Kuulin että minulla on ollut pikkusisko, joka kuoli!

Mitä serkumpi sen herkumpi.

On taas sellaiset psykoosit, että ota nyt ne lääkkeet.

Ei tod. oo mahdollista. En usko sinua.

Ehkä äitis kuvittelee, että muistat siskosi kuoleman, joten ei ole kokenut tarpeelliseksi puhua enempää.

Sinulla on ollut pikkusisko, joka kuoli, ja asiasta ei ole hirveästi puhuttu.

Onko siis äitisi väittänyt kirkkain silmin, että olet ainoa lapsi, vai mikä tässä on se ongelma?

Rauhoitu ja selvitä asiat. Kaipa se on ollut sulle järkyttävää kun olet kerran koko siskosi unohtanut täysin, varmasti äitisi on halunnut suojella sinua siltä jos olet niin pahasti flipannut. Kyllähän sinä äitisi kuollessa näit esim. hänen virkatodistuksestaan montako lasta ja minkänimisiä ja koska ovat kuolleet jos ovat.

Seurakunnalta kysyt missä hauta on, kyllä ne kertoo. Ja varmasti hautausmaan tiedät. Luulisi että äitisi olisi haudattu lapsensa kanssa samaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole samaan paikkaan haudattu. Ja en ole nähnyt perunkirjoja kun veli hoitanut kaiken. Eli hänkin tietää siis!?? Eikä viitsi asiasta kysyä? Oletteko varmoja että lukee niissä papereissa? Tarviiko ne lukea jos vakuutusyhtiölle lähettää?

Olen työelämässä ja opiskelen eikä ole edunvalvojaa, en siis ole mikään mt-potilas.

Ap

No soitapa heti sille velipojalle ja kysy. Perunkirjaa varten pitää olla tiedossa kaikki perilliset, eli siinä lukee kaikki lapset ja puolisot, oli kuolleita tai eläviä.

Tuu huomenna kertomaan mitä selvisi. Meitä kaikkia nyt kiinnostaa koska siskosi kuoli ja miksi, ja miksi sinulle ei ole siitä puhuttu.

Minkä ikäisenä siskosi kuoli? Kuinka vanha itse tuolloin olit?

Mihin sisko kuoli?

Olet saanut oman kappaleesi perukirjasta. Siinä mainitaan kaikki vainajan jälkeläiset, myös kuolleet.

Minkä ikäinen olit siskosi kuollessa? Ja hänestä ei puhuttu koskaan hautajaisten jälkeen, ettekä käyneet koskaan haudalla? Mihin hän kuoli?

Minä menetin isäni lapsena (ei kuollut) eikä hänestä puhuttu sanaakaan lähtönsä jälkeen. Oli aika raskasta käydä kaikki suru, hämmennys ja luopuminen yksin päässään. 

Mielenkiintoista. Kenties olet ap syypää siskosi kuolemaan (tapaturma tottakai ja vahinko) ja siksi sinulle ei ole puhuttu hänestä. Oma mielesikin on sulkenut hänet pois trauman vuoksi.

Mikä oikeus sinulla on omia äitisi suru itsellesi? Mikään ei voi olla pahempaa kuin menettää oma lapsi. Yritä edes asettua itsekyydessäsi äitisi asemaan.

Mun äidillä oli pikkuveli joka kuoli vauvana. Hänestä ei koskaan puhuttu sanaakaan vaikka äitini yritti joskus jotain vanhemmiltaan kysellä. Se oli aika hämmentävää kun äidillä kuitenkin oli omia muistikuvia veljestään. Kirkoherranvirastosta sai sitten aikanaan tietää veljensä nimen, kuolinpäivän ym.

Äitisi ajatteli sinun parastasi ettei sinun tarvitse elää läpi kyseistä tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ajatteli sinun parastasi ettei sinun tarvitse elää läpi kyseistä tuskaa.

?? Jos tämä juttu olisi totta niin ap olisi elänyt pikkusiskonsa kanssa niin kyllähän hän tuskan tuntee ja vielä pahempaa jälkeä seuraa, jos sen kanssa jää yksin ja se pitää tukahduttaa. 

Äitisi ei ole kyennyt käsittelemään siskosi kuolemaa ja siksi asia on ikään kuin vaiettu kuoliaaksi. Itsekin sain vasta aikuisena tietää, että minulla olisi ollut isosisko, joka oli kuollut. Olen itse käsitellyt asioita terapiassa, koska vanhempien kanssa ei asioista voinut puhua. Olen käsittänyt, että tämä vaikenemiskulttuuri ei ole mitenkään harvinaista. Mutta ota asioista selvää ja käsittele asiaa mielessäsi tai jonkun kanssa vähitellen.

Minunkin siskoni on kuollut vauvana, ei mitään muistikuvaa hänestä. En ole sen vuoksi tuntenut minkäänlaista intohimoa vihata sukuani tai sen puoleen ketään muutakaan. Äitiäni, jota vauvan menetys koski eniten, kaikkein viimeksi vihaisin. En minäkään kertoisi AP:n kaltaiselle ihmiselle yhtään mitään. Nyt AP:n pitäisi se oma napa unohtaa edes hetkeksi.