Miksi kaikki tuijottaa mua?
Ihan jokaikinen päivä kaikki vaan tuijottaa/katsoo. Todella ärsyttävää, varsinkin kun kärsii paniikkihäiriöstä ja yrittää käyttäytyä ja suoriutua omista asioista mahdollisimman huomaamattomasti. Sitten kun sattuu pikaisesti katsomaan vaikka vastapäisen kassan jonoon, niin eikös sieltä kaikki katso takaisin. Ei voi olla sattumaa, että se sekunnin sadasosa, kun minä uskallan katsoa, kaikki juuri sillä hetkellä tuijottaa takaisin. Ilmeet heillä on hyvin neutraaleja, mutta se katse saattaa kestää pitkäänkin ja vain jatkuu ja jatkuu jos katson vielä uudestaan takaisin. Ikään kuin olisi heillä olisi jäänyt silmät jumiin minuun. Aina tulee mieleen, että jotain vialla minussa. Se saa minut pakkaamaan nopeammin ja kiiruhtamaan kaupasta pois, tai missä ikinä olenkin. Yritän kuitenkin käyttäytyä "normaalisti", vaikka sisällä ahdistaa.
En mielestäni ole mitenkään huomiota herättävä, vaan hyvin tavallinen. Pukeudun oman makuni mukaan, mutta ihan perusvaatteisiin, muotia en seuraa. Eikä minun vaatetusta katsota tai vartaloa, vaan kasvoja. Se on aina ihan KUNNON katsekontakti. Monesti olen kuullut muistutavan jota kuta tuttua, mutta ei koskaan ketään julkkista ( jonka kaikki tuntee ), minua on sekoitettu moneen eri henkilöön, joita en siis itse tunne.
Olenko siis vaan niin tavallisen näköinen, että KAIKKI sekoittavat mut johonkin tuttuunsa? Ei voi olla....Vai ahdistaako mua vaan turhaan? Kuvittelenko? Toki siis itsekin katson, mutta katsonkin JUURI sen takia, että tarkkaillaanko minua...Ahdistaa.....Todella vaikea lähteä mihinkään. Monesti ulos mennessäni hoen itselleni :älä katso ketään silmiin, älä katso "....Mitä mun pitäis ajatella? Ja sori avautuminen.
T: 35-v tavallinen nainen
Kommentit (15)
Joko vain kuvittelet niin tai sitten olet nuori kaunis nainen, jolla hyvännäköiset tissit ja perse. Katselisin itsekin mielelläni.
Katsotaanhan minuakin vaikka olen jo vanha äijä. Olisi ikävää jos kukaan ei katsoisi päin kun kävelen ihmisten joukossa. Jopa koiratkin katsovat minua. Se on kivaa koska pidän eläimistä.
Monesti tuijotus aiheuttaa tuijotusta. Eli jos pälyilet ympärillesi ja etsit katsekontaktia, sellainen varmasti löytyy. Kärsin itse aikoinaan samasta ja käsitin vasta pitkän ajan jälkeen että oma tuijotteluni aiheutti sen että minua jäätiin tuijottamaan.
Ihmiset vaistoaa hermostumisen. Sen suhteen kaikilla on hajuaisti kuin vihikoirilla.
Onko hyvännäköinen naama, perse tai rinat?
Voi olla, että kuvittelen, siihen minulla on taipumus :) Mutta joo, olen asiakaspalvelutyössä ja monesti ( vähintäänkin kerran viikossa ) minut sekoitetaan toiseen henkilöön. Joskus joku tietty nimi on jäänyt hetkeksi mieleen, mutta en ole uskaltanut googlata...Rumaksi ei ole kukaan koskaan sanonut, päin vastoin. Ja itse koen vain olevani tavallinen, se harmaa varpunen. Mikä siis sopii minulle oikein hyvin.
AArgh....Noh, ainakin olen luonteeltani mukava ja minun seuraan helposti hakeudutaan ja minulta uskalletaan esim. pyytää apua tai neuvoja jossain asiassa. En siis ole ihan toivoton tapaus :)
Ahdistuneena tuntuu kuin olisi silmätikkuna, ei ihmiset oikeesti ole niin kiinnostuneita juuri sinusta.
Ja lisään vielä, että kevät ja kesä on kaltaisilleni hyvin haastavaa aikaa...Joku siellä kyseli rinnoista ja perseestä.Noh, kyllä löytyy, mutta pyrin peittämään. Eli en ole mielestäni millään tavalla tyrkyllä enkä herättämässä huomiota.
Itse en ajattele kenestäkään mitään, minulle aivan se ja sama. Enkä tietoisesti hae katsekontaktia vaan varmistaakseni, että minua ei tuijoteta. Mutta toki, saahan sitä tuijottaa, ei kait siinä mitään. Mietin vain lähinnä sitä syytä, jos se saisi minut jotenkin "rauhottumaan".
No, täytyy taas opetella psyykkaamaan itseään. Se on vaan niin pirun vaikeeta.
Nokka pystyssä en pysty kulkemaan, mutta täytyy opetella välttämään katseita. Keskittyä vaikka vaan siihen kauppalistaan sitten.... :)
Muakin tuijotetaan, mut olenkin aika komee ja erottuva äijä!
Kyllä muakin katsotaan, olen erikoisen näköinen ja ihmiset katsovat ja kommentoivatkin. Ei se kyllä kivaa aina ole mutta ei tällä naamalla muuta voi. Tai sitten joku burka päälle.
Minuakin tuijotetaan toisinaan, mutta kasvoni eivät suinkaan ole kauniit vaan niitä on kuvailtu persoonallisiksi. Kaipa niissä on jokin juttu mikä aiheuttaa sen, että jään helposti ihmisten mieleen. Ulkonäköni on yksi sellainen tekijä, joka tätä aiheuttaa. Minut muistetaan vuosienkin takaa varsin helposti.
Musta tuntuu et mua tuijotetaan jos on paniikki päällä. Toisaalta olen aika Huomiota herättävä, pitkät paksut hiukset, käytän joitain värejä, meikkaan. Silloin ei kukaan katso jos kuljen meikittä tuulivaatteissa
Arvasin. Mammoilla lähtee metan käyttäminen ja vainoharhat ihan lapasesta Siltsun myötä.
Ei ne tuijota. Katsovat vaan, oletko joku tuttu. Minäkin luulin niin, kunnes joku tuli kysymään, olenko joku toimittaja tai joku sellanen.......Nyt en edes vilkaise ihmisiä, vaan kuljen kuin ne olis ilmaa. Ja sehän monia ketuttaa. Ykiskin pomo huusi kurkku suorana, että haluaa huomiota. Ei voinut kuin nauraa sen typeryydelle.