Keskenmeno tarina
Mun piti tuonne marrasmuruihin liittyä,mut jokin tunne että kaikki ei oo hyvin niin esti. Ja tosiaan kaikki ei ollu hyvin,mä luin täältä mitä sitten jos on haamuplussa,toiset kirjotti et ei mitään hätää,ja osa kirjotti et se johti keskenmenoon. Sitten seuraava oli se tuhruvuoto,taas palasin vauvan sivuille ja saman luin osalle se ei merkannu mitään ja osalle keskenmenoa. Mulla ei myöskään kuulunu sydänääniä vkolla 10
Kaikki merkit oli ilmassa,mun olis pitäny tajuta ettei mitään elävää ole mun sisässä,mut mä typerys jaksoin uskoa viimiseen asti että kaikki on hyvin,ja nyt istun tässä,kännissä,kohduntyhjennys pillerit sisällä ja odotan että verenvuoto alkaa ja että mun vauvani syntyy vessanpönttöön!
Mä olin siis vkolla 11+4 joten olen tiennyt tästä hyvän aikaa ja ehtinyt tottua ajatukseeen. Ja se millasta kohtelua sain satakunnankeskusairaalasta,ihan järkyttävää! Se lääkäri jauho vaan purkkaa ja totes et kovaa treeniä sit vaan kun parit kuukautiset on tullu,mut ei se vaan oo nii helppoo,mulla menee taas varmaan vuosi tai kaks ennenku oon uudestaan raskaana ja tää oli mun toinen keskenmeno.Mulla on kyllä jo tytär,mun ihana kohta 3 vuotias tytär,mut olen eronnut hänen isästään,ja meillä on yhteishuoltajuus ja tyttö on joka 3 vko isällään kokonaan ja se tuntuu niin pahalta jakaa " oma lapsensa" ,onhan hän tietty isänsäkin lapsi,mutta äitinä se tuntuu pirun pahalta. Häitä alettiin mun nykysen miehen kanssa suunnittelee heti kun sain tietää raskaudesta,ja ne toteutuu kesäkuussa vaikken enää raskaana ookkaan,mut ehkä vielä joskus,TOIVOTTAVASTI.
Jos joku jakso lukea loppuun niin kiitos. Ja toivon jokaiselle raskautta joka vie loppuun asti,eli ihanaan omaan vauvaan. Ja kohtalotoverit tai muuten vaan ne jotka haluaa kirjotella osote on :vanilla269@netti.fi
Ihanaa kevättä kaikille!
Kommentit (6)
Ensinnäkin suuret pahoittelut keskenmenon johdosta, tiedän miltä susta tuntuu. Mun mielestä on ihan hirveää lukea siitä miten keskenmenon saaneita kohdellaan sairaaloissa ja synnäreillä, itselläni on täysin samanlaisia kokemuksia nöyryyttävästä, kylmästä ja ärsyyntyneestä kohtelusta. Sama asenne näyttää olevan sairaaloiden henkilökunnalla ympäri Suomen. Mua todellakin ihmetyttää minne on kadonnut hoitajien ja lääkäreiden empatiakyky vai onko sellaista koskaan ollutkaan. Suuri osa heistä on kuitenkin naisia, joilla ehkä on samanlaisia kokemuksia tai omia lapsia enkä voi ymmärtää miten he eivät pysty myötäelämään keskenmenon saaneen surussa vaan kohtelevat meitä kuin robotit, ilman tunteita tai lohdutuksia, kylmät faktat tiskiin vain. Keskenmeno on kuitenkin niin rankka juttu sen kokeneelle, sillä lasta on varmasti odotettu ja toivottu täydestä sydämestä ja joillakin yritys on tosiaan voinut viedä jopa vuosia. Jos sellaisen jälkeen homma päätyy keskenmenoon, ei se voi olla mitään muuta kuin katastrofi! Itse tein myös valituksen kohtelusta sekä osaston johtajalle, gynen vastaavalle lääkärille että potilasasiamiehelle. Toivottavasti joku muu välttyy vastaavalta kohtelulta.
halusin oman kommenttini laittaa. Olen tosi pahoillani keskenmenosta, varmasti tuntuu pahalta! Itselläni oli viime syyskuussa tuulimunaraskaus, joka todettiin 10+4. Tuli TOSI yllätyksenä, en ollut yhtään varautunut, että MULLE voisi niin käydä! Ja musta siitä toipuminen kesti pitkän aikaa, vielä viime viikolla tuntui pahalta, kun LA olisi ollut 21.4.....
On kyllä tosi kurjaa lukea, minkälaista kohtelua on sairaalassa saanut keskenmenon jälkeen. Luulisi, että edes jotenkin pitäisi ymmärtää, miltä tuntuu menettää niin hartaasti odotettu vauva. Ja jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, ei se mun mielestä pitäisi olla syy tuollaiseen kohteluun! Onneksi edes joku uskaltaa siitä valittaakin.
Mulla on kuitenkin aivan päinvastainen kokemus, sen takia oikeastaan halusinkin kirjottaa. Minä sain tuulimunan (ja sen jälkeen keskeytyneen keskenmenon) jälkeen todella hyvän hoidon ja kaikki lääkärit sekä hoitajat olivat aivan mahtavia. Itse siis kävin Porvoon sairaalassa. Kaikki olivat kyllä niin pahoillaan ja jaksoivat varsinkin kuunnella. Ainoa, mikä mun mielestä Porvoossa on kamalaa, on se, että joutuu samalle osastolle synnyttäneiden kanssa. Vaikka tietenkään ei samassa huoneessa ole vauvoja, mutta varsinkin yöllä, kun on hiljaista, kuului muista huoneista vauvojen itkua. Se oli tosi rankkaa! Varsinkin, kun on juuri saanut tietää, ettei omaa olekaan tulossa!
Onneksi tuosta on jo jonkin aikaa ja elämä taas jatkuu, mutta edelleen käy välillä mielessä, että nyt meillä jo ehkä olisi pieni kotona. Täytyy vaan toivoa, että tämä raskaus vielä päättyy hyvin. Mutta koko ajan on huoli siitä, että onko siellä masussa kaikki hyvin. Vaikka siis ultrassakin on jo käyty ja sydämenäänet kuultu. Keskenmeno on silti niin rankka kokemus, ettei sitä pysty varmaan koskaan unohtamaan!
Jaksamista sinulle ja onnea kesän häihin ja toivottavasti pääset pian odottajien joukkoon!
Tuike 16+5
on se kumma että kaavintaa säästellään!
se on kuitenkin varmempi ja helpompi äidille (ei kipua, hallitsematonta vuotoa, tulehduksia..), eikä
vaikuta uudelleen raskautumiseen.
Käypähoito suosituksissa lääkkeellistä tyhjennystä
suositellaan viikolle 9 ja viikoilla 9-12 kaavintaa. Tämän jälkeen
lapsi synnytetään sairaalassa alakautta käynnistetyllä synnytyksellä.
Olen pahoillani huonoista kokemuksistanne, toivoa tulevaan ja
voimia suruun. Se tulee jokaiselle kuitenkin.
On järkyttävää millaista kohtelua naiset voivat Suomessa, " hyvinvointivaltiossa" saada julkisen ja jopa yksityisenkin terveydenhuollon puolella!
Voimia kovasti ja toivon että jonakin päivänä sinulla on toinen lapsi!
Minulla keskeytynyt keskenmeno marraskuussa joka todettiin np-ultrassa.Minulla oli vielä kaikki raskausoireet vaikka vauva olikin jo ollut kolme viikkoa kuolleena. Naistenklinikan kätilö oli ystävällinen ja asiallinen,mutta Kätilöopiston hoito olikin sitten eri luokkaa. Sain myös käynnistystabletit ja viiden tunnin päästä kaikki räjähti pönttöön, kivuttomasti kylläkin. Minut lähetettiin kotiin vailla ohjeita.
Myöhemmin illalla jouduin palaamaan valtavan vuodon takia, meinasivat kyllä nauraen heittää ulos mutta ' onneksi' pyörryin käytävälle. Lopulta hb oli 74 ja sain pyydettyä nesteitä ja verta,mitään ei tullut automaattisesti. Lopulta kaavittiin seuraavana päivänä.
Muista vaatia että tarkistavat sinut jos epäilet ettei kaikki ole hyvin!! Tsemppiä!
Jas 11+0
...keskenmenon kokeneena. ONNEKSI on ennestään poika, jota nyt arvostaa ja rakastaa aivan erilailla, kuin ennen keskenmenoa! Suru on suunnaton edelleen.. Mutta kohti uutta yritystä!
Haluaisin myös ' puuttua' sairaalan henkilökunnan kohteluun, keskenmenon saanneena... Kohtelu on todella järkyttävää! Minua ei kohdeltu potilaana laisinkaan. Pompotettiin sairaalasta toiseen. Oletin että otan yhteyttä siihen sairaalaan jossa olen potilaana ollutkin, mutta ei! Soitettuani että menossa on keskenmeno, minut käskettiin eri sairaalaan (en halua nimetä sairaaloita erikseen...). Sinne mentyäni, siellä ihmeteltiin miksi olin tullut sinne... Keskenmeno tapahtui sitten lääkärin hoitopöydälle... Kipujen ja vuotojen jatkuessa, monta päivää keskenmenon jälkeen, soitin jälleen sairaalaan jossa olin potilaana ollut, minut taas käännytettiin toiseen sairaalaan. Melkein viikko km:sta menin sairaalan päivystykseen, jossa jouduin odottamaan tuskissani aulassa tunnin ilmottautumisesta. Muita potilaita otettiin sillä aikaa vastaan ja ohjattiin eteenpäin... Hermostuin ja menin itkien kysymään missä mennään... jonka jälkeen rupesi tapahtumaan. Diagnoosina kohtutulehdus....
Palautetta on lähetetty, ja toivoisin henkilökunnan kohtelevan jatkossa km saaneita potilaita vähän paremmin!! (minulle km oli todella raskas ja surullinen asia, ja kohtelu tuntui siinä tilassa todella nöyryyttävältä!!)
Anteeksi purkaus...
Aurinkoita kevättä...
Mor33