Voiko älykkyys olla taakka?
Mitä olette fiksut palstalaiset mieltä? Ystävällisesti, Sinkkumies
Kommentit (40)
Voi ja onkin. Kykenen ajattelemaan rationaalisesti asiat läpikotaisin, joten väistämättä kaikesta pystyn myös miettimään ne huonotkin vaihtoehdot ja se usein rajoittaa asioita. Kuten parisuhteet, matkailu etcetc.
Voi. Suurin osa ihmisistä ei pidä itseään älykkäämistä henkilöistä. Mutta on olemassa naisia, jotka nimenomaan pitävät älykkäistä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ja onkin. Kykenen ajattelemaan rationaalisesti asiat läpikotaisin, joten väistämättä kaikesta pystyn myös miettimään ne huonotkin vaihtoehdot ja se usein rajoittaa asioita. Kuten parisuhteet, matkailu etcetc.
Välttäähän siinä kuiten ne kärsimykset?
Sinkkumies
Voi se tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sitten kun ylitetään se maaginen raja hulluuden ja suoranaisen nerouden suhteen, silloin kaikki taakat katoavat ja kokee valaistumisen.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Suurin osa ihmisistä ei pidä itseään älykkäämistä henkilöistä. Mutta on olemassa naisia, jotka nimenomaan pitävät älykkäistä miehistä.
Eikö tältä voi piiloutua? Esim. seurassa ei sano mitään, vaikka tietäisi kaikkien muiden olevan väärässä?
Sinkkumies
En koe sitä taakaksi ollenkaan. Olen niin laiska ja saamaton muuten, että olen pärjännyt elämässä kohtuullisesti vain älykkyyteni ansiosta. Keskivertoälyllä olisin varmasti syrjäytynyt jo nuorena.
Voi se siinä mielessä olla, että jos on poikkeuksellisen älykäs, niin voi olla turhauttavaa yrittää toimia tavallisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat liian hitaasti tai eivät vaan tajua. Voi olla vaikea löytää itselleen riittävän mielenkiintoista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Voi se tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sitten kun ylitetään se maaginen raja hulluuden ja suoranaisen nerouden suhteen, silloin kaikki taakat katoavat ja kokee valaistumisen.
Olen tehnyt yli 600 keksintöä. Osa ihan täyttä pastaa, mutta osa todella fiksuja joista voisi tulla jopa miljonääriksi, mutta kysymykseen, koska se raja sitten ylitetään. (?)
Olen kokenut visionäärisiä kohtauksia, joissa keksin ratkaisuja mihin vain, olen kokenut flow tilan missä koko maailma virtaa, olen kai ollut hulludenkin puolella.
En kuitenkaan ole valaistunut mitenkään ihmeellisesti.
Sinkkumies
Mä mietin joskus kymmeniätuhansia olevia laskuja ihan päästäni tuosta noin vaan. Kerran pohdin humalassa jotain asiaa ja päädyin lukuun 21. Aamulla luin suuren viisauteni ja paperilla luki luku 21. Ehkä se sitten tarkoittaa jotain maailmankaikkeudesta ;)
Sinkkumies
On taakka. Korkea älykkyys yhdistyy tutkitusti mielenterveysongelmiin, päihteiden liikakäyttöön, you name it. Hyvin älykkäistä ihmisistä moni syrjäytyy erilaisuutensa takia, mutta ne, jotka eivät turhaudu elämäänsä, voivat toki menestyä loistavasti. Itse olen hiukan keskivertoa älykkäämpi (ei mikään nettitesti), mutta tuntemani selvästi huippuälykkäät ovat hyvin heterogeeninen joukko. Joku on tehnyt uran yrittäjänä, toinen lusmunnut ekohippinä jossain metsissä puolet elämästään, toinen taas on käynyt läpi todella rankan mielenterveysongelmien kirjon (on joskus vaikea tajuta, että sen näköisestä ihmisestä tulee aivan uskomattoman harkittua, tarkkaa ja visionääristä tekstiä).
Vierailija kirjoitti:
Voi se siinä mielessä olla, että jos on poikkeuksellisen älykäs, niin voi olla turhauttavaa yrittää toimia tavallisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat liian hitaasti tai eivät vaan tajua. Voi olla vaikea löytää itselleen riittävän mielenkiintoista seuraa.
Sen takia mulle sopii esimiestehtävät. Voin operoida samaan aikaan esim. kolmen alaisen kanssa ja ottaa kymmenen puhelua samaan aikaan.
Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että joskus vähäpätöisemmät asiat jäävät "vähän" vähemmälle huomiolle. Soimaan tästä itseäni aika ajoin.
Sinkkumies
Hups. Siis piti kirjoittaa sopii minullekin ..
Sori, pari lasia punaviiniä ja hölmöilen. Anteeksi.
Sinkkumies
Ehdottomasti. Tyhmien sietäminen on sietämätöntä. Tyhmempänä on helpompi olla. Millään ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
On taakka. Korkea älykkyys yhdistyy tutkitusti mielenterveysongelmiin, päihteiden liikakäyttöön, you name it. Hyvin älykkäistä ihmisistä moni syrjäytyy erilaisuutensa takia, mutta ne, jotka eivät turhaudu elämäänsä, voivat toki menestyä loistavasti. Itse olen hiukan keskivertoa älykkäämpi (ei mikään nettitesti), mutta tuntemani selvästi huippuälykkäät ovat hyvin heterogeeninen joukko. Joku on tehnyt uran yrittäjänä, toinen lusmunnut ekohippinä jossain metsissä puolet elämästään, toinen taas on käynyt läpi todella rankan mielenterveysongelmien kirjon (on joskus vaikea tajuta, että sen näköisestä ihmisestä tulee aivan uskomattoman harkittua, tarkkaa ja visionääristä tekstiä).
Millä tavalla ekohippeily on lusmuamista?
Ite enn ole älykäs. Siiksi en tiedä millaista on olla älykäs. Muttta pelkkä logiikakaan ei taivu kaikkeen, itsseasiassa moni voi nähdä jopa sen yli ja käyttää sitä hyväkseen.
En pidä älyilyä erityisen älykkäänä, joten koko kysymys on vähän paradoksaalinen.
Kukaan ei halua palkata itseään fiksumpaa.
Kyllä, etenkin herkkyyteen yhdistettynä.
Yt. Sinkkunainen