, kun löytyi mies jonka kanssa voi säilyttää itsenäisyyden ja uran ja joka hoitaa lapset 50%. Jos näin354 hyvää miestä ei olisi löytynyt, olisin jäänyt lapsettomaksi sinkuksi ihan mielelläni.
Miksi tyytyä yhteen kun voi saada kaiken. Ura, parisuhde ja lapset. Onhan se miehelle paljon kivempi kun myös nainen hoitaa taloutta. Ero tilanteessakin naisella on parempi elämänlaatu kun hänelläkin on jo ura ja oma talous kunnossa. Ei se että on itsekseen ole sama kuin olla yksin. Suhteita on monenlaisia. Perhe, kaveri, tuttava, yms suhteet. Miksi hätiköidä kumppanin valinnassa kun itsekkään ei ehkä tiedä mitä suhteelta tarvitsee ja haluaa. Mitä pystyy ja tahtoo antaa kumppanille. Koko elämä aikaa, ja vaikka niitä lapsia ei sitte tulisikaan on sekin parempi kuin että ne olisi tehty väärän kumppanin kanssa ja olisi itsensäkanssa aivan hukassa.
Jaa.. olen ihan vaan rivityöläinen, mistä en tule ylenemään koskaan, mutta en silti aio "perustaa perhettä"
Oma mies ja katinroikale ovat oikein riittävä perhe minulle.
Kaikki on kivasti. :)
Tuohon tarvitaan mies, joka ahkerasti uurastaa perheensä eteen ja tuo leivän pöytään, ei vaadi avioehtoa (koska yhdessä ollaan kuitenkin kuolemaan asti), maksaa vaimolleen eläkevakuutusta, elättää kaikki siittämänsä lapset, ei tee aviorikosta, ei käy maksullisissa eikä katso pornoa eikä likaa aviovuoodetta tai -liittoa millään tavalla. Voisitko ap kertoa mistä tälläisen miehen löytää? Kirkossakin olisi muuten sitten sunnuntaisin käytävä!
t.konservatiivi uskova nainen
Olen huomannut, että kykenen rakastamaan toista ihmistä vain, jos olen joitakin päiviä erossa netistä, työelämästä ja kaupungista. Olin erään naisen kanssa mökillä viikon ja olin onnellinen ja rakastunut sen loman ajan. Arkeen palattuani tapasin hänet uudestaan enkä tuntenut oikeastaan mitään. Seksiäkin harrastettiin vain tylsyyden tappamiseksi. Oman kokemukseni perusteella en pidä yllättävänä, ettei pk-seudun lukutaitoisia asukkaita kiinnosta lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan siksi, että elävät hetkessä. Ei he ajattele elämän loppupäätä ja sen yksinäistä vanhuutta laitoksessa. Sellaisia ihmisiä on pilvin pimein joita ei käy kukaan katsomassa ja ystävät on kaikonneet sairastuttua. Niillä joille perhe oli tärkeä ja se näkyi arjessa riittää vierailevia omaisia. On läheisiä jotka välittävät. Jos valitsee uran ja juhlinnan, sen seuraukset näkee vanhana tai sairastuttua.
Sinä ilmeisesti olet kieltänyt lapsiasi muuttamasta muualle, heidän pitää aina pysyä samalla paikkakunnalla missä sinä asut. Entä jos lapsesi päättäisi muuttaa toiselle puolelle maapalloa, tungetko mukaan vai pistätkö välit poikki?
Vierailija kirjoitti:
Ihan siksi, että elävät hetkessä. Ei he ajattele elämän loppupäätä ja sen yksinäistä vanhuutta laitoksessa. Sellaisia ihmisiä on pilvin pimein joita ei käy kukaan katsomassa ja ystävät on kaikonneet sairastuttua. Niillä joille perhe oli tärkeä ja se näkyi arjessa riittää vierailevia omaisia. On läheisiä jotka välittävät. Jos valitsee uran ja juhlinnan, sen seuraukset näkee vanhana tai sairastuttua.
Ei ole pakko asua laitoksessa. Eikä ole pakko pitää ihmisistä.
Ap, miksi mies jättää koulut kesken, loisii kotona ja ylpeilee junttiudellaan?
Kuka ja miten tyhmä nainen jättäisi elatuksensa esim. sinun varaasi?
Terveiset Pohjoismaiden suurimmasta vanhussäilömöstä. Ihan sama yksinäinen vanhuus on niiden 10 ja 12 lapsen äideillä kuin perheettömilläkin. Tai no, pyörähtävät ne lapset jouluna.
Itse en ole vielä siinä iässä, mutta lähes yhtä raihnainen sairastuttuani 26- ja 30-vuotiaana. Näin perheellisenä olen sitä mieltä, että helpomalla selviäisi sairaana, kun elelisi yksin. Ei tarvitsisi hoitaa kuin itsensä ja omat asiansa, nekin voimiensa mukaan.