Miten niin kiusaajalapsi muka "voi pahoin" ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen tulee usein ihan vanhempien asenteista. Jos kotona ollaan parempia kuin muut, arvostellaan naapureita, asetetaan jalustalle, tottakai lapsi toistaa ihan tajuamattaan samaa mallia muiden lasten kanssa. Ympäristöstä sitten riippuu, pistävätkö tämän käytöksen ruotuun vai alkavatko myötäillä kiusaajaa.

Kyllä se noin voi olla. Kuitenkin ehkä tärkein mitä kasvattajan tulisi opettaa pienelleen on se miten tullaan toimeen toisten kanssa, miten leikitään nätisti yhdessä, miten kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja ketään ei saa kiusata. Se kehittää empatiaa ja moraalia ja on ihmisyyden pohja.

Eipä sen asenneilmapiirin tarvitse edes olla kovin vahvasti ylemmyydentuntoa huokuva. Ihan kun täälläkin lukee kommentteja monesti, sitä miettii samalla, että noiden lapset ovat kyllä niitä potentiaalisia kiusaajia. Juurikin se empatian puute, tuomitsevuus, meidän tapamme olla ja elää on oikein, tietyt väestöryhmät ovat huonompia... kaikki tuo tarttuu hyvinkin pienestä, vaikka näennäisesti yrittäisi "kasvattaa" lasta empaattiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kiusaaja on lähes aina kateellinen jostain kiusatulle. hän kokee hyvin usein alemmuuskompleksia tai osattomuutta jollain lailla kiusattua kohtaan. kiusatussa on jotain mitä hänellä ei itsellään ole ja kokee siksi ehkä uhkaa tästä joten hän kiusaa toista jotta huomio siltä mitä hänellä ei ole tulisi näkyviin.

Kyllä

Nyt on kyllä niin tietämättömän kuuloista satuilua, että oksat pois.

Kiusatuthan ovat yleensä niitä henkilöitä, joita on helpoin kiusata, joissa on jotain "vikaa" tai "omituista". Ei suinkaan niitä, joilla on jotain, mistä muut olisivat kateellisia. Vai etkö tosiaan ole koskaan tuntenut kiusattuja ihmisiä?

Kiusatut ovat usein muita älykkäämpiä, paremmin kasvatettuja, paremmista kodeista olevia kilttejä lapsia. Muut haukkuvat heitä nössöiksi ja nörteiksi, mutta oikeasti kaikki tietävät, että tulevaisuudessa heillä on kaikki kortit. Ja kun peruskoulu loppuu, koulun kovikset jäävät vitostodistuksineen minne jäävät.

Kyllä minun koulussani kiusaaja oli se paremman perheen vapaakasvattamaton veljespari, joka tyrannisoi, kaverilta katkesi käsi, kerran eräällä bussimatkalla keksivät syljeskellä erään tytön päälle, tyttö parka oli menettänyt vasta isänsä ja äiti oli siivooja poikien isän yrityksessä. Olen usein ajatellut kun sanotaan että on hiljaisia hyväksyjiä, että en todella ollut hyväksyjä, kauhusta kankea 30kg pikkutyttö, mitä olisin voinut tehdä kahdelle tuplaten isommalle pojalle.

Kylässä kaikki tiesivät, aikuisetkin, mitä pojat olivat, onneksi isänsä muutti firman toiselle paikkakunnalle ja muuttivat.

Lasten välisessä kiusaamisessa suuri vastuu on aikuisilla ja vanhemmilla. Lapsi toistaaa ja heijastaa oppimaansa toisiin ja opettelee sitä kautta itseään ja ympäristöään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kiusaaja on lähes aina kateellinen jostain kiusatulle. hän kokee hyvin usein alemmuuskompleksia tai osattomuutta jollain lailla kiusattua kohtaan. kiusatussa on jotain mitä hänellä ei itsellään ole ja kokee siksi ehkä uhkaa tästä joten hän kiusaa toista jotta huomio siltä mitä hänellä ei ole tulisi näkyviin.

Nyt on kyllä niin tietämättömän kuuloista satuilua, että oksat pois.

Kiusatuthan ovat yleensä niitä henkilöitä, joita on helpoin kiusata, joissa on jotain "vikaa" tai "omituista". Ei suinkaan niitä, joilla on jotain, mistä muut olisivat kateellisia. Vai etkö tosiaan ole koskaan tuntenut kiusattuja ihmisiä?

Itseasiassa tutkimusten mukaan kiusattuja yhdistää ainoastaan yksi piirre ja se on kyvyttömyys puollustautua. Syystä tai toisesta kiusattu ei pysty puollustamaan itseään. Muuten hän voi olla kuka tahansa.

Aiemmin tyttöjä kasvatettiin nöyryyttämällä ja alistamalla. Insestinen isäni tuntui hajoavan, kun kerran olin eri mieltä, ja kovensi otteitaan, aivan kuin hänkin olisi ollut hädässä. Eli puolustuskyvytön ei ole koskaan saanut kokea että hänessä olisi mitään kunnioitettavaa. Hyväksikäyttäjämiehet sitten myöhemmin näki minussa helpon uhrin joka olinkin. Mutta miten olisin voinut toimia toisin, kun en osannut? Myös äiti vihasi minua, oli mustasukkainen, olinhan isälle "toinen nainen" jo taaperona. Että kyllä ne käyttäytymismallit tulee jostain niin syvältä sukupolvista, niillekin oli tärkeintä vaan pitää kulissit pystyssä ja selvitä jotenkin. Vanhoille vanhemmille olen yhä syypää kaikkeen pahaan, he eivät muutu.

Itsestä on tullut kärttyinen bitch, mulkoilen siihen malliin ettei kukaan tule selittämään mitään, eli nyt voin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen tulee usein ihan vanhempien asenteista. Jos kotona ollaan parempia kuin muut, arvostellaan naapureita, asetetaan jalustalle, tottakai lapsi toistaa ihan tajuamattaan samaa mallia muiden lasten kanssa. Ympäristöstä sitten riippuu, pistävätkö tämän käytöksen ruotuun vai alkavatko myötäillä kiusaajaa.

Kyllä se noin voi olla. Kuitenkin ehkä tärkein mitä kasvattajan tulisi opettaa pienelleen on se miten tullaan toimeen toisten kanssa, miten leikitään nätisti yhdessä, miten kaikki lapset ovat tasa-arvoisia ja ketään ei saa kiusata. Se kehittää empatiaa ja moraalia ja on ihmisyyden pohja.

Eipä sen asenneilmapiirin tarvitse edes olla kovin vahvasti ylemmyydentuntoa huokuva. Ihan kun täälläkin lukee kommentteja monesti, sitä miettii samalla, että noiden lapset ovat kyllä niitä potentiaalisia kiusaajia. Juurikin se empatian puute, tuomitsevuus, meidän tapamme olla ja elää on oikein, tietyt väestöryhmät ovat huonompia... kaikki tuo tarttuu hyvinkin pienestä, vaikka näennäisesti yrittäisi "kasvattaa" lasta empaattiseksi.

Tuttua, se on sitä pätemistä joka itsellekin valitettavasti erittäin tuttua. Voi miettiä mitä tarpeita sillä täyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kiusaaja on sadisti ja narsisti ja hän kompensoi pientä itsetuntoaan solvaamalla ja jyräämällä muita. koulukiusaaja saattaa usein olla aikuisena työpaikkakiusaaja tai tehdä useita rikoksia.

Sadismin ja narsismin ydin on kyvyttömyys kokea empatiaa itseä kohtaan eli tervettä hyvää narsismia jq hyvää oloa omasta olevaisuudestaan. lapselle sen tunteen viestittäminen että lapsi on ihana omana itsenään on avain terveen psyyken kehittymiseen. jos lapsi jää liiaksi vaille huolenpitoa ja huomiota eli rakkautta ja rajoja hän hakee niitä jostain koska hänen täytyy ne muodostaa pystyäkseen elämään. 

Hyvä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kiusaaja on lähes aina kateellinen jostain kiusatulle. hän kokee hyvin usein alemmuuskompleksia tai osattomuutta jollain lailla kiusattua kohtaan. kiusatussa on jotain mitä hänellä ei itsellään ole ja kokee siksi ehkä uhkaa tästä joten hän kiusaa toista jotta huomio siltä mitä hänellä ei ole tulisi näkyviin.

Nyt on kyllä niin tietämättömän kuuloista satuilua, että oksat pois.

Kiusatuthan ovat yleensä niitä henkilöitä, joita on helpoin kiusata, joissa on jotain "vikaa" tai "omituista". Ei suinkaan niitä, joilla on jotain, mistä muut olisivat kateellisia. Vai etkö tosiaan ole koskaan tuntenut kiusattuja ihmisiä?

Itseasiassa tutkimusten mukaan kiusattuja yhdistää ainoastaan yksi piirre ja se on kyvyttömyys puollustautua. Syystä tai toisesta kiusattu ei pysty puollustamaan itseään. Muuten hän voi olla kuka tahansa.

Aiemmin tyttöjä kasvatettiin nöyryyttämällä ja alistamalla. Insestinen isäni tuntui hajoavan, kun kerran olin eri mieltä, ja kovensi otteitaan, aivan kuin hänkin olisi ollut hädässä. Eli puolustuskyvytön ei ole koskaan saanut kokea että hänessä olisi mitään kunnioitettavaa. Hyväksikäyttäjämiehet sitten myöhemmin näki minussa helpon uhrin joka olinkin. Mutta miten olisin voinut toimia toisin, kun en osannut? Myös äiti vihasi minua, oli mustasukkainen, olinhan isälle "toinen nainen" jo taaperona. Että kyllä ne käyttäytymismallit tulee jostain niin syvältä sukupolvista, niillekin oli tärkeintä vaan pitää kulissit pystyssä ja selvitä jotenkin. Vanhoille vanhemmille olen yhä syypää kaikkeen pahaan, he eivät muutu.

Itsestä on tullut kärttyinen bitch, mulkoilen siihen malliin ettei kukaan tule selittämään mitään, eli nyt voin paremmin.

Otan osaa koviin kokemuksiisi, täytynyt olla hirveää. Hienosti olet selvinnyt.

Ole vaan rauhassa "kärttyinen bitch" ja ota päivä kerrallaan. Voimia!!!

Kiusaajan pahaa oloa lievitetään levittämällä se koskemaan koko ryhmää.

Tämä on sitä modernia varhaiskasvatusta parhaimmillaan.

Sosiopaatit inhoavat kaikkea heikkoutta ihmisessä  jo lapsena ja siksi heitä ärsyttää suunnattomasti koulukaveri, joka on arka, hiljainen ja kiltti. Koska hän itse ei ole saanut hoivaa ja turvaa varhaislapsuudessa kun ollut pieni ja heikko.

Vierailija kirjoitti:

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

Kiusaaminen on hyvin inhimillistä, siis ihmisille ominaista, toimintaa.

Katsokaa vaikka TV:n ohjelmatarjontaa:

Tavallisin konsepti on rakentaa asetelma, jossa yllytetään ihmiset toisiaan vastaan.

Etsitään heikointa lenkkiä, joka pudottaa pelistä pois.

Toki tämä on vastenmielistä ja mielestäni ihmisten pitäisi olla jotain jalompaa kuin heikompaa nokkiva kanalauma, mutta noin se vain tuntuu olevan.

" länsimaista viihdettäkö " katselet?

Eihän tuota tarvitse kuin selata ohjelmatarjontaa läpi.

Yritän olla nimenomaan katsomatta moista sontaa.

Mutta ko. konsepti tuntuu löytäneen tiensä jopa historiadokumentteihin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan pahaa oloa lievitetään levittämällä se koskemaan koko ryhmää.

Tämä on sitä modernia varhaiskasvatusta parhaimmillaan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta eikö toisaalta voida myös lasten ryhmässä pohtia kiusatun pahaa oloa ja mistä se voisi johtua? lapsikin ymmärtää että jos äiti tai isä ei suukota ja pidä tulee paha mieli tai jos ollaan vihaisia niin se sattuu itseenkin. tunteiden käsittelyä osana kasvamista ja kehitystä lapsesta alkaen. samalla karttuvat ihmissuhdetaidot

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

Kiusaaminen on hyvin inhimillistä, siis ihmisille ominaista, toimintaa.

Katsokaa vaikka TV:n ohjelmatarjontaa:

Tavallisin konsepti on rakentaa asetelma, jossa yllytetään ihmiset toisiaan vastaan.

Etsitään heikointa lenkkiä, joka pudottaa pelistä pois.

Toki tämä on vastenmielistä ja mielestäni ihmisten pitäisi olla jotain jalompaa kuin heikompaa nokkiva kanalauma, mutta noin se vain tuntuu olevan.

" länsimaista viihdettäkö " katselet?

Eihän tuota tarvitse kuin selata ohjelmatarjontaa läpi.

Yritän olla nimenomaan katsomatta moista sontaa.

Mutta ko. konsepti tuntuu löytäneen tiensä jopa historiadokumentteihin.

luovuin itse tv:n katselusta puoli vuotta sitten enkä ole kaivannut sitä. ennen olin ylimielinen toista kohtaan jos hän ei omistanut tv:ta.

mitä voi tähän kaikkeen sanoa. olen uskomattoman tyhmä. onneksi tv ei enää tyhmennä enempää, ei olisi varaakaan sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sosiopaatit inhoavat kaikkea heikkoutta ihmisessä  jo lapsena ja siksi heitä ärsyttää suunnattomasti koulukaveri, joka on arka, hiljainen ja kiltti. Koska hän itse ei ole saanut hoivaa ja turvaa varhaislapsuudessa kun ollut pieni ja heikko.

Juuri näin. ja sen vihan raivon ja pettymyksen taustalla on usein vielä suunnaton häpeä omasta osattomuudesta. lapsen häpeä asiasta jolle ei voinut mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan pahaa oloa lievitetään levittämällä se koskemaan koko ryhmää.

Tämä on sitä modernia varhaiskasvatusta parhaimmillaan.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta eikö toisaalta voida myös lasten ryhmässä pohtia kiusatun pahaa oloa ja mistä se voisi johtua? lapsikin ymmärtää että jos äiti tai isä ei suukota ja pidä tulee paha mieli tai jos ollaan vihaisia niin se sattuu itseenkin. tunteiden käsittelyä osana kasvamista ja kehitystä lapsesta alkaen. samalla karttuvat ihmissuhdetaidot

Tarkoitin edellä että pitäisi nimenomaan pohtia sitä kiusaajan pahaa oloa. ja myös kiusatun ja koko kiusaamista

Minua seksuaalisesti hyväksikäytettiin lapsuudessa useiden vuosien ajan, yläasteella koin myös seksuaalista ahdistelua päivittäin, raiskausyrityksiä sekä fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa kiusaajiltani. Oireilin tästä aika vahvasti ja valitettavasti itsekin alennuin sitten kiusaamaan muita psyykkisesti.

Kaikissa kouluissa, joissa olen ollut, on ollut jonkinasteista kiusaamista.

Itse olin kiusattu ensimmäiset 6 kouluvuottani.

Yläasteen sain olla rauhassa(olinkin omissa oloissani) mutta toisen asteen loppupuolella jouduin taas luokkani enemmistön hampaisiin.

Epäilemättä olin sosiaalisesti kömpelö ja omituinen, joten minusta tuli yleinen vitsi.

Työpaikoilla olen vaihtelevasti nähnyt kiusaamista, en itse ole kohteeksi joutunut, joskaan en juuri ystävystynyt kenenkään kanssa.

Voisin sanoa, että hyvin monenlaiset ihmiset syyllistyvät kiusaamiseen.

En väittäisi, että aina kiusaajalla tarvitsee olla mitään erityisiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minua seksuaalisesti hyväksikäytettiin lapsuudessa useiden vuosien ajan, yläasteella koin myös seksuaalista ahdistelua päivittäin, raiskausyrityksiä sekä fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa kiusaajiltani. Oireilin tästä aika vahvasti ja valitettavasti itsekin alennuin sitten kiusaamaan muita psyykkisesti.

Niin, ja tosiaan nämä henkilöt jotka minua kiusasivat, tulivat myös hyvin hankalista kotioloista. Esimerkiksi toinen oli lapsena nähnyt, kun äitinsä teki itsemurhan.