Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tuolle kiukuttelevalle 7-vuotiaalle pitäisi tehdä?
08.04.2018 |
Temperamenttia on kotioloissa vähän liikaa. Kun hain hänet eilen kaverin luota kylästä, alkoi raivoaminen siitä, että meillä on ihan tylsää kotona ja meillä on vain tyhmiä leluja. Minä sanoin, että jokaisella on oma koti, ja usein kylässä vieraat lelut tuntuvat kivemmilta kuin kaverin lelut. Sitten kun murjotusta vain jatkui ja ruokapöydässä neiti työnsi lautasensa pois, sanoin että mene pois pöydästä, jos ei kelpaa. Niin hän tekikin ja huusi mennessään, että meillä on aina pahaa ruokaa, jota ei kukaan voi syödä. Tänään päivä sujui hyvin siihen asti, kun oltiin lähdössä pyöräilemään. 7-vuotias ei halunnut laittaa ulkohousuja. Komensin, että ne on laitettava, pelkillä legginseillä ei lähdetä pyöräilemään. Hän kävi mielenosoituksellisesti vaihtamassa pinkit farkut jalkaan. Sanoin, että farkkujen lahkeet menee kyllä pyöräillessä kuraan, kun on pätkä hiekkatietä reitillä. Tyttö marssi omaan huoneeseensa ja murjotti siellä tunnin. Yleensä olen mennyt perässä ja ääntä korottamalla määrännyt, että nyt ne ulkohousut jalkaan ja vähän äkkiä. Tänään en kuitenkaan jaksanut, kun ei se minullekaan ole kivaa lähteä suuttuneen lapsen kanssa pyörälenkille vapaapäivänä. Kävin ilmoittamassa, että turha murjottaa siellä huoneessa, pyörälenkkiä ei tule, kun ei suostu laittamaan ulkoiluun sopivia vaatteita päälleen. Kyllä tympäisee tuon lapsen käytös. Meillä on 2 muuta lasta, mutta kumpikaan ei ole ollut erityisen haastava. Yleensä sopimalla on pärjätty toisten kanssa (lukuun ottamatta uhmaikää, jolloin sellainen käytös on normaalia). Onko vinkkejä?
Kommentit (41)
Täällä on siitä 6-7 -vuotiaan uhmaiästä. Tulee tosiaan kolmesti: ensin parivuotiaana, sitten ekaluokkalaisena ja kolmannen kerran teini-iän myrskyissä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
(1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on siitä 6-7 -vuotiaan uhmaiästä. Tulee tosiaan kolmesti: ensin parivuotiaana, sitten ekaluokkalaisena ja kolmannen kerran teini-iän myrskyissä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
(1)
Tällä lapsella on ollut "uhmaikä" nyt siitä 2,5-vuotiaasta lähtien. Vauvana oli kiva ja nauravainen. En muista, että hän olisi ollut sen leppoisampi myöskään 4-5-vuotiaana kuin nytkään. Kai se on opittukin käytösmalli, joka on ehkä jäänyt päälle. Kun on tottunut toimimaan noin, että hermo menee ja tunteita ei paljon peittele. Muistan erään kerran tanssitunnin jälkeen pari vuotta sitten, kun oli sovittu, että kävellään tuttavaperheen luo kylään (noin km matka). Ensin neiti ei olisi suostunut pukemaan ulkohousuja. Odotin pitkään, että laittaisi housut jalkaansa, sitten sanoin, että lähden nyt, ja jos aikoo lähteä mukaan, ilman ulkohousuja ei ole ulos pakkaseen tulemista. Menin ulos odottamaan, ja oli tyttö pukenut housutkin päälleen ja juoksi perässä. Koko matkan kylään viivytteli perässä ja marisi, että ei muidenkaan tarvitse ulkohousuja laittaa. Tottahan se varmaan osalla tanssikavereista olikin, jos lämmin auto oli parkkipaikalla odottamassa. Minusta tuntuu, että hänellä on periaatteita, että jos joku muu saa tehdä jotain, hänenkin pitäisi saada. Tai jos jollain kaverilla on iso barbitalo, hänellekin sellainen kuuluisi. Rasittavaa joka tapauksessa vääntää yksinkertaisistakin asioista arjessa.
-ap
Tulee vaikea murrosikä, kun omaa tahtoa löytyy jo luonnostaan noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaikea murrosikä, kun omaa tahtoa löytyy jo luonnostaan noin paljon.
No jaa. Itse olin kiltti lapsi kunnes teini ikä iski. Sitten olin kuin itse piru. Mulla oli kavereita jotka oli hankalia kunnes teini ikä iski ja olivat sillon lauhkeita. Hankala kertoa mitään edellisistä kausista ja siirtymistä kun niin moni asia vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä tulee uudelleen 6-7-vuotiaana, etkö tiennyt?
Anna tytön kiukutella. Sinä asetat järkevät perusrajat, jotka pystyt perustelemaan. Jos joku ei lapselle sovi, olkoon ilman.
Kannattaa myös pinnaa menettämättä perustella asioita. Osasit hienosti selittää lapselle tuon kaverin lelujen kiehtovuuden, jatka samalla tyylillä.
Jos lapsi protestoi ruokaa, kysy mitä hän söisi mieluummin ja ota hänet mukaan toteuttamaan ehdotettua ruokaa, mikäli se ei ole mitään älytöntä. Kannattaa tuonikäiselle jo opettaa, että hyvin perustellut toiveet ja argumentit voi saada lävitse. Kiukuttelua sen sijaan ei.
Muusta olen samaa mieltä, mutta tuo ruoka-asia menee monessa perheessä överiksi. Lähtökohtaisesti 7-vuotias syö vielä sitä ruokaa, mitä perheessä laitetaan. Jos muu perhe syö broileria, riisiä ja salaattia, en näe mitään syytä, etteikö 7-vuotias voisi syödä samaa. Olen ollut töissä perheessä, jossa lapsille laitettiin ranskiksia ja nakkeja tai kalapuikkoja joka toinen päivä, kun olivat niin valikoivia. Vihanneksista kelpasivat kurkku ja porkkana, mutta ei esim. tomaatti, paprika tai vihreä salaatti. Kun perheen äiti teki kauppalistaa, hän kysyi aina lapsilta, mitä ostetaan ruuaksi. Valitettavasti tämän perheen ystäväperheetkin toimivat samalla tavalla. Kyläillessäänkin asettivat ehtoja, mitä lapset syövät ja mikä ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on siitä 6-7 -vuotiaan uhmaiästä. Tulee tosiaan kolmesti: ensin parivuotiaana, sitten ekaluokkalaisena ja kolmannen kerran teini-iän myrskyissä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
(1)
Tällä lapsella on ollut "uhmaikä" nyt siitä 2,5-vuotiaasta lähtien. Vauvana oli kiva ja nauravainen. En muista, että hän olisi ollut sen leppoisampi myöskään 4-5-vuotiaana kuin nytkään. Kai se on opittukin käytösmalli, joka on ehkä jäänyt päälle. Kun on tottunut toimimaan noin, että hermo menee ja tunteita ei paljon peittele. Muistan erään kerran tanssitunnin jälkeen pari vuotta sitten, kun oli sovittu, että kävellään tuttavaperheen luo kylään (noin km matka). Ensin neiti ei olisi suostunut pukemaan ulkohousuja. Odotin pitkään, että laittaisi housut jalkaansa, sitten sanoin, että lähden nyt, ja jos aikoo lähteä mukaan, ilman ulkohousuja ei ole ulos pakkaseen tulemista. Menin ulos odottamaan, ja oli tyttö pukenut housutkin päälleen ja juoksi perässä. Koko matkan kylään viivytteli perässä ja marisi, että ei muidenkaan tarvitse ulkohousuja laittaa. Tottahan se varmaan osalla tanssikavereista olikin, jos lämmin auto oli parkkipaikalla odottamassa. Minusta tuntuu, että hänellä on periaatteita, että jos joku muu saa tehdä jotain, hänenkin pitäisi saada. Tai jos jollain kaverilla on iso barbitalo, hänellekin sellainen kuuluisi. Rasittavaa joka tapauksessa vääntää yksinkertaisistakin asioista arjessa.
-ap
Sun penska vaikuttaa häiriintyneeltä, jos oikeasti hänen mielestään hänelle kuuluisi kaikki mitä muillakin on, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä tulee uudelleen 6-7-vuotiaana, etkö tiennyt?
Anna tytön kiukutella. Sinä asetat järkevät perusrajat, jotka pystyt perustelemaan. Jos joku ei lapselle sovi, olkoon ilman.
Kannattaa myös pinnaa menettämättä perustella asioita. Osasit hienosti selittää lapselle tuon kaverin lelujen kiehtovuuden, jatka samalla tyylillä.
Jos lapsi protestoi ruokaa, kysy mitä hän söisi mieluummin ja ota hänet mukaan toteuttamaan ehdotettua ruokaa, mikäli se ei ole mitään älytöntä. Kannattaa tuonikäiselle jo opettaa, että hyvin perustellut toiveet ja argumentit voi saada lävitse. Kiukuttelua sen sijaan ei.
Muusta olen samaa mieltä, mutta tuo ruoka-asia menee monessa perheessä överiksi. Lähtökohtaisesti 7-vuotias syö vielä sitä ruokaa, mitä perheessä laitetaan. Jos muu perhe syö broileria, riisiä ja salaattia, en näe mitään syytä, etteikö 7-vuotias voisi syödä samaa. Olen ollut töissä perheessä, jossa lapsille laitettiin ranskiksia ja nakkeja tai kalapuikkoja joka toinen päivä, kun olivat niin valikoivia. Vihanneksista kelpasivat kurkku ja porkkana, mutta ei esim. tomaatti, paprika tai vihreä salaatti. Kun perheen äiti teki kauppalistaa, hän kysyi aina lapsilta, mitä ostetaan ruuaksi. Valitettavasti tämän perheen ystäväperheetkin toimivat samalla tavalla. Kyläillessäänkin asettivat ehtoja, mitä lapset syövät ja mikä ei kelpaa.
En kyllä ehdottanut erillisruokaa lapselle. Vaan että lapsella on oikeus esittää toiveita ja jos ne ovat järkeviä, ne toteutetaan yhdessä. Eli lapsi otetaan mukaan ruokaa koskevaan päätöksentekoon JA tekemään sitä ruokaa myös!
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on siitä 6-7 -vuotiaan uhmaiästä. Tulee tosiaan kolmesti: ensin parivuotiaana, sitten ekaluokkalaisena ja kolmannen kerran teini-iän myrskyissä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
(1)
Tällä lapsella on ollut "uhmaikä" nyt siitä 2,5-vuotiaasta lähtien. Vauvana oli kiva ja nauravainen. En muista, että hän olisi ollut sen leppoisampi myöskään 4-5-vuotiaana kuin nytkään. Kai se on opittukin käytösmalli, joka on ehkä jäänyt päälle. Kun on tottunut toimimaan noin, että hermo menee ja tunteita ei paljon peittele. Muistan erään kerran tanssitunnin jälkeen pari vuotta sitten, kun oli sovittu, että kävellään tuttavaperheen luo kylään (noin km matka). Ensin neiti ei olisi suostunut pukemaan ulkohousuja. Odotin pitkään, että laittaisi housut jalkaansa, sitten sanoin, että lähden nyt, ja jos aikoo lähteä mukaan, ilman ulkohousuja ei ole ulos pakkaseen tulemista. Menin ulos odottamaan, ja oli tyttö pukenut housutkin päälleen ja juoksi perässä. Koko matkan kylään viivytteli perässä ja marisi, että ei muidenkaan tarvitse ulkohousuja laittaa. Tottahan se varmaan osalla tanssikavereista olikin, jos lämmin auto oli parkkipaikalla odottamassa. Minusta tuntuu, että hänellä on periaatteita, että jos joku muu saa tehdä jotain, hänenkin pitäisi saada. Tai jos jollain kaverilla on iso barbitalo, hänellekin sellainen kuuluisi. Rasittavaa joka tapauksessa vääntää yksinkertaisistakin asioista arjessa.
-ap
Sun penska vaikuttaa häiriintyneeltä, jos oikeasti hänen mielestään hänelle kuuluisi kaikki mitä muillakin on, sori vaan.
Lapset on lapsia. Kaikkihan me ollaan joskus oltu lapsia, eikä aina ole elämän realiteetit selvillä. Ei se mitään "häiriintyneisyyttä" tarkoita. Jokaisella meistä on ollut epärealistisia haaveita, jokainen meistä on kadehtinut toisten tavaroita tai mitä vaan. Jokainen meistä on lapsena koetellut myös aikuisten asettamia rajoja. Niinhän sitä oppii elämästä.
Housujen suhteen anna vaihtoehdoiksi ulkohousut tai kurahousut. Kyllä ne ulkohousut siinä vaiheessa rupeaa kelpaamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on siitä 6-7 -vuotiaan uhmaiästä. Tulee tosiaan kolmesti: ensin parivuotiaana, sitten ekaluokkalaisena ja kolmannen kerran teini-iän myrskyissä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
(1)
Tällä lapsella on ollut "uhmaikä" nyt siitä 2,5-vuotiaasta lähtien. Vauvana oli kiva ja nauravainen. En muista, että hän olisi ollut sen leppoisampi myöskään 4-5-vuotiaana kuin nytkään. Kai se on opittukin käytösmalli, joka on ehkä jäänyt päälle. Kun on tottunut toimimaan noin, että hermo menee ja tunteita ei paljon peittele. Muistan erään kerran tanssitunnin jälkeen pari vuotta sitten, kun oli sovittu, että kävellään tuttavaperheen luo kylään (noin km matka). Ensin neiti ei olisi suostunut pukemaan ulkohousuja. Odotin pitkään, että laittaisi housut jalkaansa, sitten sanoin, että lähden nyt, ja jos aikoo lähteä mukaan, ilman ulkohousuja ei ole ulos pakkaseen tulemista. Menin ulos odottamaan, ja oli tyttö pukenut housutkin päälleen ja juoksi perässä. Koko matkan kylään viivytteli perässä ja marisi, että ei muidenkaan tarvitse ulkohousuja laittaa. Tottahan se varmaan osalla tanssikavereista olikin, jos lämmin auto oli parkkipaikalla odottamassa. Minusta tuntuu, että hänellä on periaatteita, että jos joku muu saa tehdä jotain, hänenkin pitäisi saada. Tai jos jollain kaverilla on iso barbitalo, hänellekin sellainen kuuluisi. Rasittavaa joka tapauksessa vääntää yksinkertaisistakin asioista arjessa.
-ap
Sun penska vaikuttaa häiriintyneeltä, jos oikeasti hänen mielestään hänelle kuuluisi kaikki mitä muillakin on, sori vaan.
Höpsis. Kyllä ap:n lapsi kuulostaa täysin normaalilta seitsenvuotiaalta. Seitsenvuotiaat ovat vielä tosi pieniä, ja lapsen itsekkyyshän tuossa kuultaa läpi. Se on sitten aikuisen tehtävä panna rajat ja osoittaa, ettei kaikkea voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit antanut tytön päättää housuista. Jos se pukee liian vähän vaatteita, sille tulee kylmä ja se oppii. Jos sen pinkit farkut menevät likaiseksi, niin mitä sitten?
Relaa vähän. Oliko teillä tarkoitus mennä pyöräilemään vai oliko päivän tärkein tavoite se, että lapsi panee tasan ne vaatteet päälleen, jotka äiti haluaa?
Suosittelen valitsemaan taistelut. Et voi vääntää joka asiasta.
Mä en ymmärrä, miten ylipäätään ollaan tilanteessa, että 7v päättää itse vaatteistaan. Hyvä ihme, osa esikoululaisistahan on 7-vuotiaita ja sen ikäisten pitää osata omatoimisesti pukea mm. kuravaatteet ilman mitään mielenosoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keskusteluisssa häiritsee aina se, miten vanhempi ei näe lastaan muuta kuin sen kiukuttelun kautta. Teidän 7-vuotiaassa on varmasti paljon hienoja ominaisuuksia ja hän oppii uusia asioita. Mitä jos alkaisit kotona keskittyä enemmän niin puoliin? Huomioisit, kehuisit ja kiittäisit aina, kun hommat sujuvat hyvin.
Usein lasten kiukuttelun johtuu ihan vain siitä, etteivät he saa vanhemiltaan tarpeeksi myönteistä huomiota ja ovat oppineet, että huonolla käyttäytymisellä sitä huomiota saa.
Miksi hänelle pitäisi TEHDÄ jotain...? Onko harmittaminen kiellettyä teillä? Anna hänelle tilaa olla oma itsensä. Jos teillä on tylsemmät lelut ja huonompaa ruokaa, sitä ei aggressiivisuus paranna. Ehkä teillä on jotain muuta paremmin? Mutta sitäkään ei voi pakottaa ymmärtämään, kohtele häntä ihmisenä, joka saa itse oivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä tulee uudelleen 6-7-vuotiaana, etkö tiennyt?
Anna tytön kiukutella. Sinä asetat järkevät perusrajat, jotka pystyt perustelemaan. Jos joku ei lapselle sovi, olkoon ilman.
Kannattaa myös pinnaa menettämättä perustella asioita. Osasit hienosti selittää lapselle tuon kaverin lelujen kiehtovuuden, jatka samalla tyylillä.
Jos lapsi protestoi ruokaa, kysy mitä hän söisi mieluummin ja ota hänet mukaan toteuttamaan ehdotettua ruokaa, mikäli se ei ole mitään älytöntä. Kannattaa tuonikäiselle jo opettaa, että hyvin perustellut toiveet ja argumentit voi saada lävitse. Kiukuttelua sen sijaan ei.
Muusta olen samaa mieltä, mutta tuo ruoka-asia menee monessa perheessä överiksi. Lähtökohtaisesti 7-vuotias syö vielä sitä ruokaa, mitä perheessä laitetaan. Jos muu perhe syö broileria, riisiä ja salaattia, en näe mitään syytä, etteikö 7-vuotias voisi syödä samaa. Olen ollut töissä perheessä, jossa lapsille laitettiin ranskiksia ja nakkeja tai kalapuikkoja joka toinen päivä, kun olivat niin valikoivia. Vihanneksista kelpasivat kurkku ja porkkana, mutta ei esim. tomaatti, paprika tai vihreä salaatti. Kun perheen äiti teki kauppalistaa, hän kysyi aina lapsilta, mitä ostetaan ruuaksi. Valitettavasti tämän perheen ystäväperheetkin toimivat samalla tavalla. Kyläillessäänkin asettivat ehtoja, mitä lapset syövät ja mikä ei kelpaa.
En kyllä ehdottanut erillisruokaa lapselle. Vaan että lapsella on oikeus esittää toiveita ja jos ne ovat järkeviä, ne toteutetaan yhdessä. Eli lapsi otetaan mukaan ruokaa koskevaan päätöksentekoon JA tekemään sitä ruokaa myös!
1
Hieno ajatus, mutta käytännössä jos perheessä on monta lasta, harrastuksia ja vielä työssä käyvät vanhemmat, ei varmaankaan jokaista lasta pysty joka viikko kuuntelemaan. Lapset nyt useinkin protestoivat, että en halua tuota ruokaa. Omani ovat sen verran isoja, että jos ei kelpaa, niin olkoot ilman. Osaa ne tehdä voileipiä itselleen tai lämmittää pinaattilettuja mikrossa. Se on vähän kustannuskysymyskin, voidaanko joka toinen päivä tehdä pitsaa tai tortilloita. Tai onko siihen aikaa. Meidän perheessä harrastetaan paljon. Arkena syödään siis usein nopeasti valmistuvaa ruokaa. Joku kuorii perunat keittoon ja toinen pilkkoo nakit. Aina ei kaikille kelpaa, mutta enpä ole itsekään kaikkiruokainen.
Itse huomaan, että ääneeni tulee veemäisiä sävyjä herkästi. Silloinkin, kun ei pitäisi olla mitään syytä siihen. Kun aidosti suhtaudun kerrankin poikaani lempeästi, niin sekin kuuluu äänestä. Kas kummaa, vastahankaisuus raukeaa ja pellavapäätä alkaa näkyä paljon lähempänä omaani kuin yleensä.
Ja tämä meidän vastarannankiiski on hyvin usein haastamassa riitaa jo varmuuden vuoksi ja etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut tytön päättää housuista. Jos se pukee liian vähän vaatteita, sille tulee kylmä ja se oppii. Jos sen pinkit farkut menevät likaiseksi, niin mitä sitten?
Relaa vähän. Oliko teillä tarkoitus mennä pyöräilemään vai oliko päivän tärkein tavoite se, että lapsi panee tasan ne vaatteet päälleen, jotka äiti haluaa?
Suosittelen valitsemaan taistelut. Et voi vääntää joka asiasta.
Tuollainen relaa vähän- vanhemmuus kasvattaa lapsista säännöistä piittaamattomia. Jos on hyvät, pinkit (ehkä uudet) farkut, on ihan vaan hyväksi oppia, ettei niitä liata kuraan pyörälenkillä. Ekaluokkalaisilla on jo aika yleistä, että kouluun on saatettu lähteä kovillakin pakkasilla ilman toppahousuja. Sadekelillä tullaan tennarit jalassa. Siksi me opettajat joudumme lähettelemään typeriltakin kuulostavia Wilma-viestejä. Olen itsekin lähettänyt 2. luokan oppilaiden vanhemmille toiveen, että kumisaappaat jalkaan metsäretkelle ja vaihtosukkia ja -hanskoja mukaan reppuun. Talvella hiihtoon tuli kaksi oppilasta ilman pipoa. Lainasin toiselle päähineeksi oman varapiponi ja toiselle villahuivin. Laitoin vanhemmille viestin, että seuraavalla viikolla en päästä ilman pipoa kouluun tulevia hiihtämään, vaan jäävät toisen opettajan valvontaan tekemään kirjoitelman. Seuraavalla viikolla oli kaikilla pipot päässä. Kaikki vanhemmat eivät ilmeisesti huomioi, että koulussa myös ulkoillaan. Suurin osa vanhemmista ei päästä lapsia liian ohuissa vaatteissa, ilman pipoa talvella tai muutoin väärin pukeutuneina kouluun, mutta pieni osa ilmeisesti luottaa siihen, että lapsi osaa itse valita sopivan vaatetuksen aamuisin.
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut tytön päättää housuista. Jos se pukee liian vähän vaatteita, sille tulee kylmä ja se oppii. Jos sen pinkit farkut menevät likaiseksi, niin mitä sitten?
Relaa vähän. Oliko teillä tarkoitus mennä pyöräilemään vai oliko päivän tärkein tavoite se, että lapsi panee tasan ne vaatteet päälleen, jotka äiti haluaa?
Suosittelen valitsemaan taistelut. Et voi vääntää joka asiasta.
Meillä on ihan samantyylinen 7v eskarilainen kuin ap:lla ja olen oppinut niinikään valitsemaan taisteluni. Aamuisin kun ollaan menossa hoitoon ja töihin, en jää vääntämään lasten kanssa siitä, että pukevatko kunnolla ja tarpeeksi ulkovaatetta parin km automatkalle. Jos vaatetta on liian vähän, huomaavat sen kyllä talviaikaan siinä pihalla yön yli seisseessä autossa hyvin nopeasti ja seuraavalla kerralla ovat ulkovaatteet yleensä kelvanneet kummasti. Kysyn yleensä itseltäni, että onko sillä väliä tekeekö lapsi asian a vai b ensin, kunhan molemmat tulevat tehdyksi ja hyvä mieli säilyy kaikilla. Puolisoni ei tätä valitettavasti ole hiffannut, vaikka olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan. Hän kuvittelee, että menettää auktoriteettinsa, jos ei ole aina kolmentamassa ja sanomassa viimeistä sanaa. Ei tajua, että tuolla tavalla sen ainakin menettää, kun ei koskaan ota lasten mielipidettä kuuleviin korviinsa. Vähäpätöisistä asioista lapset voivat kyllä päättää itse, ne tykkää kummasti kun niitäkin huomioidaan ja kuunnellaan mielipiteitä. Se ei tarkoita, että lapset pyörittäisivät huushollia tai että aikuisilla ei olisi mitään sanavaltaa missään.
Alue: Aihe vapaa
Uhmaikä tulee uudelleen 6-7-vuotiaana, etkö tiennyt?
Anna tytön kiukutella. Sinä asetat järkevät perusrajat, jotka pystyt perustelemaan. Jos joku ei lapselle sovi, olkoon ilman.
Kannattaa myös pinnaa menettämättä perustella asioita. Osasit hienosti selittää lapselle tuon kaverin lelujen kiehtovuuden, jatka samalla tyylillä.
Jos lapsi protestoi ruokaa, kysy mitä hän söisi mieluummin ja ota hänet mukaan toteuttamaan ehdotettua ruokaa, mikäli se ei ole mitään älytöntä. Kannattaa tuonikäiselle jo opettaa, että hyvin perustellut toiveet ja argumentit voi saada lävitse. Kiukuttelua sen sijaan ei.