Miten saavuttaa onnellisuus?

Ootko jotenkin päästäs vajaa, jos et voi saavuttaa elämässä: hyvää ruokavaliota, ystäviä ja positiivista asennetta. Noihan nyt on ihan basic-juttuja, en todellakaan olisi onnellinen, jos mun elämän suola/pohja ois noissa asioissa. :D Tyhmä aloitus.

Tai siis tulisko tohon päälle vaikka miellekäs tekeminen, hyvä taloudellinen tilanne, vaikka matkustelu, öö ok työpaikka, hyvä terveys? Mitäs kaikkea? Miks tossa avauksessa on "terveellinen ruokavalio"? :D

Vierailija kirjoitti:

Ootko jotenkin päästäs vajaa, jos et voi saavuttaa elämässä: hyvää ruokavaliota, ystäviä ja positiivista asennetta. Noihan nyt on ihan basic-juttuja, en todellakaan olisi onnellinen, jos mun elämän suola/pohja ois noissa asioissa. :D Tyhmä aloitus.

Mutta osaatko vastata kysymykseen? Enhän tiennyt miten onnellisuus saavutetaan tai mitä se on joten sähän tässä oot tyhmä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tai siis tulisko tohon päälle vaikka miellekäs tekeminen, hyvä taloudellinen tilanne, vaikka matkustelu, öö ok työpaikka, hyvä terveys? Mitäs kaikkea? Miks tossa avauksessa on "terveellinen ruokavalio"? :D

Sitähän joka paikassa sanotaan. Kun vineet siitä että olet onneton ja mikään ei onnistu tms. Ekat ohjeet on AINA: liiku, syö oikein, löydä harrastus ja kavereita. T.ei ap mutta masennusdiagnoosin 14 vuotta sitten saanut.

Olen onnellinen koska osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla on, en murehdi sitä  mitä minulla ei ole! Ja nautin arjen pienistä asioista, en odota mitään suurta enkä ihmeellistä tapahtuvaksi. t. nainen 54 v.

Onnellisuus tulee itsestä. Tietty hyvä olo. Itse ainakin tunnen onnellisuutta. Koskaan en ole matkustellut ja palkka on pieni. Avioero takana. Minulla on kuitenkin paljon kaikkea hyvää, joka on tehnyt onnelliseksi eli terveys, lapset kiva työ ja työkaverit. Hyvä suhde äitiin ja pari ystävää.

Olen 39v. En ole loskaan ollut masentunut. Joskus vähän onneton, kun ei ole ollut ystäviä, mutta ne huonot tunteet on kestäneet vain hetken. Sitten on tullut jo ilon tunne jostain pienestä esim. vaikka on jutellut jonkun tutun kanssa kauppareissulla.

Olen onnellinen, koska olen kohdannut itseni rehellisesti, silmästä silmään. Olen kiitollinen siitä, että sinnikkäästi olen rakentanut näkökulmaa, vaikka se on ollut mulle ilmeisesti vaikeampaa ja hitaampaa kuin muille. Vuosien ponnistelu on kannattanut (sittenkin). Olen kiitollinen(kin). Pyrin toteuttamaan unelmani ja työskentelen niiden eteen. Nautin urheilusta ja syön terveellisesti, koska ne tukee em. asioihin pääsemistä.

Sos. elämä on kompastus, olen vetäytyvä ja se on heikoin kohta. Sellainen "aina positiivinen" en myöskään ole, koska olen kaksisuuntainen.

Ei todellakaan tarvi olla "päästään vajaa" jotta pohtii onnellisuutta ja niitä asioita, jotka siihen voivat johtaa. Itse olen paljonkin miettinyt tuota viimeaikoina, kun saissea tulee niskaan joka tuutista ja vatsaa vääntää. Olen ajatellut, että kun sellainen perusasenne elämään on joltiseenkin positiivinen, niin siitä se onnellisuus lähtee. Meitä ihmisiä on positiivisia ja negatiivisia luonteeltaan ja perusluonteella on paljon merkitystä. Peruspessimistiset joutuvat enemmät "tekemään ajatustyötä" sen eteen että voivat kokea onnellisuutta.

Olen huomannut, että kun lakkaa vertaamasta omaa tilannetta toisten tilanteisiin, niin vapautuu jo aika isosta pahanmielen klöntistä. Kun saa tehdä itselleen miellyttäviä asioita tai saavuttaa jotain jota on halunnut, se tuo onnea hetkeksi. Perusonnellinen voi olla ilman jatkuvaa onnentunnettakin.

Sitten ovat ne Jumalaan uskovat, jotka voivat sanoa Raamatunjakeen mukaan: "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä." Se perusonnellisuus ei häviä, vaikka kaikki asiat menisivät päin seiniä.

Itse olen huomannut, että täytyy välillä oikein elämään hetkessä ja nimetä sellaisia onnenhetkiä, joita ei huomaa vaikka niitä elää. Ihan tavallinen kesäpäivä, jolloin kerää marjoja pensaista, se että on hetki jolloin kaikki on hyvin, vaatteet eivät kiristä, saa olla terve ja kuunnella keväistä lintukonserttia. Toisinaan täytyy vain herätä huomaamaan pieniä hetkiä.

Ja kyllä... raha tuo onnea omalta osaltaan. Ei se sanonta ihan huuhaata ole. Jos joutuu jatkuvasti pinnistämään, kiristämään ja murehtimaan rahan riittämisestä, se aiheuttaa elimistölle kuormitustilan. Väljä raha, jotta voi ostaa myös sitä ylimääräistä hyvää, auttaa saamaan stressittömämmän elämän.

Tässä mun pohdintoja. Senkus lynkkaatte...

Vierailija kirjoitti:

Tiedän hyvä ruokavalio, liikunta, ystävät, iloinen asenne yms. Mutta jos näitä asioita ei pysty saavuttamaan tai ne ei toimi. Kuinka tuntea onnellisuutta? Minkälaista se on? Miltä se tuntuu? Olen kyllä tuntenut hetkellisiä onnellisuudentunteita mutta millaista se on kun on onnellininen, elää onnellista elämää?

Omalta osaltani pohdinta on ehkä helpompaa jos mietin asioita joiden toisenlainen luonne tekisi onnettomaksi niin, että mikään ei voisi sitä korvata. Ja nämä asiat ovat hyvä, läheinen ja lämmin suhde vielä elossa olevaan vanhempaani sekä kaikkiin lapsiini.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, koska olen kohdannut itseni rehellisesti, silmästä silmään. Olen kiitollinen siitä, että sinnikkäästi olen rakentanut näkökulmaa, vaikka se on ollut mulle ilmeisesti vaikeampaa ja hitaampaa kuin muille. Vuosien ponnistelu on kannattanut (sittenkin). Olen kiitollinen(kin). Pyrin toteuttamaan unelmani ja työskentelen niiden eteen. Nautin urheilusta ja syön terveellisesti, koska ne tukee em. asioihin pääsemistä.

Sos. elämä on kompastus, olen vetäytyvä ja se on heikoin kohta. Sellainen "aina positiivinen" en myöskään ole, koska olen kaksisuuntainen.

Lisään vielä, että minulla on taito olla yksin. Enkä edes haluaisi olla sellainen yksioikoinen, aina samanlainen. En vaihtaisi maanis-depressiivisyyttäni pois, osaan elää sen kanssa ihan ok elämää ja näen sen rikkautenakin. Sellainen "normaali" elämä olisi kuolettavan tylsää eli siinä mielessä en haluaisi "parantua". Riittää, kun joku balanssi säilyy.

Lue arvostetun onnellisuustutkija MARKKU OJASEN kirjoja,hän ei ole mikään self help -guru vaan psykologian proffa Tampereelta, sen viisaampaa, inhimillisempää ja tasapainoisempaa onnellisuusnäkemystä en ole löytänyt.

Hyvät savut ja seksi on lyhyin tie onnellisuuteen.

Onnelliseksi voi tulla löytämällä sellaista rakkautta, joka ei ole ainoastaan sinusta kiinni - rohkenen suositella :)

Jos aivokemiat on viturallaan, ei yksinkertaisesti pysty kokemaan onnen tunteita. Vaikka kuinka yrittäisi tietoisesti olla kiitollinen ja tyytyväinen.

:(

Sanotaan, että onni on kuin horisontti, jos sitä lähtee tavoittelemaan, sitä kauemmaksi se tuntuu katoavan. Eino Leino loruili: en ma enää aja virvatulta onpa kädessäni onnen kulta... Mielestäni tuo nocturne -runo kuvaa sellaista onnentilaa. Ehkä todellinen onni on mielenrauhaa ja siinä hetkessä elämistä. se ei loppupeleissä olekaan väliaikaisten elämyksien ja hurmion metsästystä vaikka kivojahan nekin ovat. niihin tosin voi jäädä koukkuun ja olo tulee levottomaksi tai tulee "krapula" joko henkinen tai fyysinen.

Tuntuu myös, että vaikka saavuttaisi mitä tunnustuksia ja yrittäisi ostaa itsensä onnelliseksi, niin lopulta jäljellä on vain tyhjä olo. Onni löytyy kaikkien meidän sisältä, ei ulkoisista asioista.

Päästämällä irti epämiellyttävistä asioista ja tunteista, ja hyväksymällä asiat sellaisina kuin ne on. 

Tähän asti uskottavimmalta vastaukselta ap:n kysymykseen on tuntunut omiin arvoihin perustuva elämäntapa. Ajatuksena on siis kartoittaa kunnon pohdinnalla itselle tärkeimmät arvot (esim. onnellisuus tai rakastuminen eivät ole arvoja vaan tunnetiloja) ja sen jälkeen ryhtyä yksi kerrallaan, pikkuhiljaa toimenpiteisiin jotta alkaa toteuttaa näitä arvoja noudattavia tekoja. Jos siis esim. työ tuntuu täysin sisällyksettömältä ja merkityksettömältä ja jopa arvojesi vastaiselta, elämän onnellisuutta lisää hakeutuminen sellaiseen toimintaan jossa arvosi toteutuvat. Henkilökohtaisia arvoja ei voi kukaan ulkopuolinen sinulle kertoa vaan ne täytyy kaivella itse esiin.

Tämän ajatuksen uskottavuutta lisää minusta se että omia arvoja toteuttaessaan joutuu myös haastamaan itsensä ja menemään epämukavuusalueelleenkin – kyseessä ei siis ole mikään "ajattelet vaan kato positiivisesti niin sittenhän elämä on onnellista" -tyylinen juttu. Myös se hyväksytään että oma mieli voi laittaa hanttiin muutoksille ja välillä voi ahdistaa.

Ulkopuolelta tulevat motivaatiot eivät kanna pitkälle eikä niiden pohjalta toimiminen luo onnellisuutta. Tätä ulkoista puolta edustavat esim. somen pintakiilto ja tietynmallisen vartalotyypin tai vaikkapa varallisuuden ihannointi. Sisäinen, arvoihin perustuva motivaatio taas tekevät elämästä enemmän elämisen arvoista.

Lukuvinkkinä Arto Pietikäinen – Kohti Arvoistasi.

Mä olen ollut enimmäkseen onnellinen viimeiset 15v. eli n. 25-vuotiaasta asti. Sitä ennen surkuttelin elämääni (vaikkei siinä mitään vikaa ollutkaan) ja murehdin tulevaa. Käänne parempaan tapahtui melko lailla itsestään. En siis tietoisesti päättänyt mitään. Jotenkin vaan huomasin miten nopsaan aika kuluu ja aloin elämään hetkessä. Ehkä joku elämänkokemus ja se, että huomaa pärjäävänsä ja elämän kantavan lopulta on auttanut. Vaikeat ajat elämässä on helpompi kestää, kun tietää sen olevan ohimenevää. Ainoa mitä meillä on, on tämä hetki. Onni on syvempää kuin jokin hetkellinen ilon lähde.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että onni on kuin horisontti, jos sitä lähtee tavoittelemaan, sitä kauemmaksi se tuntuu katoavan. Eino Leino loruili: en ma enää aja virvatulta onpa kädessäni onnen kulta... Mielestäni tuo nocturne -runo kuvaa sellaista onnentilaa. Ehkä todellinen onni on mielenrauhaa ja siinä hetkessä elämistä. se ei loppupeleissä olekaan väliaikaisten elämyksien ja hurmion metsästystä vaikka kivojahan nekin ovat. niihin tosin voi jäädä koukkuun ja olo tulee levottomaksi tai tulee "krapula" joko henkinen tai fyysinen.

Tuntuu myös, että vaikka saavuttaisi mitä tunnustuksia ja yrittäisi ostaa itsensä onnelliseksi, niin lopulta jäljellä on vain tyhjä olo. Onni löytyy kaikkien meidän sisältä, ei ulkoisista asioista.

No itsestäänselväähän tuo ainakin minulle on.

Ongelma vaan on siinä, ettei se "mielenrauha ja hetkessä eläminen tyytyväisenä" napsahda tuosta vaan, kunhan ymmärrät lopettaa onnen tavoittelun.

Meitä on monia, ilmeisen herkällä psyykellä varustettuja ihmisiä, joiden mielialat heittelevät kuin kevätsää. Pysyvä sisäinen rauha on minun toivomuslistalla ensimmäisenä, jopa ennen rakkautta. Vaan niin se vaan välttelee tätä risukasaa.

Onnellisuus on juuri noita pieniä onnellisia hetkiä. Etupäässä olo on neutraali ja toisinaan jokin ottaa päähän. Ainakaan itse en 32 vuoden aikana vielä ole pysyvää onnellisuuden tunnetta saavuttanut. Kokonaisuuteen olen silti tyytyväinen, jopa monesti onnellinen.