Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on tosi paska exä, miten toimitte
08.04.2018 |
Laittakaa vinkit pinoon, että millä keinolla voi hyväksyä ja sietää elämää, kun exä on niin perseestä. En pääse kokonaan tyypistä eroon kun on yhteiset lapset. Kaipaan ja tarvitse töiden vuoksi myös sitä omaa aikaa kun lapset ovat isällä joka toinen viikonloppu, ja lapset tietysti isäänsä rakastavat. Ongelmat on niitä klassisia, exä luistelee juomisen takia lasten tapaamisista, haukkuu ja on epäluotettava ja paska. Vituttaa kuin pientä eläintä ja inhoan itseäni että olen tuollaisen kanssa edes joskus ollut. Tiedän etten voi häneen vaikuttaa, vain itseeni. Miten te muut paskojen miesten uhrit olette pärjänneet, mistä saa ilon ja rauhan. Yritän hyväksyä tilanteen, mutta se on vaikeaa.
Kommentit (26)
Mun ex ei edes ota lapsia. Ryyppää mieluummin joka vkl. Haluavatko lapsesi mennä hänelle vai laitatko vaan siksi, että saat vapaata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on tuollainen oikeesti niin miten voisi olla lapsilla hyvä isä? Parempi jättää lapset viemättä hänelle kokonaan niin pääset eroon. Yksinhuoltajuuden saa aika helposti jos toinen huoltaja ei pidä sopimuksia ja juo. Itsekin sain ihan läpihuutojutulla ilmaiseksi paperille sen.
Tuosta ex suuttui tietenkin ja alkoi tehtailla lasuja.
Ottaisin yhteyttä lastensuojeluun ja kävisin keskustelua mitkä on lastenoikeudet ettei heidän tarvitsi tavata alkoholiin menevää epäluotettavaa isää.
Lapset haluaa mennä isälleen, vaikka tietysti hekin ymmärtävät että isä ei ole kovin luotettava. Olen ihan normaali ihminen ja äiti, eli lasten etu on ykkönen ja sitten vasta oma. Jos olisi vain itsestä kyse niin olisin muuttanut eron yhteydessä toiseen kaupunkiin ja aloittanut ihan puhtaalta pöydältä, mutta tiedän että isä on tärkeä lapsille, vaikka sitten vähän paskempikin. Jos vain itse kestän tämän jatkuvat perseilyn, niin sillä tavoin lapset pystyvät säilyttämään suhteensa isään, ja se on varmasti hyvä asia. Alkaa vaan pää savuta liikaa kun taas peruuntui isä-viikonloppu ja lapset ovat ymmällään ja surullisia ja exä mussuttaa verukkeitaan. En tiedä mitä yksinhuoltajuuden hakemisella uhkailu auttaisi? Varmaankin saisin sen, mutta mitä se tähän tilanteeseen auttaisi? AP
Olen vastaavassa tilanteessa jättänyt isän vastulle tapaamisten sopimiset yms yhteydenotot. Parin vuoteen ei ole mitään kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset haluaa mennä isälleen, vaikka tietysti hekin ymmärtävät että isä ei ole kovin luotettava. Olen ihan normaali ihminen ja äiti, eli lasten etu on ykkönen ja sitten vasta oma. Jos olisi vain itsestä kyse niin olisin muuttanut eron yhteydessä toiseen kaupunkiin ja aloittanut ihan puhtaalta pöydältä, mutta tiedän että isä on tärkeä lapsille, vaikka sitten vähän paskempikin. Jos vain itse kestän tämän jatkuvat perseilyn, niin sillä tavoin lapset pystyvät säilyttämään suhteensa isään, ja se on varmasti hyvä asia. Alkaa vaan pää savuta liikaa kun taas peruuntui isä-viikonloppu ja lapset ovat ymmällään ja surullisia ja exä mussuttaa verukkeitaan. En tiedä mitä yksinhuoltajuuden hakemisella uhkailu auttaisi? Varmaankin saisin sen, mutta mitä se tähän tilanteeseen auttaisi? AP
Minkä sitten luulet auttavan?
Laita nyt ainakin isä itse kertomaan lapsille, miksi ei tapaaminen onnistu. Älä toimi siloitteluvälikätenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuollaisen paskan ukon ex-tyttöystävä, ja yksi keino mitä hänen lapsensa äiti onnistuneesti käytti oli se, ettei suostunut sopimaan lapsiasioista naamatusten tai puhelimitse. Kaikki tekstiviestein tai sähköpostein, että on kirjallisia todisteita. Sitten jos ei homma toimi, niin lastenvalvojan puheille. Tsemppiä!
Ap, hanki tukiperhe ja tipauta epäluotettava ex kokonaan pois kuvioista. Lasten silmä aukeavat kyllä jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vastaavassa tilanteessa jättänyt isän vastulle tapaamisten sopimiset yms yhteydenotot. Parin vuoteen ei ole mitään kuulunut.
Sama. Meillä 17v on nähnyt isänsä noin kuusi vuotta sitten. Viime kesänä yritti itse ottaa yhteyttä ja sopivat tapaamisen kaupungille. Ei tullut.
Voisitteko kertoa miten se virallinen yksinhuoltajuus on vaikuttanut? Siis että miten elämä muuttui kun saitte virallisen ykisnhuoltajuuden? Olen sitä miettinyt, kun olen tässä tilanteessa ainoa joka lapsista varmasti huolta pitää, mies on juopottelun sun muun sekoilunsa takia epävarmuustekijä. Varmistelen aina että on kunnossa, ennen kuin annan lasten mennä sinne ja minulla on kyllä hyvät välit lapsiin ja olen puhunut heidän kanssaan ja vaikuttaa siltä että kun he ovat isällään niin kaikki on siellä ihan tarpeeksi hyvin. Asiat ei ole ikävä kyllä niin mustavalkoisia, että alkkiksetkaan olisivat aina ja koko ajan ihan kännissä ja sekaisin, tämäkin exä käy töissä (tosin parista paikasta jo sai potkut juopottelusta) ja on selvin päin lasten aikana. Aina pelkään tietenkin mitä käy. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset niin usein luulee, että alkoholisti, epäluotettava isä on hyväksi lapsilleen? Loppupeleissähän he vain kärsivät isästään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset haluaa mennä isälleen, vaikka tietysti hekin ymmärtävät että isä ei ole kovin luotettava. Olen ihan normaali ihminen ja äiti, eli lasten etu on ykkönen ja sitten vasta oma. Jos olisi vain itsestä kyse niin olisin muuttanut eron yhteydessä toiseen kaupunkiin ja aloittanut ihan puhtaalta pöydältä, mutta tiedän että isä on tärkeä lapsille, vaikka sitten vähän paskempikin. Jos vain itse kestän tämän jatkuvat perseilyn, niin sillä tavoin lapset pystyvät säilyttämään suhteensa isään, ja se on varmasti hyvä asia. Alkaa vaan pää savuta liikaa kun taas peruuntui isä-viikonloppu ja lapset ovat ymmällään ja surullisia ja exä mussuttaa verukkeitaan. En tiedä mitä yksinhuoltajuuden hakemisella uhkailu auttaisi? Varmaankin saisin sen, mutta mitä se tähän tilanteeseen auttaisi? AP
Huoltajuusmuoto vaikuttaa vain lasten asioiden hoitoon. Yksin huoltajana sitä olet yksin oikeutettu hoitamaan lasten lekurijutut eli mahdolliset terapiat, pankkiasiat ja passit yms. Ei tarvitse pyydellä exältä nimiä papereihin tai lupia lapsia koskeviin asioihin. Siinä on ainoa ero yksin-ja yhteishuoltajuuden välillä. Ei siin vaikuta elareihin tai tapaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Kai tuossa mitään voi tehdä. Tai voi jos haluat tee lastenvalvojalla kanssa paperi valmiiksi yksinhuoltajuudesta nyt jos kirjoittaisi alle. Jos ei vielä Katso vähän aikaa ja vie huoltajuus ja tapaamiset käräjille. Esität siellä vaan miten vähän tavannut, ehkäpä kaiketi siellä osataan rivien välistä lukea...
Toisaalta jos aiot asua samassa kaupungissa teetkö tuolla yksinhuoltajuudella mitään?? Jos supistat tapaamisia jääkö se kaivamaan omaa mieltä? Alkoholistille en lapsia antaisi joka juo muutaman joka päivä esim.
Lähinnä kaipaisin vertaistukea ja vinkkejä siitä, että mistä te tiukassa paikassa elävät naiset löydätte iloa ja voimaa ja kärsivällisyyttä. Millä pidätte katkeruuden poissa? On tosi raskasta kestää omia tunteita, kun tilanne on aina tätä. MInulla on monia kiitollisuuden aiheitakin elämässä, mutta yhä uudestaan tunnen voimatonta raivoa kun olisin toivonut parempaa lapsilleni. Ja itselleni. Tilanne ei ole tietenkään se että lapset joutuisvat jonkun juopporetkun kotiin, seuraan tilannetta jatkuvasti ja ainakin tällä hetkellä isä on positiivinen asia lasten elämässä eikä täysi ero hänestä olisi lasten etu. ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset niin usein luulee, että alkoholisti, epäluotettava isä on hyväksi lapsilleen? Loppupeleissähän he vain kärsivät isästään.
Itse ylpeillään kuinka oltiin rohkeita ja hankkiuduttiin täysin kelvottomasta miehestä eroon. Ja sitten altistetaan lapset tuollaiselle käytökselle mutta kun se on ihan hyvä isä lapsilleen lauseella.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kaipaisin vertaistukea ja vinkkejä siitä, että mistä te tiukassa paikassa elävät naiset löydätte iloa ja voimaa ja kärsivällisyyttä. Millä pidätte katkeruuden poissa? On tosi raskasta kestää omia tunteita, kun tilanne on aina tätä. MInulla on monia kiitollisuuden aiheitakin elämässä, mutta yhä uudestaan tunnen voimatonta raivoa kun olisin toivonut parempaa lapsilleni. Ja itselleni. Tilanne ei ole tietenkään se että lapset joutuisvat jonkun juopporetkun kotiin, seuraan tilannetta jatkuvasti ja ainakin tällä hetkellä isä on positiivinen asia lasten elämässä eikä täysi ero hänestä olisi lasten etu. ap
Niin, että mitä te niitä lapsia tähän keskusteluun tuotte kun empatian ja sympatian pitäisi säteillä sinulle?
Elätkö sinä isän seinien sisäpuolella? Mitä siitä jos tapaamisia peruuntuu kunhan nyt vaan ymmärrettäisin mitä minä joudun kokemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset niin usein luulee, että alkoholisti, epäluotettava isä on hyväksi lapsilleen? Loppupeleissähän he vain kärsivät isästään.
Itse ylpeillään kuinka oltiin rohkeita ja hankkiuduttiin täysin kelvottomasta miehestä eroon. Ja sitten altistetaan lapset tuollaiselle käytökselle mutta kun se on ihan hyvä isä lapsilleen lauseella.
Tälläisen äidin pitäisi mennä itse joka toiseksi viikonlopuksi jonkun ihan vähän alkoholiin menevän puolitutun luokse.
Joo, tulin tänne kysymään neuvoa ja apua ihan itselleni! Hyi mua! Pitäisiköhän jonkun viedä nuo lapset vaikka sijoitukseen? Ihan tosissani kysyn apua ja vinkkiä, lasten etu on tietysti ykkönen, se on selvä. Ap
Kerää kaikki peruuntuneet tapaamiset ylös ja uhkaa laittaa lastenvalvojalle yksinhuoltajuushakemuksen ja elareiden korotushakemuksen kanssa. Ei tuollaisia saa kuriin ellei ole tarpeeksi jämäkkä.