Huomio paniikkihäiriöiset, antakaa neuvoja kotoa poistumiseen ja häiriöön kuuluvan huimauksen sietoon

Oletko todella lyyhistynyt vai vaan vajonnut itse maahan kun olet pelännyt niin paljon? Kun pyörtymisen lyyhistyminen on seuraus verenpaineen laskusta ja paniikkikohtauksessa verenpaine nousee.

Ei siihen oikein ole muuta keinoa kun jatkaa vaan ja huomata että sittenkään ehkä ei mitään kamalaa tapahtunut lopulta.

Fyysisiin oireiisin voi jotkin lääkkeet auttaa. Kannattaa käydä lääkärissä, jos on tilanne niin paha että vaikeuttaa normaalia elämää.

Tämä voi kuulostaa tyhmältä neuvolta, mutta hengitä. Sisään ja ulos yhtä paljon. Mäkin kärsin huimauksesta ja on paniikkia, ja kun oikein ahdistaa mä unohdan hengittää kunnolla ulos ja se pahentaa tilaa.

Kotoa poistuminen on tuskaa. Itse koitan aina palkita itseäni jotenkin, ostan vaikka suklaata tai kynsilakan ulos päästyäni.

Ulkona voi yrittää keskittyä muuhun kuin ihmisiin. Kuuntele musiikkia, katsele pilvien muotoja, laske katukiviä, laula mielessäsi jotain kivaa laulua tai leiki olevasi pleikkaripelissä.

Tsemppiä sulle!

Hengitys nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.

Ranteesta kiinni pitäminen, auttaa siihen omasta ruumista irtaantumisen fiilikseen, tavallaan muistaa että kroppa on tässä. En valitettavasti osaa selittää paremmin, toivottavasti hoksasit mitä tarkoitan.

Lääkkeet. Ne vain auttavat eniten. Itselläni päällimmäisin tunne on se oksetus ja oksentaminen ja sen pelko. Lääkkeet auttavat siihen eniten, sillä tuo oire haittaa normaalia elämää melkoisesti.

Mullakin on vissiin joku piilopaniikki, joka iskee varsinkin Prismassa jos olen yksin. En oikeasti tunne kuin fyysisiä oireita. Juurikin huimaa ja tulee sellanen itsestään irrallinen olo. Olen luullut, että mulla on joku fyysinen sairaus, mutta ehkä se sitten onkin tätä.

Minulla menee kädet tunnottomiksi ja pää tuntuu kevyeltä ja tyhjältä. Tulee sellainen olo, että auto saattaa suistua tieltä, koska ote ratista on vaikea tunnottomilla käsillä tai että voi tippua portaissa tai kaiteen yli, jos kaatuu siinä. 

Onko elämässäsi tapahtunut jotain erityisen hermostuttavaa tai stressaavaa? Minulla on ja sain apua oudosta paikasta (menin hoidattamaan ihan muuta) - osteopatiasta. Hoito rauhoittaa hermojärjestelmää ja laukaisee sen jännitystilaa. Kuulemma ahdistukseen auttaa erityisesti kraniaaliosteopatia, mutta minä olen saanut vastetta ihan tuolla tavallisellakin. 

Kokeile tunteen tullessa kääntää päätäsi ja katsettasi oikealle ja vasemmalle, tik tak, tik tak, 180 astetta. Silmät saavat niin paljon prosessoitavaa, että aivojen oikosulku laukeaa. 

Mun paniikkihäiriö huimaus oli hajataittoa silmissä mitä ei ennen ollut ja vasemman silmän näkö oli huonontunut. Käyppä tarkistaan näkös ihan ekana ja avaa lihasjumit.

Mieti mitä siinä kohtauksessa pelkäät. Hallinnan menettämistä? Pyörtymistä, oksentamista? Opettele ajattelemaan että mitä sitten. Et kuole siihen ja joku auttaa sinua kyllä.

Näin sain omat kohtaukseni pikkuhiljaa kuriin, kyllästyin ja ajattelin että mitä sitten!

Minulle lääkäri suositteli jonkun mahdollisimman hölmön kappaleen hyräilyä. Kun alkaa naurattaa, kohtaus ei välttämättä tulekaan, tai ainakin sen saa siirrettyä "parempaan hetkeen".

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä siinä kohtauksessa pelkäät. Hallinnan menettämistä? Pyörtymistä, oksentamista? Opettele ajattelemaan että mitä sitten. Et kuole siihen ja joku auttaa sinua kyllä.

Näin sain omat kohtaukseni pikkuhiljaa kuriin, kyllästyin ja ajattelin että mitä sitten!

Minä pelkään, että kaadun ja isken pääni tai jalkani lipeää ja tipun tai ajan auton kaiteen läpi. 

Toi huimaaminen on tosi kauheata tuossa sairaudessa kun oikein pahaksi menee. Itse jouduin menemään sairaalaan asti kun huimasi niin paljon. Jouduin ottamaan seinistä tukea kun astuin sinne päivystyssairaalaan. Luulivat ensin aivoveritulppaa, aivoverenkiertohäiriöitä jne... Otettiin kuvat koko kropasta varjoaineella ja kaikki oli normaalia. Verenpaine vain pikkasen korkealla. Neurologi totesi diagnoosissaan panikkihäiriöksi, sain rauhoittavia, mutta ei ne paljon auttaneet. Ssri-lääkitys päälle ja huimaamiset alkoivat pikkuhiljaa parissa viikossa kadota kokonaan. Liekkö joku serotoniinintuotantohäiriö aivoissa. Pitkitin liian kauan avun hakemiseen ja koko kroppani meni ylijännitystilaan. Oli kyllä kauheeta, toivottavasti pysyy noi huimaamiset myös jatkossakin poissa.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on vissiin joku piilopaniikki, joka iskee varsinkin Prismassa jos olen yksin. En oikeasti tunne kuin fyysisiä oireita. Juurikin huimaa ja tulee sellanen itsestään irrallinen olo. Olen luullut, että mulla on joku fyysinen sairaus, mutta ehkä se sitten onkin tätä.

Minulla iskee sama nimenomaan hypermarketeissa. Jos se sinua yhtään lohduttaa, niin jonkun teorian mukaan oireet voivat johtua niiden ilmastoinnista, valaistuksesta ja muista rakenteellisista tekijöistä. Eli kyse ei ehkä ole paniikkihäiriöstä vaan olet vain herkempi esim. sellaiselle loisteputkien välkkymiselle tai ilmastoinnin huminalle, mitä tietoisesti et edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä siinä kohtauksessa pelkäät. Hallinnan menettämistä? Pyörtymistä, oksentamista? Opettele ajattelemaan että mitä sitten. Et kuole siihen ja joku auttaa sinua kyllä.

Näin sain omat kohtaukseni pikkuhiljaa kuriin, kyllästyin ja ajattelin että mitä sitten!

Minä pelkään, että kaadun ja isken pääni tai jalkani lipeää ja tipun tai ajan auton kaiteen läpi. 

Minulla sama. Pahin on ollut kotini lähellä oleva silta, jolla on vain jalkakäytävä ja kova autoliikenne heti sen vieressä. Paljon myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, joten väistämättä joutuu välillä kävelemään siinä liikenteen puoleisella reunalla. Ihan oikeasti olen pelännyt, että horjahdan sinne autotielle.