Räjähtävä temperamentti

Hyvä olisi jäädä kotiin ja yrittää rauhassa keskustelemalla ja pohtimalla selvittää ne asiat. Pakeneminen ei auta. Jää vaikka kotiin joksikin aikaa tai vähennä töitä, keskustelu ja ahdistuksen aiheiden vähentäminen kotona luultavasti auttaa töissä jaksamiseenkin.

Liikaa käsittelemättömiä tunteita ja asioita. Tunnekuorma on niin iso, että kuohuu yli vaikka varsinaiset syyt lienevät muualla. Kyllä se siitä...

Varmaan yksilöllistä, mutta minä saan tuohon avun masennuslääkkeestä. Se rauhoittaa, kun pinna alkaa palaa pienestäkin. Ja esim. ruoanlaitto on joskus varsinaista sekoilua, kun olen hermostunut. En jaksaisi odottaa riisin kiehumista ja sitten se jo kiehuukin yli, sitten minä kiehun yli jne.

Mutta ymmärrän, etteivät kaikki halua lääkkeitä ja moni varmaan pelkää leimautumista.

Mikä sinut on ajanut tuohon jamaan? Kyllähän burnout voi tehdä tuota, mutta sekin on lopulta vain nimi tilanteelle jossa tuntuu, että on antanut kaiken mutta toiset potkii päähän, koska ovat mielestään oikeuettuja saamaan vieläkin enemmän, koska tähänkin asti se on onnistunut.

Niin mikä se tilanne kotona onkaan? Kuulostat ihmiseltä, joka on koko ikänsä käyttäytynyt ihan liian hyvin. Kieltänyt tunteensa ja tarpeensa, koska kuvittelee sen johtavan siihen, että palkkiona pidättyväisyydestä ne huomioidaan ennen pitkää oikein viimeisen päälle, ja arvostusta sataa. Kunnes alkaa oivaltaa, että oikeasti siinä vain antoi pirulle pikkusormen ja palkkioksi tuli työhevoskisan voitto, mutta peltotyöt odottavat maanantaina ja innoissaan upeasta kauramoottoristaan jussi on käynyt ostamassa raskaamman auran.

Oletko rva J. Haukio?

Mulla on adhd ja lääke elvanse vie nuo räjähtämiset. Mutta se vie myös jonkin verran persoonaa, harmillista tavallaan.

Elämää ei voi saada täydellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 2 viimeistä, niin pitäisi rauhoittaa mutten kertakaikkiaan osaa aloittaa, mitä teen ensiksi? Sairaslomaa kokeiltu, mutta kun kotonakin on tilanne huono - tai siellä se vasta ahdistaa/hermostuttaakin niin en halua jäädä kotiin. Olla menemättä kotiin? ..ei ole paikkaa minne mennä.

Ja en osaa ns. höllätä.. Joskus rentoudun kun tyydytän itseäni, mutta sekin auttaa vain hetkellisesti. Olen varannut työpsykologilta ajan, se on kahden viikon päästä, sekin tuntuu olevan kaukana, sillä äsken olin hammaslääkärissä ja ne olivat myöhässä noin 7min, niin meinasi hermo katketa! Oli pakko mennä vessaan etten hakkaisi seinään nyrkillä tai huutaisi..! Sydän hakkasi ja oikeasti muitakin fyys. oireita kun meinasi päässä pimetä - siksi kun jouduin odottamaan :(

Sulla on vaan selvittämättömät asiat päässeet kasautumaan piripintaan ja sittenhän se läikkyy jatkuvasti yli mitä pienimmästäkin syystä. Selvitä sisällä pitämäsi murheet ja alkaa pikkuasiatkin tuntumaan taas mitättömämmiltä.

Väsymyskin tekee tuota. Jos et voi nukkua hyvin, niin eipä ihme, että räjähtää.

Hakkaa kotona jotakin tyynyä tms. ensiavuksi raivoon. Huuda siihen (naapurit ei kuule). Sitten alat harrastaa juoksua, nyrkkeilyä tms. liikuntalajia, jossa saat purkaa raivoasi fyysisesti. Pelkkä rivakka kävelylenkkikin tai imurointi ja moppaus toimii. Seurauksena ja plussana väsyt ruumiillisesti ja nukut yöllä paremmin. Siivotessa saat kaupan päälle siistin kodin.

Vältä kahvin/teen/kofeiinin juomista klo 16 jälkeen. Se pilaa unet. Mene illalla lämpimään suihkuun, älä katso kännykkää, tietokonetta tai telkkaa kahta tuntia ennen nukkumaanmenoa, niiden sinivalo virkistää. Nuuski eteeristä laventeliöljyä. Juo kamomillateetä.

Kokeile Youtubesta mindfulness tai rentoutumisvideoita. Tarvitset aikaa itsellesi. Anna itsellesi lupa olla suorittamatta.

Aloita jo tänä viikonloppuna!

:-)

Varmaan tähän jamaan joutunut kun en ole käsitellyt vanhoja asioita. Olen myös aikamoinen kontrollifriikki, ja elän liian kurinalaisesti, mutten uskalla päästää niistä koska pelkään sekoavani lopullisesti. Liikun 6 kertaa vkossa, juoksu ja sali , ja etenkin raudan nosto saa mieleni rauhalliseksi hetkeksin (on ehkä ainoa asia mistä tällä hetkellä aidosti nautin). Käyn kokoajan ylikierroksilla, enkä pysty relaamaan missään :( Miehen kanssa kotona asiat solmussa (muistakin syistä) ja se osaltaan vaikuttaa asiaan. En uskalla toimia kuten tahtoisin.. Olen liikaa elänyt muiden odotusten mukaisesti. Kuten tuo yksi kommentti, osui nappiin, olen elänyt liian kunnollisesti ja kieltänyt tunteeni ja tarpeeni liian kauan. ..

En halua mielialalääkkeitä, mutta nukahtamislääkkeitä käytän joskus.

ap

Oletko kauankin reagoinut noin äärimmäisesti? Tai vaikka juu, mutta aiemmin järkevämpiin asioihin?

Vaikutat siltä, että olet edelleen ylpeä suorituskeskeisyydestä. Miksi? Se sana tarkoittaa, että kaikki muut asiat jäävät sivuraiteelle. Mitä sieltä löytyy - miksi sinulla ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä? Etkö päästä ystäviä riittävän lähelle pientä evakkoretkeä varten?

Minulla on myöskin räjähtävä temperamentti. Käytöstä pystyy kontrolloimaan järkeilyllä, itse temperamenttia ei - eli tunteita ja reaktiota. Ei hitaasti reagoivaakaan voi muuttaa nopeasti reagoivaksi. Kyse ei ole mistään tunteiden tunnistamisongelmasta eikä mielenterveyden häiriöstä, olen analyyttinen, inhorealistinen ja älykäs. Tunnistan kyllä tilanteet joissa menee hermo, mutta mitä minä sillä tiedolla teen? 

Temperamentti on synnynnäistä. Varmaan tuota jollain mindfullnessilla tai käyttäytymisharjoituksilla voisi suitsia. Odotan vaihdevuosiin:). 

Miksi hakisit mielialalääkkeet, vain jotta voit sietää sietämätöntä vielä paljon pidempään?

Jostainhan se raivo viestii. Todellinen minäsi siellä pyrkii pintaan.

Olet iässä, jossa pitäisi alkaa etsiytyä kohti valoa muutenkin. Se hulluin suorittaminen liittyy varmaan biologisista syistä noihin vuosiin, jossa kilpaillaan asemasta laumassa. Nyt olet tulossa ikään, jolloin voit elää itsellesi.

Mutta sinulla on mies, pitkäaikainenkinko, joka on sinut valinnut sen takia, että olet tiukkis kontrollifriikki ja pystyt pitämään kaikki langat käsissäsi. Hyvin todennäköisesti hänen on vaikea tai mahdotonkin sopeutua tilanteeseen, jossa sinun pitäisi saada hänet ottamaan vetovastuu ja sinä saisit vetäytyä miettimään elämääsi.

Joten sisäinen paine pakottaa sinua laajenemaan ja ulkoinen supistumaan. Onko ihme, että räjähdys siitä seuraa? Eihän siinä ole mitään syytä sekoamiseen, se nyt vain on yleisinhimillinen fakta. Sillä ihmisiähän me kontrollifriikitkin sitten lopulta olemme. Pahassa toki, mutta ennen muuta hyvässä.

Terveisin jo vahvasti rauhoittumaan päin oleva. On ollut todella kovaa vääntämistä saada ympäristö ottamaan vastuuta ja antamaan minulle paitsi tilaa, myös tukea ja lohdutusta.

En ole yhtään ylpeä suoristuskeskeisyydestäni, en todellakaan. Antaisin sen heti pois jos osaisin. ..Se on ahdistava, mutten tiedä millä siitä pääsee..

ap

Kiitos 31. Jotenkin kaipasinkin viestiä sellaiselta jolla omakohtaisia kokemuksia. Minulla on tuorehko suhde, 3v, ja siitä ei tunnu tulevan yhtään mitään. Kumpikin ollaan ahdistuneita.. mutta meillä on yhteinen asuntolaina ja siitä lähteminen ei ole ihan helppoa.

Kontrollifriikkyiteen kuuluu myös syömisen tarkkailu, eli syön äärimmäisen treveellisesti. Niin en todellakaan halua mitään lihottava mielialalääkkeitä. Vaikka olen niitäkin harkinnut.

ap

Olen samanlainen, diagnooseja mm epävakaa pers häiriö, dissosiaatiohäiriö jne. Syinä lapsuuden traumat joita joka lähtöön. Ei auta kuin juuri se vuosien terapia.

Lasten takia tsemppaisin mutta en miehen. Itseä esim harmitti mies, joka ei tehnyt mitään järkevää, nökötti sohvalla ja oli vielä vähän passiivis-aggressiivinen. Teki mieli heittää bensaa päälle ja tulitikku perään. Mieti minkälaisia lähellä olevat ihmiset ja työkaverit ovat. Joudutko venymään liikaa?

Kyllä joudun venymään, ihan hitosti, etenkin töissä ...

ap

ps. toi tekis mieli heittää bensaa ja tulitikku perään.. naurattaa nyt, mutta oi että miten usein toi fiilis on!!

up

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia tsemppaisin mutta en miehen. Itseä esim harmitti mies, joka ei tehnyt mitään järkevää, nökötti sohvalla ja oli vielä vähän passiivis-aggressiivinen. Teki mieli heittää bensaa päälle ja tulitikku perään. Mieti minkälaisia lähellä olevat ihmiset ja työkaverit ovat. Joudutko venymään liikaa?

Hyvä pointti, ei se omien tunteiden käsittely auta jos puoliso käyttäytyy oikeasti huonosti. Mun mies on ahkera ja vastuuntuntoinen joten mulle oikea ratkaisu on niellä vihan tunteeni. -20

Mikä sitä aapeen miestä ahdistaa?

Usein se oikeasti huonokin käytös voi olla reagoimista ristiriitoihin. Että oikeuttaa itselleen asioita, hakee hyvitystä jne. Jaksaakseen jatkaa. Pitäisi kuulla, mikä teidän perusristiriita on. Yleensähän riidoissa aihe aina vaihtuu, mutta perussyy pysyy.

Entä työ, voisiko siinä asiassa muuttaa jotain? Tai kehittää jotain ihan uutta puuhaa, jossa pääsee irti arjesta? Ahdistavintahan sellainen on, että sekä töissä että kotona on ankeaa. Silloinhan elämä on tauotonta helvettiä.

Toisaalta, jos on korkea aika tehdä jotain omalle maailmankuvalleen ja opettaa itselleen uudenlaista olemisen tapaa, niin on vain hyvä, että asiat kriisiytyvät kunnolla. Usein olemme niin jästipäistä porukkaa, ettemme pysähdy miettimään yhtään vähemmällä. Tuntuuhan se kyllä kamalalta mutta niin sen kuuluukin. Koska muuten ei ole mitään syytä pysähtyä.

Töissä ongelma on selkeä, porukkaa lähtenyt eikä tilalle otettu ketään, mutta hommat ennemminkin lisääntyy kuin vähänee. Oon vaan todella poikki ja työilmapiiri on todella huono.

Kotona..en oikein osaa sanoa, ollaan vaan kämppiksiä miehen kanssa, kumpaakin kiinnostaa eri asiat, ei ole läheisyyttä ja alusta asti itselle todella suureksi ongelmaksi on muodostunut se ettei mies puhu. Meillä saatetaan olla hiljaa vaikka viikko, siis moi ja hei voidaan sanoa muttei muuta. Olen pyytänyt, rukoillut ja vihastunut yms mutten saa miestä puhumaan.. Muutama terapia käyntikin on takana, mutta ei... ei auta.. enkä tiedä mitä tehdä. Todella painostavaa.

ap