Lue keskustelun säännöt.
Kun asiakas menee henkilökohtaisuuksiin
12.04.2018 |
Minulla on aika yksinkertainen työ. Olen kassatyöntekijä (en kaupan kassalla)
Ikää on 25, ja näytän aika nuorelta.
Tänään meni päivä niin sanotusti pilalle, kun iäkkäämpi herra tuli kommentoimaan työni "helppoutta"
ja sitä miten vain tönötän samalla pisteellä päivästä toiseen. Sanoi myös jotain iästäni, että ootappa kun kasvat aikuiseksi. Okei?! Tässä on oltu aikusia jo pitkän aikaa.
Miten te hoidatte tällaiset inhottavat asiakkaat?
Minun oli pakko lähteä paikalta, kun asiakas jatkoi määkymistään ja loukkauksia.
Eikö tuollaiset ihmiset ajattele yhtään, että sillä asiakaspalvelijalla on tunteet? Tai että vaikka onkin kassatyöntekijä, ei se tarkoita että hän on jotenkin vähä-älyinen, ja epäonnistunut elämässä?
Minusta kaikki työ on arvokasta.
En tajua yhtään miten loukkasin kyseistä asiakasta. Tosi paha mieli. :/ Yritän olla ottamatta itseeni, mutta aina ei vaan voi.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulle tuosta tuli paha mieli? Kuulostaa huvittavalta tapaukselta.
Näin jälkeen päin kun ajattelee, niin voi sitä ajatella huvittavanakin, mutta sillä hetkellä kun asiakas solvaa, tulee oikeasti kamala olo. Koko keho alkoi täristä. En kirjoittanut kaikkea, mitä kyseinen mies huuteli.
Tilanne oli oikeasti jopa vähän uhkaava.
-Ap
Mitä jos alkaisit itkemään aasin aikana niin se ehkä tajuais mitä tuli tehtyä
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit itkemään aasin aikana niin se ehkä tajuais mitä tuli tehtyä
Kerran on niin käynyt kun oli sesonki meneillään, ja hermot oli jo muutenkin kireällä. (työssäni joka toinen asiakas valittaa hinnoista, joihin minulla ei ole osaa ja arpaa.) Silloin asiakas pyysi anteeksi.
Monet alkavat haukkumaan ulkonäköä, sekä haukkumaan idiootiksi näissä valitustilanteissa.
-Ap
Sano sille oikein herttaisella äänellä joku vittumainen kohteliaisuus. Esim että kyllä minäkin olen ihan erilaisissa töissä kun olen elänyt yhtä kauan kuin te.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Elämä opettaa, kaikkia. Viimeistään vaika näyttää.
Olen myös työskennellyt asiakaspalvelussa ja ihmetellyt, miksi nuo sekopäät valittajat eivät pura pahaa oloaan psykiatrille, jos ovat niin kyvyttömiä käsittelemään sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös työskennellyt asiakaspalvelussa ja ihmetellyt, miksi nuo sekopäät valittajat eivät pura pahaa oloaan psykiatrille, jos ovat niin kyvyttömiä käsittelemään sitä itse.
Niin.. ja vaikka "piilov*ttuilisi" niille, niin ei se mitään auta, tai tuo mitään lohtua siihen tilanteeseen.
Joistakin asiakkaista näkee heti että tästä ei hyvää seuraa.
-Ap
Älä välitä. Jotkut ihmiset eivät osaa olla peruskohteliaita tai hienotunteisia.
Minä arvostan kassatyöntekijöitä ja henk.koht palvelua, en koskaan mene vapaa-ehtoisesti itsepalvelukassalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en viitsi mieltäni pahoittaa jonkun tuntemattoman käytöksen vuoksi.
Kusipäitä löytyy joka paikasta. On toki hyvä puhua asiasta, jospa joku kokisi herätyksen ja lopettaisi tuollaisen käytöksen, mutta silti kannattaa muuten antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Itse olen välillä opintojen ohella töissä kassalla, eikä rutiinihommaduunin sietoa huonolla katsota ns. akateemisillakaan aloilla. Ei usein, mutta joskus törmää sellaiseen ennakkoasenteeseen, että kassatyöntekijä on jumiutunut elämässään juuri siihen pisteeseen. Itseäni lähinnä huvittaa, kun joku ikäloppu eläkeläinen tai wt-äijä tytöttelee tai vähättelee. Olen vuoden päästä valmis juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä alun perin hermostui?
Ei kannata antaa ihan samalla mitalla takaisin, mutta toki jos huomaa, että voi lyödä leikiksi niin voi kokeilla. Ei vaan kannata alentua asiakkaan tasolle. Mutta jos asiakas jää siihen huutamaan, eikä aio lopettaa, kutsuisin vartijan. Eli joko asiakkaan asia selvitetään ja jos sitä ei voi tehdä, niin ei sellaista huutoa tarvitse kenenkään kuunnella.
Omasta mielestäni vaikeinta on se, jos asiakas ensin vaikuttaa ihan normalilta mutta sitten alkaa hermostuu jostain, siis siten, että se tulee minulle yllättäen enkä voi sille sitten mitään. Tuo, mitä kerroit reaktiostasi, on ihan normaali, tuollaisesta tulee itselle stressireaktio.
Tuo, mitä kerroit asiakkaan puheista, että "sinun työsi on niin helppoa ja olet nuori ym." on ihan asiatonta paskaa kuunnella, ja liittyy ihan heidän omiin luuloihinsa asioista.
Olet muuten tainnut kirjoittaa tästä työstäsi tänne aiemminkin..
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit itkemään aasin aikana niin se ehkä tajuais mitä tuli tehtyä
Huono neuvo, etenkin jos kohdalle osuu sellainen jolle itkeminen on kuin lisää bensaa liekkeihin
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vaan opetella sanomaan, että sinulla ei minun tai työni suhteen ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Itsekin olin nuorena herkempi, mutta nykyään totean vain tuon ja sen jälkeen lakkaan kiinnittämästä asiakkaan sanomisiin mitään huomiota, siis toki jos jotain oikeaa asiaa tai kysyttävää on niin sitten toki, mutta henkilökohtaisuuksiin en reagoi millään tavalla.
Tuollaisiin asiakkaisiin voi joihinkin auttaa se, että otat itse reippaasti kontaktia ja dominoit tilannetta, juttelet esimerkiksi mukavia (riippuen nyt tietysti, millainen tilanne on).
Vierailija kirjoitti:
Itse en viitsi mieltäni pahoittaa jonkun tuntemattoman käytöksen vuoksi.
Kusipäitä löytyy joka paikasta. On toki hyvä puhua asiasta, jospa joku kokisi herätyksen ja lopettaisi tuollaisen käytöksen, mutta silti kannattaa muuten antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Niin. Ehkä olen sitten jotenkin herkkänahkaisempi kuin muut. Kyllä siinä silti menee naama punaiseksi ja alkaa tärisyttämään, kun henkilökohtaisuuksiin mennään. En vaan voi sille mitään.
Perus-valitukset hinnoista yms pystyn suodattamaan hymy naamalla ihan hyvin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös työskennellyt asiakaspalvelussa ja ihmetellyt, miksi nuo sekopäät valittajat eivät pura pahaa oloaan psykiatrille, jos ovat niin kyvyttömiä käsittelemään sitä itse.
Yleensä ne kipeimmin hoitoa kaipaavat ovat heitä, jotka ovat omasta mielestään kaikkein terveimpiä ja varsinaisia mallikansalaisia. Itsereflektiotaidot ovat kuitenkin jääneet sen verran alkeelliselle tasolle, etteivät tajua sitä, että se heidän paha olonsa näkyy ja kuuluu ulospäin hyvin selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen välillä opintojen ohella töissä kassalla, eikä rutiinihommaduunin sietoa huonolla katsota ns. akateemisillakaan aloilla. Ei usein, mutta joskus törmää sellaiseen ennakkoasenteeseen, että kassatyöntekijä on jumiutunut elämässään juuri siihen pisteeseen. Itseäni lähinnä huvittaa, kun joku ikäloppu eläkeläinen tai wt-äijä tytöttelee tai vähättelee. Olen vuoden päästä valmis juristi.
Aivan. :)
Haluaisin kouluttautua aivan toiselle alalle, mutta tällä hetkellä en niin voi tehdä.
Taitoa ja halua riittäisi. Ehkä joku päivä sitten. Välillä kyllä huomaa, miten ihmiset katsovat nokanvarttaan pitkin höpsönnäköistä kassatyttöä. Yritän olla välittämättä.
-Ap
Nuori nainen asiakaspalvelijan roolissa on joiden k-päiden mielestä helppo uhri suusanalliselle tylytykselle, ikävä kyllä. Kanssaihmisissä on häiriintyneitä tai muuten vain luonnevikaisia yksilöitä, ja valitettavasti kohdallesi osui yksi näistä. Otan osaa, ex-aspana tiedän miltä se tuntuu kun on tilanne päällä. Onko myymälässä tai liiketiloissa vartijaa, jonka voisi kutsua paikalle häätämään päänaukojan pois kimpustasi?
Miksi sinulle tuosta tuli paha mieli? Kuulostaa huvittavalta tapaukselta.