Isä uhkaa eroavansa lapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on aina uhannut äitiäni erolla ja sisällyttänyt uhkaukseen myös eroavansa meistä lapsista. Olen jo aikuinen, mutta saan häneltä edelleen näitä erouhkauksia. Mistä tällainen ajatusmaailma oikein tulee?

Se on tyhmä  eikä  tajua tekevänsä palveluksen  koko perheelle jos katoaa kuvioista. Eiks se ois vaan pelkkää plussaa päästä eroon noin vaikeasta ihmisestä?En usko  että jäisitte pitkäksi  ajaksi  suremaan.Hänellä kyllä  voisi olla pian aika yksinäistä.

Olishan se oikeastaan helpotus. Ne kerrat, kun isä on ollut lomalla kauempana on ollut onnellisia, koska minusta on tuntunut siltä, että voin taas hengittää vapaasti.

Noniin. Mulla kävi  niin hyvä tuuri että pääsin eroon moisesta faijasta ja hän makaa jo hautuumaallakin. Olin kyllä  viimeisen kerran nähdessämme sanonut että ei tuollaisella faijankuvatuksella tee mitään enkä  taipunut yhteydenottoihin vaikka hän vuosia myöhemmin eri kanavia pitkin koitti minua niihin syyllistää. Käskin vain asiaan sekaantuneita sukulaisia pitämään huolen omista asioistaan.En ole katunut.

Ikävää tässä on se, että hän yrittää tehdä itsestään uhria. Me olemme hänen arvaamattomien purkauksiensa armoilla ja hän väittää, että häntä kohdellaan huonosti. Nyt isä oli sanonut, että hän aikoo kertoa kaikille, kuinka huonosti äitini, sisarukseni ja minä häntä kohdellaan. Tuntuu pahalta.

Kuka on se henkilö, jolle isäsi voi kertoa, miten huonosti häntä kohdellaan? Onko sinulle mitään väliä, uskooko hän isäsi puheita?

Hän uhkasi kertoa kaikille eli siis puolitutuille, naapureille. Varmaan kaikille, jotka kuuntelee.

Tehkää eväät mukaan hänelle, kun hänellä menee varmaan aikaa teitä mustamaalatessa. Nykyään useat ihmiset näkevät, kun perheen vanhempi yrittää mustamaalata lapsiaan. Antakaa hänen tehdä itsestään narrin. Toinen vaihtoehto olisi esim. terapia, voitte sitä suositella hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Näetkö yhteyttä isäsi toiminnassa ja hänen kotikasvatuksessaan? Millaiset vanhemmat hänellä oli? Isäsi jatkaa vanhempiensa virheitä, sinä voit katkaista ketjun tekemättä samoja virheitä.

Isän äiti oli todella kylmä ihminen. Hänen "sylissään" ei ollut tilaa kenellekään. Isän äiti myös vertaili aina kaikkia ja hänellä oli suosikkilapsi ja suosikkilapsenlapsia. Isän isä oli hemmoteltu, herkkä sodan käynyt mies. Isän isä oli ystävällinen, aika jyrkkä mielipiteissään ja sovinisti. Isä ei puhu sisaruksistaan ikinä lämpimästi. Kaipa isäkin siis vanhempiensa ja kotinsa toiminnan tuotos on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on aina uhannut äitiäni erolla ja sisällyttänyt uhkaukseen myös eroavansa meistä lapsista. Olen jo aikuinen, mutta saan häneltä edelleen näitä erouhkauksia. Mistä tällainen ajatusmaailma oikein tulee?

Se on tyhmä  eikä  tajua tekevänsä palveluksen  koko perheelle jos katoaa kuvioista. Eiks se ois vaan pelkkää plussaa päästä eroon noin vaikeasta ihmisestä?En usko  että jäisitte pitkäksi  ajaksi  suremaan.Hänellä kyllä  voisi olla pian aika yksinäistä.

Olishan se oikeastaan helpotus. Ne kerrat, kun isä on ollut lomalla kauempana on ollut onnellisia, koska minusta on tuntunut siltä, että voin taas hengittää vapaasti.

Noniin. Mulla kävi  niin hyvä tuuri että pääsin eroon moisesta faijasta ja hän makaa jo hautuumaallakin. Olin kyllä  viimeisen kerran nähdessämme sanonut että ei tuollaisella faijankuvatuksella tee mitään enkä  taipunut yhteydenottoihin vaikka hän vuosia myöhemmin eri kanavia pitkin koitti minua niihin syyllistää. Käskin vain asiaan sekaantuneita sukulaisia pitämään huolen omista asioistaan.En ole katunut.

Ikävää tässä on se, että hän yrittää tehdä itsestään uhria. Me olemme hänen arvaamattomien purkauksiensa armoilla ja hän väittää, että häntä kohdellaan huonosti. Nyt isä oli sanonut, että hän aikoo kertoa kaikille, kuinka huonosti äitini, sisarukseni ja minä häntä kohdellaan. Tuntuu pahalta.

Millä tavoin hän väittää teidän kohtelevan häntä huonosti, mitä olette tehneet hänelle, tai jättäneet tekemättä?

Jos hänelle sanoo vaikka, että älä pyyhi pöytärätillä lattiaa tai käsipyyhkeellä viemäriä, hän suuttuu hirvittävästi. Hänellä on tapana ottaa puhdas juomalasi kaapista, juoda vettä ja laittaa se takaisin kaaappiin. Ollaan pyydetty, että ei tekisi tätä. Tämäntyyppisistä asioista hänelle on sanottu ja hän on alkanut heti erouhkailun. Hän hermostuu myös kirosanoista ja pitää niitä aivan pöyristyttävinä, mutta saattaa itse kutsua toista ihmistä vaikka ihrakasaksi ja väittää, että ei koskaan puhu toisille rumasti.

Olette huomauttaneet vain ihan asiasta. Sulla on henkisesti uhmaikäisen tasolle jäänyt tapaus faijana, valitan. Luepa vaikka wikipediasta narsismista ja peilaamisesta. Isälläsi on kakssoistandardit, hän sallii itselleen sellaista mitä ei salli muille eikä  hän pidä  siitä että  kaiku/peili vastaa hänelle ( eli  saa samaa takaisin mitä muille tekee). Isäsi on huonoitsetuntoinen, sisäisesti rikki oleva ihminen jolla ei ole mitään motivaatiota edes muuttaa valilitsevia olosuhteita. Itseasiassa  eniten hän taitaa pelätä että  hylkäätte hänet ja testaa kiintymystänne noilla erouhkausksilla kuin pieni lapsi. Koitapa kuvitella pieni  poika isäsi paikalle aina kun hän saa hepulin, sillä sellainen siellä kiukun ja vihan alla on.Mutta varo säälimästä ja ymmärtämästä häntä. Äläkä missään tapauksessa puolustele häntä tai  hänen  käytöstään.

Minä suosittelen että sekä  sinä että äitisi  haette vaivihkaa asunnon ja muutatte etukäteen varoittamatta pois.

Aamen. Säälimään on helppo lähteä, koska raivon jälkeen isäsi tuskin muistaa omia sanomisiaan, ja sikäli on usein tavallaan oikeassa kieltäessään niiden tapahtuneen. Siitä huolimatta, hänen sielunsa ei ole parannettavissa ja kesytettävissä minkäänlaisella lämmöllä, koska vaurio on pysyvä. Jos osoitatte myötätuntoa, hän vain raivoaa entistäkin pontevammin jatkossa, koska uskoo sen toimineen. Teidän sielunne ja kärsimyksenne on hänelle hepreaa, eikä hän osaa sellaisia pohtia sen enempää kuin pikkulapsi voi olla kiinnostunut vanhempiensa sielunliikkeistä. Niiden pohtiminen ja ymmärtäminen kun eivät kuulu pienen lapsen kehitystasoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on aina uhannut äitiäni erolla ja sisällyttänyt uhkaukseen myös eroavansa meistä lapsista. Olen jo aikuinen, mutta saan häneltä edelleen näitä erouhkauksia. Mistä tällainen ajatusmaailma oikein tulee?

Se on tyhmä  eikä  tajua tekevänsä palveluksen  koko perheelle jos katoaa kuvioista. Eiks se ois vaan pelkkää plussaa päästä eroon noin vaikeasta ihmisestä?En usko  että jäisitte pitkäksi  ajaksi  suremaan.Hänellä kyllä  voisi olla pian aika yksinäistä.

Olishan se oikeastaan helpotus. Ne kerrat, kun isä on ollut lomalla kauempana on ollut onnellisia, koska minusta on tuntunut siltä, että voin taas hengittää vapaasti.

Noniin. Mulla kävi  niin hyvä tuuri että pääsin eroon moisesta faijasta ja hän makaa jo hautuumaallakin. Olin kyllä  viimeisen kerran nähdessämme sanonut että ei tuollaisella faijankuvatuksella tee mitään enkä  taipunut yhteydenottoihin vaikka hän vuosia myöhemmin eri kanavia pitkin koitti minua niihin syyllistää. Käskin vain asiaan sekaantuneita sukulaisia pitämään huolen omista asioistaan.En ole katunut.

Ikävää tässä on se, että hän yrittää tehdä itsestään uhria. Me olemme hänen arvaamattomien purkauksiensa armoilla ja hän väittää, että häntä kohdellaan huonosti. Nyt isä oli sanonut, että hän aikoo kertoa kaikille, kuinka huonosti äitini, sisarukseni ja minä häntä kohdellaan. Tuntuu pahalta.

Kuka on se henkilö, jolle isäsi voi kertoa, miten huonosti häntä kohdellaan? Onko sinulle mitään väliä, uskooko hän isäsi puheita?

Hän uhkasi kertoa kaikille eli siis puolitutuille, naapureille. Varmaan kaikille, jotka kuuntelee.

Eihän se vaikuta teihin mitenkään, varsinkin jos teillä on oikeasti  listattuna miehen hepulit. Itsestään hän narrin tekee.

Niin. Toivottavasti ei vaikuta. Tuntuu pahalta, jos hän todella haluaa mustamaalata meitä, mutta voin vain toivoa, että ihmiset eivät usko häntä.

Koitapa ymmärtää ettei sillä ole mitään merkitystä  teidän kannaltanne. Se ei vaikuta elämäänne. Tyhjiä uhkauksia pieneltä pelokkaalta lapselta.

Lainaa kasa kirjoja, jotka käsittelevät narsismia,kotikasvatusta ja vanhemmuussuhteita. Jätä ne lojumaan pöydälle ja toivo, että isä lukaisee niitä vaivihkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on aina uhannut äitiäni erolla ja sisällyttänyt uhkaukseen myös eroavansa meistä lapsista. Olen jo aikuinen, mutta saan häneltä edelleen näitä erouhkauksia. Mistä tällainen ajatusmaailma oikein tulee?

Se on tyhmä  eikä  tajua tekevänsä palveluksen  koko perheelle jos katoaa kuvioista. Eiks se ois vaan pelkkää plussaa päästä eroon noin vaikeasta ihmisestä?En usko  että jäisitte pitkäksi  ajaksi  suremaan.Hänellä kyllä  voisi olla pian aika yksinäistä.

Olishan se oikeastaan helpotus. Ne kerrat, kun isä on ollut lomalla kauempana on ollut onnellisia, koska minusta on tuntunut siltä, että voin taas hengittää vapaasti.

Noniin. Mulla kävi  niin hyvä tuuri että pääsin eroon moisesta faijasta ja hän makaa jo hautuumaallakin. Olin kyllä  viimeisen kerran nähdessämme sanonut että ei tuollaisella faijankuvatuksella tee mitään enkä  taipunut yhteydenottoihin vaikka hän vuosia myöhemmin eri kanavia pitkin koitti minua niihin syyllistää. Käskin vain asiaan sekaantuneita sukulaisia pitämään huolen omista asioistaan.En ole katunut.

Ikävää tässä on se, että hän yrittää tehdä itsestään uhria. Me olemme hänen arvaamattomien purkauksiensa armoilla ja hän väittää, että häntä kohdellaan huonosti. Nyt isä oli sanonut, että hän aikoo kertoa kaikille, kuinka huonosti äitini, sisarukseni ja minä häntä kohdellaan. Tuntuu pahalta.

Millä tavoin hän väittää teidän kohtelevan häntä huonosti, mitä olette tehneet hänelle, tai jättäneet tekemättä?

Jos hänelle sanoo vaikka, että älä pyyhi pöytärätillä lattiaa tai käsipyyhkeellä viemäriä, hän suuttuu hirvittävästi. Hänellä on tapana ottaa puhdas juomalasi kaapista, juoda vettä ja laittaa se takaisin kaaappiin. Ollaan pyydetty, että ei tekisi tätä. Tämäntyyppisistä asioista hänelle on sanottu ja hän on alkanut heti erouhkailun. Hän hermostuu myös kirosanoista ja pitää niitä aivan pöyristyttävinä, mutta saattaa itse kutsua toista ihmistä vaikka ihrakasaksi ja väittää, että ei koskaan puhu toisille rumasti.

Millainen hän on ei-suuttuneena? Tapahtuuko mitään kehitystä koskaan?

Onko hänessä hyviä puolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on aina uhannut äitiäni erolla ja sisällyttänyt uhkaukseen myös eroavansa meistä lapsista. Olen jo aikuinen, mutta saan häneltä edelleen näitä erouhkauksia. Mistä tällainen ajatusmaailma oikein tulee?

Se on tyhmä  eikä  tajua tekevänsä palveluksen  koko perheelle jos katoaa kuvioista. Eiks se ois vaan pelkkää plussaa päästä eroon noin vaikeasta ihmisestä?En usko  että jäisitte pitkäksi  ajaksi  suremaan.Hänellä kyllä  voisi olla pian aika yksinäistä.

Olishan se oikeastaan helpotus. Ne kerrat, kun isä on ollut lomalla kauempana on ollut onnellisia, koska minusta on tuntunut siltä, että voin taas hengittää vapaasti.

Noniin. Mulla kävi  niin hyvä tuuri että pääsin eroon moisesta faijasta ja hän makaa jo hautuumaallakin. Olin kyllä  viimeisen kerran nähdessämme sanonut että ei tuollaisella faijankuvatuksella tee mitään enkä  taipunut yhteydenottoihin vaikka hän vuosia myöhemmin eri kanavia pitkin koitti minua niihin syyllistää. Käskin vain asiaan sekaantuneita sukulaisia pitämään huolen omista asioistaan.En ole katunut.

Ikävää tässä on se, että hän yrittää tehdä itsestään uhria. Me olemme hänen arvaamattomien purkauksiensa armoilla ja hän väittää, että häntä kohdellaan huonosti. Nyt isä oli sanonut, että hän aikoo kertoa kaikille, kuinka huonosti äitini, sisarukseni ja minä häntä kohdellaan. Tuntuu pahalta.

Millä tavoin hän väittää teidän kohtelevan häntä huonosti, mitä olette tehneet hänelle, tai jättäneet tekemättä?

Jos hänelle sanoo vaikka, että älä pyyhi pöytärätillä lattiaa tai käsipyyhkeellä viemäriä, hän suuttuu hirvittävästi. Hänellä on tapana ottaa puhdas juomalasi kaapista, juoda vettä ja laittaa se takaisin kaaappiin. Ollaan pyydetty, että ei tekisi tätä. Tämäntyyppisistä asioista hänelle on sanottu ja hän on alkanut heti erouhkailun. Hän hermostuu myös kirosanoista ja pitää niitä aivan pöyristyttävinä, mutta saattaa itse kutsua toista ihmistä vaikka ihrakasaksi ja väittää, että ei koskaan puhu toisille rumasti.

Millainen hän on ei-suuttuneena? Tapahtuuko mitään kehitystä koskaan?

Onko hänessä hyviä puolia?

Ei hän kyllä mitenkään ole kehittynyt. Tullut "vanhenemisen" myötä kylmemmäksi ja ilkeämmäksi. Silloin, kun hän ei ole vihainen hän on silti aika ahdistavaa seuraa, koska koskaan ei tiedä milloin hän taas suuttuu kunnolla jostain mitättömästä asiasta.

Haluan kiittää teitä kaikkia vielä ennen kun palsta menee yöksi kiinni. Kiitos, että vastasitte mulle ja annoitte neuvoja ja "kuuntelitte". Palaan kyllä katsomaan ketjua vielä huomennakin, mutta jos te ette enää palaa, niin kiitos! :)

Hyvä ap. Hanki itsellesi terapia-apua. Et voi muuttaa isääsi tai äitiäsi. Mutta voit terapeutin kanssa tutkia, miksi annat kohdella itseäsi huonosti. Opit vahvistamaan omia rajojasi. Kun vahvistu, pystyt muuttamaan pois ja suojelemaan itseäsi jatkossa. Äitiäsi voi auttaa vai äiti itse eli terapiaa myös hänelle.

Minullakin on tuollainen uhkailija-isä. Omalla kohdalla helpotti, kun pääsin lukion jälkeen jatko-opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Aikani yritin tsempata äitiäni lähtemään, mutta hänelle oli maallinen omaisuus tärkeämpää ja hän jäi siihen parisuhteeseen kitumaan. Henkinen paine kävi äidilleni lopulta niin kovaksi, että hän joi itsensä hengiltä. Syyllistän nyt itseäni, että luovutin myös äitini suhteen, kun en jaksanut isän tyranniaa. Syyllisyyden tunne on ihan kauhea, vaikka tiedän, että se ei ole minun syyni, että äiti jäi siihen.

Minullakin oli isä, jonka luokse jäin (oma valinta: koulu ja kaverit) teini-iässä kun äiti sai tarpeekseen tappelusta. Isä jotenkin kosti minulle äidin lähdön haukkumalla tätä minulle törkeästi, kun ei päässyt enää äidin kimppuun. Osasin kyllä puoleni pitää ja annoin tulla takaisin ihan kunnolla. Välillä (selvin päin) oli sitten lempeä ja mukava. Mutta elämä oli niin faijan tuulista kiinni että häivyin heti kun ensimmäinen tilaisuus tuli, tein hikipäässä töitä että pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. 

Ja aloin toistaa kuviota. Ex-mieheni oli tuulella käyvä narsisti jolla oli paljon samoja piirteitä isäni kanssa. Vaikka järjellä ymmärsin että tuollaiseen liittoon kuin isälläni ja äidilläni oli en ikinä aio sortua, jotenkin se vain tapahtui. En tiedä mitä olisin voinut tehdä estääkseni sen, eikä tuohon aikaan näistä asioista edes puhuttu missään, ei ollut nettiä jne. Mutta toivon, että ap onnistuisi välttämään saman, kun asiasta on nykyään paljon esim. kirjoja.

Elämänkokemus kirjoitti:

Hyvä ap. Hanki itsellesi terapia-apua. Et voi muuttaa isääsi tai äitiäsi. Mutta voit terapeutin kanssa tutkia, miksi annat kohdella itseäsi huonosti. Opit vahvistamaan omia rajojasi. Kun vahvistu, pystyt muuttamaan pois ja suojelemaan itseäsi jatkossa. Äitiäsi voi auttaa vai äiti itse eli terapiaa myös hänelle.

Ehkä minun pitäisi harkita terapiaa. Voisi olla kyllä hyödyllistä käydä näitä ajatuksia ja kokemuksia jonkun ammattilaisen kanssa läpi. Alkaa taas tällä erää olemaan voimavarat todella vähissä. Mä jotenkin ajattelen, että ilmapiirin vuoksi mun täytyy kestää mitä vain.

Narskun uhri kirjoitti:

Minullakin on tuollainen uhkailija-isä. Omalla kohdalla helpotti, kun pääsin lukion jälkeen jatko-opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Aikani yritin tsempata äitiäni lähtemään, mutta hänelle oli maallinen omaisuus tärkeämpää ja hän jäi siihen parisuhteeseen kitumaan. Henkinen paine kävi äidilleni lopulta niin kovaksi, että hän joi itsensä hengiltä. Syyllistän nyt itseäni, että luovutin myös äitini suhteen, kun en jaksanut isän tyranniaa. Syyllisyyden tunne on ihan kauhea, vaikka tiedän, että se ei ole minun syyni, että äiti jäi siihen.

Niin kai se menee, että ihmistä ei voi pelastaa kuin ihminen itse. Muut voivat toki antaa tukea, mutta ketään ei voi pakolla auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemus kirjoitti:

Hyvä ap. Hanki itsellesi terapia-apua. Et voi muuttaa isääsi tai äitiäsi. Mutta voit terapeutin kanssa tutkia, miksi annat kohdella itseäsi huonosti. Opit vahvistamaan omia rajojasi. Kun vahvistu, pystyt muuttamaan pois ja suojelemaan itseäsi jatkossa. Äitiäsi voi auttaa vai äiti itse eli terapiaa myös hänelle.

Ehkä minun pitäisi harkita terapiaa. Voisi olla kyllä hyödyllistä käydä näitä ajatuksia ja kokemuksia jonkun ammattilaisen kanssa läpi. Alkaa taas tällä erää olemaan voimavarat todella vähissä. Mä jotenkin ajattelen, että ilmapiirin vuoksi mun täytyy kestää mitä vain.

Ei tarvitsee kestää. Kestämällä hajotat vain itseäsi, eikä tilanne muutoin muutu. Etsi apua kirjoista ja hyvästä terapeutista, jos koet terapian tarpeelliseksi.

No lol, oot jo aikaihminen. Miks välität?133

Vierailija kirjoitti:

No lol, oot jo aikaihminen. Miks välität?133

Mitä tarkoitat?