Työ ja koti/perhe eri kaupungeissa - onko kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

En väittänytkään, että asia olisi yksinkertainen. Meille on kuitenkin käymässä kuten kirjoittajalle 8. Lapset vieraantuvat isästään, kun periaatteessa elämme yksinhuoltajaäidin arkea ja isä käy vain viikonloppuisin vierailemassa kotona. Isompi lapsi ei enää vietä kaikkea aikaansa vanhempiensa seurassa vaan on paljon kavereiden kanssa. Kun lapsilla on jotain kysyttävää, eivät he viikonloppuisinkaan enää kysy isältään vaan minulta. 

Ja koet siis, että ratkaisu tähän olisi erota ja viedä isältä mahdollisuus käydä edes viikonloppuja kotona?

Kirjoitan nyt naisena oman versioni tästä. Tuleepahan vähän kerrattua omiakin fiiliksiä. Me olemme myös samassa tilanteessa ja vieläpä niin, että minä tätä haluan. Mies kokee, että olisi valmis milloin vain palaamaan Helsinkiin, jotta saisimme elää normaalia perhearkea. Minä itse puolestaan haluan, että lapset saavat asua pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki on helppoa ja jossa heillä on vieläpä mahdollista elää lähellä isovanhempia (itselleni tärkeä arvo). 

Minulle järjestely on raskas, koska joudun olemaan vastuussa lähes kaikesta yksin, kuten myös toteuttaa kaiken yksin. Välillä itsellenikin toki tulee ristiriitaiset fiilikset siitä, kun tiedän itse pystyväni työskentelemään samaan tapaan paikkakunnasta riippumatta, ja näin ollen minulle työ ei määritä asuinpaikkaa toisin kuin miehelleni (tiedostan, että miehelleni työnsaantimahdollisuudet omalla alalla täällä ovat lähes toivottomat). Tältä osin koenkin, että tietyllä tavalla on minulta itsekästä vaatia tätä järjestelyä, ja näin ollen samalla ehkä koen samalla luopuvani oikeudesta valittaa.

Järjestely on myös taloudellisesti suorastaan mielipuolinen, ottaen huomioon kahden asunnon ja matkalippujen hinnat. 

Kylläpä rupesikin vähän ahdistamaan :/

Mikäli tilanne on se, että työ ihan oikeasti on molempien hyvinvoinnille välttämätöntä ja jos toiselle töitä on molemmilla paikkakunnilla ja toiselle vain toisella, niin kyllä minä suosittelisin valitsemaan asuinpaikan jälkimmäisen mukaan. Eihän se nyt oikein reilua muuten kai ole? Siis se, että toisen olisi luovuttava työpaikastaan vain sen takia, että toinen haluaa asua toisella paikkakunnalla? Eihän elämässä nyt muutenkaan kaikkea voi saada mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe jolla vastaava tilanne. Mies käy 400 km päässä töissä. Tekee pitkää päivää ja on kotona 3 päivää. Minulle jää sitten oma työ, lasten perään katsominen ja talon hoito. Onneksi lapset eivät ole enää päiväkodissa.

Mies ei ole onnistunut samaan tältä paikkakunnalta töitä enkä minä tiedä haluanko vaihtaa toiseen työpaikkaan. Työuraa on jäljellä 25 v. Rankkaa on ja ikävä sitä oikeaa perhe-elämää. Pakko vaan jaksaa jotta saa laskut maksettua. Todellakin Toivon sitä lottovoittoa.

Oletko sinä ikinä vihainen miehellesi, että ei suostu ottamaan vastaan muita töitä kotipaikkakunnalla? Onko parisuhde kärsinyt ja miehen suhde lapsiin? Voimia sinnekin!

Kiitoksia. Mies ei ole saanut töitä samalta paikkakunnalta ja siksi kulkee reissussa. En voi sanoa olevani katkera mutta todella väsynyt. Viikonloppuisin vietämme perhekeskeistä laatuaikaa. Lapset odottavat aina viikon parasta päivää. Se on torstai kun isi tulee kotiin.

Jep. Reissutöitä olen tehnyt monta vuotta. Nyt olin kotikulmilla kuus vuotta. Ens maanantaina lappiin töihin. Olen vain viikonloput kotona. Olen nainen. Isännälle ja perheen vanhimmalle pojalle jää arjen pyörityksen vastuu. Mutta tämä nyt on vain pätkä duuni. Vuoden loppuun kuljen rahakkaassa duunissa. Sitten jos sais taas olla kotona.

Työnantaja maksaa majoituksen, kulkemisen ja saan päivärahat. Eli mulle ei koidu näistä mitään kuluja.

Vierailija kirjoitti:

No ei se nyt kyllä ihan noinkaan yksinkertaista aina ole. Meillä on sama tilanne, ja vaikka itse koenkin tilanteen raskaana ymmärrän toki myös miestäni (on oikeasti lapsirakas ihminen ja kärsii kun joutuu olemaan paljon poissa) ja aina kun haluttaa sanoa tuo "voit valita perheen ja työn välillä" yritän muistuttaa itseäni, että tämä on viime kädessä minun valinta, kun haluan kasvattaa lapseni pienemmällä paikkakunnalla. Minulle töitä myös löytyisi helposti myös Helsingistä.

Voi vitsi. Ovatko lapsenne sitä mieltä, että on mukavampaa asua pikkupaikkakunnalla kuin nähdä isää enemmän?

Olisit kyllä tosi törkeä, jos menisit sanomaan miehellesi, että "voit valita perheen ja työn väliltä", kun olet itsekkäästi ajanut perheesi tuollaiseen tilanteeseen, vaikka saisit töitä muualta.

Ehkä miehesi pitäisikin sanoa sinulle tuo lause.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se nyt kyllä ihan noinkaan yksinkertaista aina ole. Meillä on sama tilanne, ja vaikka itse koenkin tilanteen raskaana ymmärrän toki myös miestäni (on oikeasti lapsirakas ihminen ja kärsii kun joutuu olemaan paljon poissa) ja aina kun haluttaa sanoa tuo "voit valita perheen ja työn välillä" yritän muistuttaa itseäni, että tämä on viime kädessä minun valinta, kun haluan kasvattaa lapseni pienemmällä paikkakunnalla. Minulle töitä myös löytyisi helposti myös Helsingistä.

Voi vitsi. Ovatko lapsenne sitä mieltä, että on mukavampaa asua pikkupaikkakunnalla kuin nähdä isää enemmän?

Olisit kyllä tosi törkeä, jos menisit sanomaan miehellesi, että "voit valita perheen ja työn väliltä", kun olet itsekkäästi ajanut perheesi tuollaiseen tilanteeseen, vaikka saisit töitä muualta.

Ehkä miehesi pitäisikin sanoa sinulle tuo lause.

Niin, kuten juuri äskeisessä kirjoitin, en aio tästä tehdä isoa ongelmaa, koska kyseessä on loppujen lopuksi minun valinta. Mutta vaikka itse onkin tähän "pääsyyllinen", ei se silti poista sitä etteikö välillä väsyttäisi paljonkin.

Minä luulen, että Suomessa on kymmeniä tuhansia työikäisiä pariskuntia, jotka haluaisivat asua muualla kuin missä asuvat, mutta johtuen työpaikkojen keskittymisestä pääkaupunkiseudulla "joutuvat" asumaan täällä. Minäkin kuulun tähän joukkoon, samoin kuin puolisoni, mutta rehellisesti sanoen olen sitä mieltä, että on todella keskenkasvuista ja myös ehkä vähän vastuutonta ajaa perhe tietoisesti tuohon tilanteeseen, jos kerran paluu takaisin Helsinkiin töiden puolesta onnistuisi helposti. Ja tässä tarkoitan nyt siis tämän tarinan naista.

Mulle joskus sanottiin, että saahan sitä verovähennyksen..no mä maksoin pienestä yksiöstä ihan rauhallisella alueella kohtuullisen vähän, 350 euroa. Verovähennys omavastuu 500 euroa ja 250 euroa/kk sen jälkeen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että verottaja kustantaisi asunnostani tuon verran. Usein verovähennykset ymmärretään väärin. Vaan se meni niin, että kun palkkani vuodessa on 35000, niin verovähennykset asunnosta aiheuttavat sen, että maksoin veroja 32500:sta. En saanut 2500 itselleni, vaan palkkatuloni määrä pieneni sen verran. Käytännössä siis maksamani verot maksoivat muutaman satasen vähemmän. Sitten palkkasummasta vielä matkakulut, sai vähentää yhden matkan viikossa - lomaviikot. Sain sentään auton mukaan, matkan pituuden vuoksi ja siksi, että junayhteydet olivat kohtalaisen hankalat. Mutta laskin sen joskus, että "verottaja antaa minulle bensan hinnoista suunnilleen 20 % alennusta".

Näistäkin matkakuluvähennyksistä ollaan kateellisia ja sanotaan, että ei haluta maksaa toisten veroja ja ne pitäisi lopettaa. Eli menkää töihin hevonkuuseen ja tehkää töitä vaikka tappiolla, mutta maksakaa kaikki itse tai olkaa ilman rahaa metsässä. Kyllä mulle silti veroja maksettavaksi jäi, sain vain alennusta maksamistani veroista. Oli tuossa polttoaineessa ja auton hinnassakin veroa maksettavana.

Työttömyyskorvauksena olisin saanut nettona jota kuinkin saman, jos olisin jäänyt ansiosidonnaiselle, ilman mitään muita tukia ja tietenkään mitään muita tukia en olisi saanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi perhe jolla vastaava tilanne. Mies käy 400 km päässä töissä. Tekee pitkää päivää ja on kotona 3 päivää. Minulle jää sitten oma työ, lasten perään katsominen ja talon hoito. Onneksi lapset eivät ole enää päiväkodissa.

Mies ei ole onnistunut samaan tältä paikkakunnalta töitä enkä minä tiedä haluanko vaihtaa toiseen työpaikkaan. Työuraa on jäljellä 25 v. Rankkaa on ja ikävä sitä oikeaa perhe-elämää. Pakko vaan jaksaa jotta saa laskut maksettua. Todellakin Toivon sitä lottovoittoa.

Oletko sinä ikinä vihainen miehellesi, että ei suostu ottamaan vastaan muita töitä kotipaikkakunnalla? Onko parisuhde kärsinyt ja miehen suhde lapsiin? Voimia sinnekin!

Ohis ei tämä välimätkä asia voi olla näin on-off.

Ymmärrän, että työssä ollessa on vähän energiaa etsiä työpaikkaa ja muita ratkaisuja, mutta ratkaisujahan on:

- työ, jonka työmatka max 130 km - se on vielä nipin napin kuljettavissa päivittäin. Epärealistista sen sijaan on löytää puolisoiden työpaikat samalta paikkakunnalta. Minulla on ystäviä ja kollegoja, joiden työmatka on tämä.

- etätyö. Eli etsi työ - työnhakualueena vaikka koko Suomi - jota voi tehdä etänä. Käyt paikanpäällä toimistolla vaikka kerran kahdessa viikossa. Mieheni työpaikassa on tällainen kaveri.

Työssä oleville :palkkaa headhunter, joka auttaa sinua uuden työpaikan löytänisessä edm.ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulle joskus sanottiin, että saahan sitä verovähennyksen..no mä maksoin pienestä yksiöstä ihan rauhallisella alueella kohtuullisen vähän, 350 euroa. Verovähennys omavastuu 500 euroa ja 250 euroa/kk sen jälkeen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että verottaja kustantaisi asunnostani tuon verran. Usein verovähennykset ymmärretään väärin. Vaan se meni niin, että kun palkkani vuodessa on 35000, niin verovähennykset asunnosta aiheuttavat sen, että maksoin veroja 32500:sta. En saanut 2500 itselleni, vaan palkkatuloni määrä pieneni sen verran. Käytännössä siis maksamani verot maksoivat muutaman satasen vähemmän. Sitten palkkasummasta vielä matkakulut, sai vähentää yhden matkan viikossa - lomaviikot. Sain sentään auton mukaan, matkan pituuden vuoksi ja siksi, että junayhteydet olivat kohtalaisen hankalat. Mutta laskin sen joskus, että "verottaja antaa minulle bensan hinnoista suunnilleen 20 % alennusta".

Näistäkin matkakuluvähennyksistä ollaan kateellisia ja sanotaan, että ei haluta maksaa toisten veroja ja ne pitäisi lopettaa. Eli menkää töihin hevonkuuseen ja tehkää töitä vaikka tappiolla, mutta maksakaa kaikki itse tai olkaa ilman rahaa metsässä. Kyllä mulle silti veroja maksettavaksi jäi, sain vain alennusta maksamistani veroista. Oli tuossa polttoaineessa ja auton hinnassakin veroa maksettavana. .

Työttömyyskorvauksena olisin saanut nettona jota kuinkin saman, jos olisin jäänyt ansiosidonnaiselle, ilman mitään muita tukia ja tietenkään mitään muita tukia en olisi saanutkaan.

Niinhän tuo verotus toimii. Tottakai työmatka aiheuttaa lisäkuluja, samoin asunto toisella paikkakunnalla. Toivottavasti asia ei tullut sinulle yllätyksenä. Mutta se pitää ajatella väliaikaisena investointina itseensä. Kohtuullisen työatkan päässä avautuu varmasti jossain vaiheessa työpaikka, johon valitaan todennäköisesti se, joka on pitänyt ammattitaitoaan yllä tekemällä työtään, kuin se, joka on ollut ansiosidonnaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tiedän, että tämäkin on parempi kuin työttömyys kotipaikkakunnalla, mutta silti ajoittain jaksaminen on kyllä todella tiukilla.

Niin, nämähän ovat juuri arvovalintoja. Itselleni perhe on tärkeämpi kuin työ, mutta tiedän myös paljon ihmisiä, joille asia on päinvastoin. Enkä nyt siis tässä millään tavalla kritisoi valintaasi. Ymmärrän toki ettei se aivan yksinkertaista kumminkaan ole.

Meillä sama tilanne kuin ap:llä ja olen yrittänyt miehelle sanoa, että perheen tulisi olla tärkempi kuin työ. Ei ole kuitenkaan toistaiseksi suostunut muutoksiin. Ehkä pitäisi sanoa suoraan, että mies on vapaa valitsemaan perheen ja työn väliltä ja voi mun puolestani muuttaa ihan rauhassa Helsinkiin, jos työ on perhettä tärkeämpi.

Mielestäni ei ole reilua asettaa miestään tuollaisen valinnan eteen: työ tai perhe. Ymmärrettävästi hänellä ei ole energiaa työn ohessa hakea lähempäää kotiaan töitä. Miehellä ei ole myöskään sitä kodin ja lapsiarjen pyörittämisvastuuta useinkaan perheessä, että hän ymmärtäisi asumisen toisella paikkakunnalla arkisin olevan ongelma.

Itselläni on kokemus miehen muutaman kuukauden työttömyydestä. Se vasta helv* oli. Kyse ei ollut rahasta. Eli jos vaihtoehtoina on mies arkipäivät muualla tai työtön mies, niin valitsen ensimmäisen.