Lue keskustelun säännöt.
3kk vauva ja haluaisin raskaaksi :/
11.04.2018 |
Kroppa huutaa kun sireeni halua olla taas raskaana. Ei olis lapselle reilua etten vois antaa sille pikkusena tarpeeks huomiota + raskauskilot pudottamatta, joten ei olis hyvä edes olla raskaana tällä bmillä. Mutta joku sieltä kumpuaa. Ikävä sitä naisellisuuden tunnetta kun siinä on se kumpu ja tunnet ne liikkeet. Haluiaisin synnyttää taas ja kokee ne supistukset ja sen ponnistusvaiheen uudelleen.
Oonko ihan seonnu?
Kommentit (29)
Heh, muistan kun esikoisensa saanut kaveri joskus sanoi että hällä on hirveä vauvakuume juurikin kun kotona oli vauva 3kk. Mietin, että mitä hittoa horisee kun vauva kerran on. Sitten sain oman esikoisen ja kävi täsmälleen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut muista joilla sama kokemus, että ei nyt ainakaan ainutlaatuista. Minun näkökulmastani todella outoa, halusin keskittyä täysillä siihen olemassaolevaan vauvaan. Oletko varma ettet halua paeta vauvanhoidon todellisuutta noilla haaveillasi? Onko ongelma se, että vauva on nyt keskipiste etkä sinä?
Vierailija kirjoitti:
Heh, muistan kun esikoisensa saanut kaveri joskus sanoi että hällä on hirveä vauvakuume juurikin kun kotona oli vauva 3kk. Mietin, että mitä hittoa horisee kun vauva kerran on. Sitten sain oman esikoisen ja kävi täsmälleen samoin.
Kai se on jotain biologian takia tulevaa :D Ei mulla mikään halu oo saada uutta vauvaa kotiin, haluun vaan olla raskaana. ( minkä taki saakin nyt odottaa tää number 2 projekti)
Ap
Keskity vauvaan nyt vaan. Hän on vielä pitkän aikaa tosi pieni, vaikka tiedän omakohtaisesti että esikoinen alkaa nopeasti tuntua jotenkin kovin isolta kun ei ole mitään vertailukohtaa isompaan lapseen. Nykyään suositellaan muutenkin 2 vuotta raskauksien välille.
Mieti, kuinka paljon huomiota pystyt pienelle vauvalle antamaan esimerkiksi tosi pahoinvoivana? Entä jos joudut vuodelepoon ennenaikaisen synnytyksen uhkan takia? Entä jos nostelua pitää välttää ja sinulla on vauva hoidettavana? Raskauskomplikaatiot ja ennenaikaisen synnytyksen mahdollisuus nousee huomattavasti kun edellisestä synnytyksestä on kulunut vasta hetki. Anna kropan palautua nyt kunnolla.
Esikoisen kehityksen kannalta on tärkeää saada olla pieni rauhassa. Eikä ole arki 1-vuotiaan (tai 1,5-vuotiaan) ja vastasyntyneen kanssa mitään juhlaa. Et ehdi nauttia silloin kummankaan varhaislapsuudesta kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet hurahtanut äitiyteenja haluat tehdä siitä koko elämäsi sisällön. Ymmärrän että noin voi käydä jos ei ole muita mielenkiinnon kohteita tai ystäviä. Ei nyt kannata kuitenkaan heti lisääntyä uudestaan, anna kropalle lepoaikaa.
Nainen saa hirmusti huomiota raskaana, ja sitten synnytyksen jälkeen kaikkien huomio kohdistuukin vauvaan. Moni nainen kaipaa synnytyksen jälkeen nimenomaan sitä itseen kohdistuvaa hoivaa ja huomiota, ei niinkään mitään uutta vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, muistan kun esikoisensa saanut kaveri joskus sanoi että hällä on hirveä vauvakuume juurikin kun kotona oli vauva 3kk. Mietin, että mitä hittoa horisee kun vauva kerran on. Sitten sain oman esikoisen ja kävi täsmälleen samoin.
Kai se on jotain biologian takia tulevaa :D Ei mulla mikään halu oo saada uutta vauvaa kotiin, haluun vaan olla raskaana. ( minkä taki saakin nyt odottaa tää number 2 projekti)
Ap
Mulla taas nimenomaan se rakkauden määrä pakahdutti ja halusin kokea sitä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa hirmusti huomiota raskaana, ja sitten synnytyksen jälkeen kaikkien huomio kohdistuukin vauvaan. Moni nainen kaipaa synnytyksen jälkeen nimenomaan sitä itseen kohdistuvaa hoivaa ja huomiota, ei niinkään mitään uutta vauvaa.
Ei minua kukaan ainakaan hoivannut kun olin raskaana :D töitä painettiin hulluna loppuun saakka ja juoksin töissä vielä rv 26.
Hormonit heittää.
Tuttu tunne tämän kuopuksen jälkeen, onneksi on esikoinenkin niin tiedän mitä tuleman pitää.
Jos vauvalla ei ole koliikkia niin tuo eka 3kk onkin se ihanin ja helpoin aika, ja hormonit pitävät virkeänä. Mäki olen ollut oikea tehopakkaus juuri 0-4kk ikäisten vauvojen kanssa. Söivät ja nukkuivat, enimmäkseen nukkuivat. Sitten alkoikin rintaraivarit, hampaiden tulot, liikkumaan opettelu, todella levottomat yöt ja pohjaton väsymys. Nyt olen siis siinä vaiheessa taas menossa, kuopus 10kk ja en todellakaan pode vauvakuumetta 😂
Ei siis tarkoitus pelotella mutta siis, tuo on hormonaalista eikä järjen kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava vauvakuume tulee kun se vauva alkaa kasvaa taaperoksi, siinä 10-11 kk tienoilla.
Se on sun päässä, kuten myös se järki että millä aikataululla sitä perhettä on hyvä kasvattaa.
Nauti äitiydestä nyt ja mieti uusia vauvoja vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Työnnä se lapsi takaisin!
T:. Santtu, 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nisellisuuden voi ajatella niin eri tavalla. Minulle siihen kuuluu hoikuus ns sirous ja pieni koko. En puhu kenestäkään yksilönä mutta jos minulla olis ylimääräsitä painoa on se raskauskiloa tms niin en pitäisi itseä naisellisena. Miten se raskaus silloin tekisi naisellisen olon? muiden silmissä ei ainakaan monen lapsen pullea äiti ole välttämättä naisellinen. Nisellisuuteen kuuluu mun mielestä myös että paikat ovat ns kunnossa,tiheä raskaus ja synnytys voi aiheuttaa ehkä raskausarpia, venymistä yms enemmän. Nisellisuuteen kuuluu miun mielestä myös henkiset puolet eli on ns henkisesti nainen,minun mielestä siihen ei kuulu heti raskaaksi tulo kun hellyys ja toisten huomiominen ja sitoutuminen ovat naisellisia luonteenpiirteitä. Vauvallehan on parempi että äiti on kunnossa ja huomioi vauva. Harvemmin pulleaa,itsekästä naista naisellisena pidetään vaikka itse kokisi itsensä naisellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa hirmusti huomiota raskaana, ja sitten synnytyksen jälkeen kaikkien huomio kohdistuukin vauvaan. Moni nainen kaipaa synnytyksen jälkeen nimenomaan sitä itseen kohdistuvaa hoivaa ja huomiota, ei niinkään mitään uutta vauvaa.
Ei minua kukaan ainakaan hoivannut kun olin raskaana :D töitä painettiin hulluna loppuun saakka ja juoksin töissä vielä rv 26.
Kävit kuitenkin äitiysneuvolassa, oletan?
Vaikea kuvitella, itse muistin olla vielä ainakin 5kk synnytyksen jälkeen joka aamu niin onnellinen kun en ollut raskaana kun heräsin. Ei ole varmaan vaikea arvata että etten oikein viihtynyt raskaana.
kaunisoululainen kirjoitti:
Nisellisuuden voi ajatella niin eri tavalla. Minulle siihen kuuluu hoikuus ns sirous ja pieni koko. En puhu kenestäkään yksilönä mutta jos minulla olis ylimääräsitä painoa on se raskauskiloa tms niin en pitäisi itseä naisellisena. Miten se raskaus silloin tekisi naisellisen olon? muiden silmissä ei ainakaan monen lapsen pullea äiti ole välttämättä naisellinen. Nisellisuuteen kuuluu mun mielestä myös että paikat ovat ns kunnossa,tiheä raskaus ja synnytys voi aiheuttaa ehkä raskausarpia, venymistä yms enemmän. Nisellisuuteen kuuluu miun mielestä myös henkiset puolet eli on ns henkisesti nainen,minun mielestä siihen ei kuulu heti raskaaksi tulo kun hellyys ja toisten huomiominen ja sitoutuminen ovat naisellisia luonteenpiirteitä. Vauvallehan on parempi että äiti on kunnossa ja huomioi vauva. Harvemmin pulleaa,itsekästä naista naisellisena pidetään vaikka itse kokisi itsensä naisellisena.
Ei voi muuta sanoa, kuin voi luoja mikä kommentti. Kyllä meitä on sitten moneen junaan. Vaikka pulleus onkin sinulle kauhistus, niin ei kaikki jaa näitä sinun näkemyksiäsi. Ja mistähän tuon itsekkyydenkin tuohon kiskaisit?
Vierailija kirjoitti:
Hormonit heittää.
Tuttu tunne tämän kuopuksen jälkeen, onneksi on esikoinenkin niin tiedän mitä tuleman pitää.
Jos vauvalla ei ole koliikkia niin tuo eka 3kk onkin se ihanin ja helpoin aika, ja hormonit pitävät virkeänä. Mäki olen ollut oikea tehopakkaus juuri 0-4kk ikäisten vauvojen kanssa. Söivät ja nukkuivat, enimmäkseen nukkuivat. Sitten alkoikin rintaraivarit, hampaiden tulot, liikkumaan opettelu, todella levottomat yöt ja pohjaton väsymys. Nyt olen siis siinä vaiheessa taas menossa, kuopus 10kk ja en todellakaan pode vauvakuumetta 😂Ei siis tarkoitus pelotella mutta siis, tuo on hormonaalista eikä järjen kanssa mitään tekemistä.
Se hyvä puoli koliikissa kyllä oli että sen 3kk jälkeen lapsen kanssa on tuntunut olevan koko ajan niin helppoa. Muutenkin kovin huomiota vaativa vauva oli. Nyt 1,5-vuotta ja koko ajan on tuntunut vaan helpottavan.
Vierailija kirjoitti:
kaunisoululainen kirjoitti:
Nisellisuuden voi ajatella niin eri tavalla. Minulle siihen kuuluu hoikuus ns sirous ja pieni koko. En puhu kenestäkään yksilönä mutta jos minulla olis ylimääräsitä painoa on se raskauskiloa tms niin en pitäisi itseä naisellisena. Miten se raskaus silloin tekisi naisellisen olon? muiden silmissä ei ainakaan monen lapsen pullea äiti ole välttämättä naisellinen. Nisellisuuteen kuuluu mun mielestä myös että paikat ovat ns kunnossa,tiheä raskaus ja synnytys voi aiheuttaa ehkä raskausarpia, venymistä yms enemmän. Nisellisuuteen kuuluu miun mielestä myös henkiset puolet eli on ns henkisesti nainen,minun mielestä siihen ei kuulu heti raskaaksi tulo kun hellyys ja toisten huomiominen ja sitoutuminen ovat naisellisia luonteenpiirteitä. Vauvallehan on parempi että äiti on kunnossa ja huomioi vauva. Harvemmin pulleaa,itsekästä naista naisellisena pidetään vaikka itse kokisi itsensä naisellisena.
Ei voi muuta sanoa, kuin voi luoja mikä kommentti. Kyllä meitä on sitten moneen junaan. Vaikka pulleus onkin sinulle kauhistus, niin ei kaikki jaa näitä sinun näkemyksiäsi. Ja mistähän tuon itsekkyydenkin tuohon kiskaisit?
Vaikuttaa aika nuoren naisen kommentilta.
Kyllä.