Naiset, kertokaa miksi miehen kannattaisi ottaa YH tai nainen toiselta kierrokselta?

Ei tarvitse. Ihan voit "ottaa" sellaisen naisen kuin haluat, kuten me naiset myös voimme "ottaa" sellaisen miehen kuin haluamme.

YH naisia on jokalähtöön kuten muitakin naisia. Syitä eroon on erilaisia. Eikä kaikki ole ryntäämässä uuteen suhteeseen. Ei yht ole sen helpompia nakkeja kuin muutkaan. Ota sellainen nainen jonka haluat ja jonka saat.

Miksi miehet ylipäätään kiinnostuu naisista? Siitä samasta syystä he voivat ja saavat valita niin kuin itsestä tuntuu.

Miksi nainen kiinnostuksen miehestä?

Jos haluat lapsia , on konkreettinen todiste siitä, että nainen pystyy lapsen tekemään. Jos et halua lapsia, niin eihän se haittaa kun naisella on jo oma.

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Jos rakastuu, eikö vain? 

On totta, että erot tapahtuvat useammin naisen aloitteesta. Mutta niihin on usein varsin hyvä syy. Ei naista pahenna ero eikä lapsi/lapset sinällään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Eihän työttömän pidä mennäkään töihin, joihin ei palkata... Perustuslakiin on kirjattu, että jokaisen tulee lähtökohtaisesti elättää itsensä .

Sinne ei ole kirjattu, että pitää olla parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Kuka niin sanoo? Onhan se nyt itsestään selvää, että työllistyäkseen tarvitsee ensin löytää työpaikka, eikä se onnistu työnhakijan yksipuolisella päätöksellä "otan tästä itselleni työpaikan". Kaikki paitsi nykyisten hallituspuolueiden ministerit ja kansanedustajat varmasti tuon tajuavat.

Sen sijaan osalla miehistä tuntuu olevan aitoja vaikeuksia soveltaa yllämainittua ihmissuhteisiin ja seksiin. 

Naiset, kertokaa miksi miehen ylipäätänsä kannattaisi "ottaa" itselleen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Eihän työttömän pidä mennäkään töihin, joihin ei palkata... Perustuslakiin on kirjattu, että jokaisen tulee lähtökohtaisesti elättää itsensä .

Sinne ei ole kirjattu, että pitää olla parisuhteessa. 

Niin koska on sanaton yhteiskuntasopimus siitä että kaikki pariutuu, muuten yhteiskunta lakkaa olemasta.

Sellainen kumppani kannattaa ottaa, kuka tuntuu itselle oikealta ja haluaa että on osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Kuka niin sanoo? Onhan se nyt itsestään selvää, että työllistyäkseen tarvitsee ensin löytää työpaikka, eikä se onnistu työnhakijan yksipuolisella päätöksellä "otan tästä itselleni työpaikan". Kaikki paitsi nykyisten hallituspuolueiden ministerit ja kansanedustajat varmasti tuon tajuavat.

Sen sijaan osalla miehistä tuntuu olevan aitoja vaikeuksia soveltaa yllämainittua ihmissuhteisiin ja seksiin. 

Niinpä. Työpaikkoihin sovellettuna periaate olisi se että työnantajan pitäisi ottaa töhin jokainen kadulta sisään kävelevä, pitäisi valita huonompi työnhakija kahdesta vaihtoehdosta ihan vaan säälistä, antaa huonoille työntekijöille töitä vaikka firmalla menisi huonommin sen takia jne. Luin joskus jostain että ihminen ei edes pysty valitsemaan huonompaa vaihtoehtoa. Toki ihmisten "paremmat vaihtoehdot" voivat olla muille ihmisille täysin käsittämättömiä valintoja, mutta ihmisen sisäisessä todellisuudessa valitaan aina se kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Naiset, kertokaa miksi miehen ylipäätänsä kannattaisi "ottaa" itselleen nainen?

Jos tämä on kohdallasi epäselvää niin sinun ei ehkä kannata ottaakkaan.

Onhan tästä paljon tutkimuksia, että suhteessa elävät miehet elävät pitempään ja ovat terveempiä ja onnellisempia kuin yksinelävät. Mies taloudessa taas lyhentää naisten elämää ja vähentää tyytyväisyyttä.

Ei tarvitse. Varmaan jo kerran vanhemmiksi tulleet ymmärtävätkin toisiaan paremmin ja hyväksyvät toistensa tilanteet - tai ainakin luulisi niin.

Itse en mielelläni ottaisi ketään, jolla on lapsi; en halua olla se "vanhempipuoli". Tosin ei ole ihan kiveen hakattu periaate mutta ajatus tilanteesta tuntuisi kuitenkin vastenmieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset, kertokaa miksi miehen ylipäätänsä kannattaisi "ottaa" itselleen nainen?

Ei tarvitse ottaa naista. Itse asiassa kun te täällä kirjoittelijat nyt viimeinkin sisäistäisitte tuon ja hankkisitte itsellenne mielekkäämpää tekemistä kuin naisten oletetuissa haluamisissa ja haluamattomuuksissa vellominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Kuka niin sanoo? Onhan se nyt itsestään selvää, että työllistyäkseen tarvitsee ensin löytää työpaikka, eikä se onnistu työnhakijan yksipuolisella päätöksellä "otan tästä itselleni työpaikan". Kaikki paitsi nykyisten hallituspuolueiden ministerit ja kansanedustajat varmasti tuon tajuavat.

Sen sijaan osalla miehistä tuntuu olevan aitoja vaikeuksia soveltaa yllämainittua ihmissuhteisiin ja seksiin. 

Niinpä. Työpaikkoihin sovellettuna periaate olisi se että työnantajan pitäisi ottaa töhin jokainen kadulta sisään kävelevä, pitäisi valita huonompi työnhakija kahdesta vaihtoehdosta ihan vaan säälistä, antaa huonoille työntekijöille töitä vaikka firmalla menisi huonommin sen takia jne. Luin joskus jostain että ihminen ei edes pysty valitsemaan huonompaa vaihtoehtoa. Toki ihmisten "paremmat vaihtoehdot" voivat olla muille ihmisille täysin käsittämättömiä valintoja, mutta ihmisen sisäisessä todellisuudessa valitaan aina se kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto.

Niin mutta tuohan ei Suomessa toimi ollenkaan. Täällä nimenomaan valitaan aina se paskempi vaihtoehto, vaikka parempikin olisi tarjolla. Koskee sekä työsuhteita että parisuhteita.

Siksi, että häneen rakastuu. Voi luoja taas tätä kokemuksen ja älyn säkenöintiä, mikä avauksesta loistaa! Kannattaa ja ottaa samassa lauseessa, kun puhutaan ihmissuhteiden muodostumisesta. Yleensä parisuhteet eivät perustu ottamiseen. Vielä vähemmän siihen, että tehdään rationaalinen valinta sen suhteen, kenet kannattaa ottaa. Valintoja toki tehdään, rationaalisiakin, mutta että joku miettisi etukäteen, että "kannattaako minun ottaa yksinhuoltaja" - ei, jos olet ikinä ihastunut kehenkään, niin tiedät ettei se mene niin. Sinä voit ensin ihastua ja sitten vasta selviää, että kyseinen henkilö on yksinhuoltaja, ja sen jälkeen joudut pohtimaan haluatko ryhtyä tutustumaan häneen paremmin siinä toivossa, että ihastumisenne kehittyisi rakkaudeksi ja parisuhteeksi.

Minä huomasin silloin, kun olin alaikäisen lapsen yksinhuoltaja, että oli olemassa kiinnostavia, ihastuttavia yksin- ja yhteishuoltajamiehiä, ja että elämäntilanteemme sopivat aika hyvin yhteen. Emme miettineet, kannattaako ja otammeko toisemme vaan tapailimme, seurustelimme ja selvitimme sitä kautta, olisiko eväitä yhteiseen tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan "kannata" ylipäätään havitella sellaista kumppania, jota ei pidä itselleen sopivana. Miehillä on tähän oikeus, mutta naisilla myös. Siinä mielessä ulimiesten iänikuinen valitus siitä, että tarjolla olisi "vain" yksinhuoltajia on ihan turhaa. 

Kumppania ei "oteta", parisuhteeseen tarvitaan kaksi halukasta ja myöntyväistä ihmistä. Mikäli jompaa kumpaa ei nappaa, se on sitten siinä. 

Ohis mutta minkä tapia tämä sama mekaniikka ei toimi työsuhteissa? Miksi sanotaan että työttömän pitää vain mennä töihin? Vaikka työnantajaa ei nappaisikaan palkata?

Kuka niin sanoo? Onhan se nyt itsestään selvää, että työllistyäkseen tarvitsee ensin löytää työpaikka, eikä se onnistu työnhakijan yksipuolisella päätöksellä "otan tästä itselleni työpaikan". Kaikki paitsi nykyisten hallituspuolueiden ministerit ja kansanedustajat varmasti tuon tajuavat.

Sen sijaan osalla miehistä tuntuu olevan aitoja vaikeuksia soveltaa yllämainittua ihmissuhteisiin ja seksiin. 

Niinpä. Työpaikkoihin sovellettuna periaate olisi se että työnantajan pitäisi ottaa töhin jokainen kadulta sisään kävelevä, pitäisi valita huonompi työnhakija kahdesta vaihtoehdosta ihan vaan säälistä, antaa huonoille työntekijöille töitä vaikka firmalla menisi huonommin sen takia jne. Luin joskus jostain että ihminen ei edes pysty valitsemaan huonompaa vaihtoehtoa. Toki ihmisten "paremmat vaihtoehdot" voivat olla muille ihmisille täysin käsittämättömiä valintoja, mutta ihmisen sisäisessä todellisuudessa valitaan aina se kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto.

Niin mutta tuohan ei Suomessa toimi ollenkaan. Täällä nimenomaan valitaan aina se paskempi vaihtoehto, vaikka parempikin olisi tarjolla. Koskee sekä työsuhteita että parisuhteita.

Hieman nyt vaatisi perusteluja tämä väite :DD.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että häneen rakastuu. Voi luoja taas tätä kokemuksen ja älyn säkenöintiä, mikä avauksesta loistaa! Kannattaa ja ottaa samassa lauseessa, kun puhutaan ihmissuhteiden muodostumisesta. Yleensä parisuhteet eivät perustu ottamiseen. Vielä vähemmän siihen, että tehdään rationaalinen valinta sen suhteen, kenet kannattaa ottaa. Valintoja toki tehdään, rationaalisiakin, mutta että joku miettisi etukäteen, että "kannattaako minun ottaa yksinhuoltaja" - ei, jos olet ikinä ihastunut kehenkään, niin tiedät ettei se mene niin. Sinä voit ensin ihastua ja sitten vasta selviää, että kyseinen henkilö on yksinhuoltaja, ja sen jälkeen joudut pohtimaan haluatko ryhtyä tutustumaan häneen paremmin siinä toivossa, että ihastumisenne kehittyisi rakkaudeksi ja parisuhteeksi.

Minä huomasin silloin, kun olin alaikäisen lapsen yksinhuoltaja, että oli olemassa kiinnostavia, ihastuttavia yksin- ja yhteishuoltajamiehiä, ja että elämäntilanteemme sopivat aika hyvin yhteen. Emme miettineet, kannattaako ja otammeko toisemme vaan tapailimme, seurustelimme ja selvitimme sitä kautta, olisiko eväitä yhteiseen tulevaisuuteen.

Autisti lukee tuon eikä ymmärrä sanaakaan.