Jotenkin vituttaa, kun terapeutti hokee, että voin olosuhteisiin nähden ihan ok:sti

Oletko puhunut terapeutille noista itsemurha -ajatuksistasi? Tai kenellekään?

Ehkei hän halua lietsoa paniikkia, mutta ymmärrän, että ottaa päähän. Tsemppiä!

Voi olla, että terapeutti yrittää uskotella itselleen, että kaikki on ok, koska itsemurha-ajatuksesi ovat hänelle liikaa, eikä hän osaa siksi niitä kuulla eikä käsitellä kanssasi.

Sano, että koet asian ongelmana, ja että haluat vaihtaa terapeuttia. Jos tuntuu, ettet hyödy terapiasta mitään, sinulla on väärä terapeutti. 

Kivikissa? Kiroilu ja toisen haukkuminen kuulostaa tutulta.

Ehkä terapeutti yrittää saada sinut näkemään elämässä valoisat puolet? Mitä hyötyä olisi terapeutista, joka haluaisi hänkin rypeä vain siinä, miten huonosti kaikki on?

Kannattaa vaihtaa terapeuttia jos mahdollista, ei tunnu ottavan tosissaan pahaa oloasi...

Onpa kyllä kurja tilanne, on inhottavaa jos tuntuu siltä ettei tule kunnolla kuulluksi. Voisiko terapeutillasi kuitenkin olla tuossa joku "taka-ajatus", tyyliin saada sinut näkemään hyvät asiat elämässäsi? Jos itse olet synkissä fiiliksissä niin josko hänen tarkoituksensa on saada sinua piristymään? 

Olosuhteisiin nähden olet elossa. Positiivinen asia.

Olosuhteisiin nähden olet kuollut. Negatiivinen asia.

Ehkä terapeutti on menettänyt joskus potilaan. Niin on hyvä asia että olet elossa.

Mielipiteet ovat suhteellisia kun eri ihmiset tulkitsevat niitä.

Sama lause aiheuttaa erilaisen tunnereaktiotn eri elämänvaiheessa olevilla ihmisillä.

Tai sitten terapeutti on oikeasti taitamaton, niitäkin kyllä riittää, valitettavasti. :-( Mutta puhu ap jollekin muulle, tärkeintä on että saat apua pahaan oloosi! Tsemppiä, usko pois, elämä on muutenkin ihan liian lyhyt, kannattaa vaan yrittää saada apua ahdistukseen ja etsiä niitä ilon aiheita, vaikka pieniäkin!

Siis toihan on osoitus siitä että se terapia tehoaa. Olo pahenee ennenko se paranee, ainakin jos oikeasti  työstää niitä juttuja niin kuin pitäis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteisiin nähden olet elossa. Positiivinen asia.

Olosuhteisiin nähden olet kuollut. Negatiivinen asia.

Ehkä terapeutti on menettänyt joskus potilaan. Niin on hyvä asia että olet elossa.

Mielipiteet ovat suhteellisia kun eri ihmiset tulkitsevat niitä.

Sama lause aiheuttaa erilaisen tunnereaktiotn eri elämänvaiheessa olevilla ihmisillä.

Aloittaja ei kuitenkaan minkään mittarin mukaan VOI hyvin, vaikka onkin elossa.

Terapeutilla voi olla eri vertailupohja. Esim. Ap ei ole suljetulla osastolla, niin olosuhteet ovat OK. Se että Ap ei voi hyvin on eri asia. Hyvinvointi ei ole sama asia kuin olosuhde.

Ap:n kannattaisi vaihtaa terapialajia, koska se ei selvästikään toimi.

Tästä kannattaa puhua avoimesti terapeutin kanssa ja jos hän ei osaa muuta terapialajia niin vaihtoon. Tällä hetkellä toimintaterapiaan perustuva HOT kuulostaisi hyvältä vaihtoehdolta ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis toihan on osoitus siitä että se terapia tehoaa. Olo pahenee ennenko se paranee, ainakin jos oikeasti  työstää niitä juttuja niin kuin pitäis.

Onko terapia sitten kuitenkaan tehonnut, jos kuitenkin tappaa itsensä?

Tässä menee ohi se pointti että terppa on vaan ohjaaja ja peili, asiakas itse työstää asiat. Jos ei sitä  halua tehdä eli  siihen ei  sitoudu, niin ei kukaan voi auttaa. Terapian tarkoitus on auttaa ihmistä muuttamaan omaa ajatteluaan ja löytämään itsestään ne ratkaisun avaimet. Jos odottaa terapialta jessen toista tulemista ja euforiaa ihan vaan vastaanottavana osapuolena ilman omaa panosta asiaan, metsään menee ja lujaa.

Ehkä kannattaa hakeutua suljetulle osastolle, missä saa ajatella ja rauhoittaa arkea rauhassa. On auttanut monia.

Siis suunnittelitko itsaria jo ennen terapiaa vai onko se tullut mieleen sen aikana?

Ehkä sä olet tällä hetkellä liian sairas terapiaan? Meinaan, että eikös asiakkaan pidä olla suht vakaassa elämäntilanteessa, että on henkisiä voimavaroja käydä läpi terapia?

Vierailija kirjoitti:

Siis toihan on osoitus siitä että se terapia tehoaa. Olo pahenee ennenko se paranee, ainakin jos oikeasti  työstää niitä juttuja niin kuin pitäis.

On oikeasti paskoja terapeutteja. Se että ap kokee olonsa huonoksi terapeutin vähättelyn takia, ei ole merkki terapian tehokkuudesta. Huono olo terapiassa tulee yleensä siitä, kun vaikeita asioita käsitellään, mutta jos se tulee siitä että terapeutti ei ymmärrä eikä kemiat muutenkaan kohtaa, niin silloin on paras vaihtaa terapeuttia.

Sano sille terapeutille ihan suoraan että tuon sanomisesta tulee sulle tunne ettei se ota tilannetta vakavasti. Terapia on dialogia, ja siinä on luotava luottamuksellinen ja avoin terapiasuhde että se toimii. Tällaisen pimittäminen siltä terapeutilta ja sen toivominen että tajuaa omia aikojaan on turhimpia mahdollisia tapoja käydä terapiassa.

Se on yleinen ja typerä loukku, että kun kertoo tuskastaan ja toinen rohkaisee positiiviseen suhtautumiseen kun et ole vielä valmis, tuntuu kuin pitäisi todistella sille toiselle että nyt oikeasti paha tilanne, ja samalla tulee vakuuttaneeksi itsensä vielä enemmän tilanteen toivottomuudesta. Eli ihan päinvastainen toteutuu kuin mikä puhumisessa oli tavoitteena. On äärimmäisen tärkeää että kaava huomataan ja katkaistaan avoimuudella ja suoralla puheella.

No oletko kysynyt, miksi terapeutti hokee tuota, kun lausunto vain pahentaa tunnetta, ettei sinua ymmärretä?

Minusta silti näyttää siltä, että tunteesi ymmärtämättä jäämisestä on kana itse. Muna on sitten tilanne, johon ajaudut kaikkien kanssa: että kukaan ei ymmärrä. Mikä nyt vain ei ole totta. Voi olla, että lähipiiri ei ymmärrä, mutta aina joku ymmärtää. Täälläkin moni.

Jos terapian pitäisi tehota, sen pitäisi varmaankin päästä pureutumaan tuohon tunteeseesi, ja sen kammottavuuteen. Ja siihen, miten se lopultakin on jäänne, jota aikuinen ihminen ei enää tarvitse, koska on lasta huomattavasti vapaampi etsimään ymmärtävämpää seuraa. Alun perinhän toki pienellekin lapselle on elintärkeää pyrkiä tulemaan ymmärretyksi, koska oma ja joskus muidenkin henki voi olla siitä kiinni.

Sitten voidaan alkaa miettiä sitä, milloin se tunne on oikeassa ja milloin ei.

Ja voidaan miettiä myös sitä, miksi ei voi vaatia, että pitäisi tulla aina ymmärretyksi. Ihminenhän ei kehity, jos ei joskus joudu kokemaan sellaisia tilanteita, joissa kukaan ei tunnu ymmärtävän. Ai miksi - no siksi, että joskushan se yksilö on itse väärässä, eikä ahdistukseltaan osaa katsoa asiaa muiden näkökulmasta ollenkaan.

Ehkä terapeutti yrittää sanoa, että siihen nähden mitä olet joutunut käymään läpi voit ihmeellisen hyvin. Yrittää sanoa, että sinulla on voimia joita hänen on vaikea edes kuvitella. Yrittää sanoa, että uskoo sinuun, kun olet tähän saakka tullut.

Sitä voi olla vaikea ottaa sisään jos on ihan väsynyt kaikkeen.

Mutta mieti minkä kaiken paskan läpi oletkaan varmasti tullut, kun terapiaan olet päässyt. Älä luovuta, älä päästä irti!

Jos siltä tuntuu, käy välillä eri terapeutilla ennen seuraavaa tapaamista. Meilläpäin ainakin pääsee psykiatrian poliklinikalle päivisin suoraan kävelemään sisään ja juttelemaan päivystävän kanssa. Jos olet ihan masiksissa, olet pahinta mahdollista seuraa itsellesi kun se suojamuuri ei päästä hyviä ajatuksia mieleen ollenkaan. Ota niitä ulkoapäin, niitä hyviä. Vielä tulee parempi päivä, se tulee vaikket sitä nyt voi kuvitella.