Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen epäonnistuja jo 18 vuotiaana..
12.04.2018 |
Myöhästyin tänään koulutuksesta ensimmäiseen työhöni (Ovet oltiin jo lukittu), opinnäytetyöni ei ole läheskään valmis koska opettaja ei ole sitä kokonaan vielä lukenut virheiden varalta jos täytyy korjata ja huomenna pitäs palauttaa...
Puuttuu jonkun kurssin hommia mutta aion tehdä ne nyt tässä illalla niin niistä ei sitten ole huolta. Itkin kotiin ajaessani sitä miten huonosti hoidan asiani vaikka tiedän pystyväni parempaan mutta itse sabotoin omat mahdollisuuteni :( Lohduttavaa oli se että uusi pomoni ei asiasta sen suurempaa juttua tehnyt vaan sanoi rennosti että aina on ensi kerta, pidättelin kyyneliä siinä vaiheessa.
Joinain päivinä näyttää siltä että ikäisilläni on jo asiat täysin hoidossa koska ketään ei koskaan näytä ns "todellista" elämäänsä, vaan pidetään kulissit yllä, miten voin samaistua kehenkään ketä sanoo että hänellä on sitä ja tätä meneillään mutta kysyessäni kyseessä onkin kuulemma vain pieni asia joka ei vaikuta elämään??
Olen aina ottanut itseeni jos en ole kyennyt johonkin asiaan, oli se sitten tarkoituksellisesti tai ei. Tietyissä tilanteissa tuntuu että kaikki on hallinnassa mutta sitten taas tulee mieleen tuhat asiaa joita ei ole tehnyt tai ei osaa tehdä, tiedän kyllä että kaiken oppii ajallaan.
Aika sekava teksti mutta ihan sama, pakko purkaa jonnekkin.
Kommentit (8)
Tietäisitpä miten monella kolmikymppisellä on asiat rempallaan :) Hyvin kaikki menee. Älä liikaa soimaa itseäsi. Ensi kerralla sitten aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika tunnollinen nuori. Ole itsellesi armollinen, kaikki ei elämässä yleensäkään suju niinkuin suunnittelee ja silti pärjää ihan okei ja elämä jatkuu. Voidaan todeta että erittäin harvalla 18- vuotiaalla on asiat täysin hallussa, kyllä siinä iässä monia nuorten aikuisten asioita vasta opetellaan. Tsemppiä tulet varmasti pärjäämään hienosti :)
Joo kyllähän sen itsekin tietää ettei kaikilla oo hallussa oma elämä mutta silti vaikea samaistua kun ei ketään sano suoraan että meni koe perseelleen tai ei pysty maksamaan vuokraa alhaisten tukien takia ...
Luulisi että helpottaisi kun puhuu muille tai no mua ainakin helpottaa, usein soitan siskolle kun jokin ahdistaa erityisen paljon. Olen huomannut että viimeisen vuoden aikana olen kasvanut sosiaalisesti todella paljon, en ole enää niin hiljainen vaan haen ihan rohkeasti kontaktia ja sitä kautta sainkin tämän työpaikan :)
Alottaja
Ole itsellesi armollinen! Kuulostat mukavalta ja fiksulta tyypiltä. Ei kaikessa tarvitse aina onnistuakaan ja aina ei tarvitse jaksaa. Elämään kuuluu epäonnistuminen ja hankalat tunteet. Ihmisistä näkee vain pintapuolen, kaikilla on kyllä omat hankaluutensa. Fiksu oli pomo kun ymmärsi ja monet kyllä ymmärtävät koska kaikille sattuu vahinkoja. Ikäviä ihmisiäkin tulee vastaan mutta heilläkin on omat syynsä olla pahalla tuulella. Eteenpäin vaan pikkuhiljaa, päivä kerrallaan! Ja olet ihan tosi tosi nuori.
Tärkeää on myös vain elää ja kokea tunteita. Saavutuksia eivät ole pelkästään ulkoiset saavutukset. Mitä enemmän koet erilaisia tunteita ja opit ymmärtämään niitä, sitä paremmin pärjäät myöhemmällä iällä kun asiat eivät tule uutena vastaan. Tässäkin kehittyy lopun elämäänsä, koskaan ei ole liian myöhäistä. Tsemppiä ja voimia ja hyvää kevättä! :)
Oon itse myös 18.v. En ole käynyt vuoteen koulussa tällä hetkellä mielenterveysongelmien takia (aloitan kyllä syksyllä uudella alalla, jee!), elän todella pienillä tuilla avomieheni kanssa, katsaisin välini isääni, ryyppäsin muutama kuukausi sitten pari viikkoa putkeen, keskiarvoni on 6,2 jne.
Mutta, mä en ole silti epäonnistunut. Mä taistelen mielenterveysongelmiani vastaan, hain kouluun, lopetin juomisen, suoritin ajokortin jne. Pyrin ajattelemaan mahdollisen positiivisesti ja hyväksymään sen, että kaikki ei mene aina niinkuin suunnittelee. Minä teen virheitä, kaikki tekee, hyvä niin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta minä riitän tälläisenä kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kai se pitää vaan opetella olemaan ilman suurempaa paniikkia, uskon että ongelma johtaa lapsuuteen saakka kun vanhemmat aina sanoivat että ajattele nyt mitä tuo sinun kaverisikin ajattelee kun et sitä ja tätä osaa, tietyllä tapaa ajattelu varmaan juurtui minuun ja nyt mietin aina millaisena minut nähdään ja millaisena nään itseni. Päivän lopuksi haluan vain tuntea että sain jotain saavutettua, en voi kuitenkaan valehdella itselleni että olen tehnyt jotain jos en oikeasti ole, hyvänä esimerkkinä alkuvuodesta yhden kurssin lopputyö, tein sen puoli hutiloiden mutta annoin itselleni kiitokset hienosta työpanoksesta vaikka tein sen eteen tosi vähän :/
nro 6 toivottavasti saat elämän järjestykseen :) Tosi rohkee oot ollu kun oot saanu juomisen lopetettua, tiedän että sellainen on raskasta, kaikkea hyvää sulle !
Alottaja
Vierailija kirjoitti:
Oon itse myös 18.v. En ole käynyt vuoteen koulussa tällä hetkellä mielenterveysongelmien takia (aloitan kyllä syksyllä uudella alalla, jee!), elän todella pienillä tuilla avomieheni kanssa, katsaisin välini isääni, ryyppäsin muutama kuukausi sitten pari viikkoa putkeen, keskiarvoni on 6,2 jne.
Mutta, mä en ole silti epäonnistunut. Mä taistelen mielenterveysongelmiani vastaan, hain kouluun, lopetin juomisen, suoritin ajokortin jne. Pyrin ajattelemaan mahdollisen positiivisesti ja hyväksymään sen, että kaikki ei mene aina niinkuin suunnittelee. Minä teen virheitä, kaikki tekee, hyvä niin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta minä riitän tälläisenä kuin olen.
Mahtava teksti ja hyvä asenne! Tsemppiä, selviät varmasti! :)
Alue: Aihe vapaa
Totuus on se, ettei kovinkaan monella 18-vuotiaalla ole kaikki hommat hoidossa, eikä oikeastaan tarvitse ollakaan. Olet vielä tosi nuori, älä ressaa :) Tsemppiä!