Räjähtävä temperamentti

Hyi. Mitä lääkkeitä käytät? Oletko ollut aina tuollainen äkäinen ja arvaamaton?

Minulla tekee työstressi tuota. Töissä pitää esittää iloista ja ahkeraa ja asiakaspalvelutyössä saa tunnetusti kuraa niskaan. Tekisi mieli siellä työpaikalla jo raivota niille muutamille k*sipääasiakkaille... Eihän tietenkään niin voi tehdä ja paha olo seuraa kotiin. Ja kyseessä siis työ, jossa on paljon muutakin, kuin asiakaspalvelua.

Oletko introvertti? Itsellä myös hermot kireällä, jos on koko ajan häslinkiä ympärillä ja jos ei saa olla rauhassa.

Stressi, burn out? Jos koko ikä ollut tuota niin kannattaa hakea apua. Suoritatko saadaksesi hyväksyntää, miksi kaikki on niin kamalan vakavaa, että jostain pienestä asiasta jo kiehuu? Lapsuustraumoja ehkä?

vihanhallinta.fi

Siis aina ollut stressaava, tunnollinen ja suorittava, jopa nuorena, mutta iän myötä vaan pahentunut. Myös suhteessa ollessani huomaan että olo pahenee ja pinna kiristyy. En tiedä olenko introvertti, tähän asti ollut mielestäni ihan sosiaalinen.

Työ on vaativaa, mutta pidän kyllä työstäni, tosin se kyllä stressaa, muttei selitä tätä kaikkea.

ap

Tuossa iässä pitäisi tosiaan osata jo käyttäytyä.

Kyllä mä osaan käyttäytyä! Mutta sisällä pulppuaa raivo ja ahdistus ja toisinaan se purkautuu kotona. Töissä - ei koskaan, pientä tiuskimista lukuunottamatta. Mutta olo on kokoajan vihainen.

ap

Nämä "temperamenttiset" ihmiset tekevät muiden elämästä todella raskasta. Todellakin suosittelen terapiaa ja lääkitystä. Ei ole normaalia kuormittaa ympäristöään muka voimatta asialle itse mitään. Sellaiset ihmiset hoitamattomina asuttavat vankiloita.

Olen myös introverttina pitkittyneessä ihmishälyssä todella pinna kireellä ja räjähdysherkkä.

Joo tuota se on 43 v asti, silloin tekee irtiottoja töistä ja avioliitosta ja sen jälkeen alkaa elämä ikäänkuin uudestaan alusta.

Yritä miettiä, mikä ympäristössä ja elämänpiirissä vie voimia ja miten voisit muuttaa sitä. Ellet voi, yritä hyväksyä asia. Kaikkea ei voi kontrolloida, mutta itse voi vaikuttaa omalta osaltaan. Yritä ottaa tilanteita töissä ikään kuin etäisyyttä ottaen. Ei ole sinun vastuullasi kuin oma osuutesi tilanteissa. Vaikuttaa voi myös omaan suoritukseen keskittyen omat rajat tiedostaen ja antaa muiden olla mitä ovat, niin tilanteiden kuin ihmisten. Omien rajojen tiedostamiseen kuuluu myös jämäkkyyttä. Myös asiakkaalle voi sanoa ei ja huomauttaa epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä sinulta puuttuu terveen jämäkkyyden malli, jossa olisit oppinut pitämään puolesi ja rajasi rakentavasti ja asiallisesti. Ylitätkö tai annatko muiden ylittää rajasi kunnes räjähtää?

Mulla sama, johtuu PMS-oireista!!!!

Hae apua itsellesi!

Kannattaa opetella tunnistamaan tunteita ihan rauhassa. Jos niitä ja sitä myötä myös omia tarpeita tukahduttaa tiedostamatta voivat ne purkautua vihana vaikkapa juuri noin.

Kyllä mä lähinnä oman elämän tässä rankaksi teen..tämä tuolle 9:lle..

ap

Aloittaja kuulostaa todella stressaantuneelta ja ahdistuneelta, ei kukaan saisi jatkuvasti olla noin räjähdysherkässä tilassa. Verisuonet siinä on kovilla, sosiaalisista suhteista puhumattakaan. "Temperamenttisuus" on jotain aivan muuta. Nyt rentoutumaan ja järjestelemään työ- tai kotielämää aivan uusiksi.

Tilanne pitäisi nyt rauhoittaa. Ylirasittunut tarvitsee lepoa. Stressitekijöitä voisi karsia epäolennaisimmasta päästä, vaikka toki myös itsetuntemus (ei itseensäkäpertyminen kuitenkaan) voinee auttaa siinä.

Kiitos 2 viimeistä, niin pitäisi rauhoittaa mutten kertakaikkiaan osaa aloittaa, mitä teen ensiksi? Sairaslomaa kokeiltu, mutta kun kotonakin on tilanne huono - tai siellä se vasta ahdistaa/hermostuttaakin niin en halua jäädä kotiin. Olla menemättä kotiin? ..ei ole paikkaa minne mennä.

Ja en osaa ns. höllätä.. Olen varannut työpsykologilta ajan, se on kahden viikon päästä, sekin tuntuu olevan kaukana, sillä äsken olin hammaslääkärissä ja ne olivat myöhässä noin 7min, niin meinasi hermo katketa! Oli pakko mennä vessaan etten hakkaisi seinään nyrkillä tai huutaisi..! Sydän hakkasi ja oikeasti muitakin fyys. oireita kun meinasi päässä pimetä - siksi kun jouduin odottamaan :(

Hmm. Mä saatan myös stressaantuneena ja ennen menkkoja kiihtyä murhanhimoiseen raivoon, mutta pidän sen pääni sisällä. Mies ja lapset eivät ole ansainneet toimia mun sylkykuppina. Vaikeeta on, mutta käyn läpi mielessäni, että tunteet eivät kerro todellisuudesta, oikeasti mua ei ole loukattu, vaikka nyt tuntuu siltä, raivo menee ohi ja on paljon parempi jos en ole purkanut sitä muihin, jos kyse on jostain oikeasta ongelmasta niin on paljon parempi puhua siitä rauhallisesti vaikka huomenna. Sitten annan itselleni tunnustusta siitä, että en ole sortunut raivoamaan.