Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko outo, kun ajattelen että tuskin miehet oikeasti toivoo vakituista parisuhdetta?
07.04.2018 |
Otsikossa kysymys. Huomaan että mietin aina automaattisesti, kun on puhe pareista tai parisuhteesta tai vaimoista tai seurustelusta, että eihän nuo suhteen miesosapuolet varmasti halua tuota, että ovat tuon saman kanssa koko ajan. Jostain syystä ajattelen aina, että mies joka sanoo kaipaavansa parisuhdetta, kaipaa oikeasti hetkeksi jotain naista joka tuntuu uudelta ja jännältä, mutta sen jälkeen kohta jotain uutta. Minulla on siis pelko tai käsitys, että miehet eivät halua sitoutua yhteen naiseen vaan haluaisivat joko useita rinnakkaisia tai peräkkäisiä suhteita. Esim. jos täällä tai muualla joku yksinäinen mies kertoo ettei ole seurustellut ja kaipaa suhdetta, mietin vain että haluaa siis vasan panna ja mieluiten useita. En usko, että kaipaisi yhden naisen ja haluaisi olla sen kanssa loppuun asti. Olenko aivan hakoteillä, ja onko teillä arvauksia miksi ajattelen näin pessimistisesti?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti elän jonkun harvinaisuuden kanssa. Meillä se on mies, joka kosi ja halusi avioon ja jolle parisuhde on elämän tärkein asia.
Minunkin nykyinen miesystävä lipsauttelee suustaan että mennäänkö naimisiin, kun tuijottelee aivan rakastuneena, ja haaveilee mitä tehdään yhdessä eläkeläisinä ja millainen talo ostettais ja mitä eläimiä hankittaisiin. Ja uskon että hän tuntee näin, en todellakaan epäile valehtelusta. Mut mun on vaikea uskoa että on kyse siitä että todella hän haluaa loppuikänsä myös samaa. Pelkään että tää on vain rakastumisen aiheuttamaa puhetta ja sit ku mä oon tuttu ja tylsä niin samat haaveet voi siirtää uuteen. Ja tää ajattelutapa on, kuten myönsin, mahdollisesti ihan väärä eikä edes liity välttämättä miehiin, voivathan naiset olla samanlaisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten suurin osa eroista tapahtuu naisen aloitteesta?
Niin miksiköhän? Koska miehet eivät halua erota tutusta ja turvallisesta, vaikka tapahtuisi mitä. Moni suhde on päättynyt naisen toimesta esimerkiksi siksi, että mies on pettänyt. Moni suhde on myös jatkunut pettämisen jälkeen, kun nainen antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten suurin osa eroista tapahtuu naisen aloitteesta?
Niin miksiköhän? Koska miehet eivät halua erota tutusta ja turvallisesta, vaikka tapahtuisi mitä. Moni suhde on päättynyt naisen toimesta esimerkiksi siksi, että mies on pettänyt. Moni suhde on myös jatkunut pettämisen jälkeen, kun nainen antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi...
Mistä tää sitten kertoo, että voi pettää muttei halua erota. Niinkö että vaimo on jotenkin tärkeä josta halutaan pitää kiinni, mutta silti pitäis saada panna myös muita. Tämäjhän on sitten juuri se mikä itseäni tavallaan pelottaa, eli se vakikumppani koetaan tärkeäksi ehkä lastenhoitajana tai ruuantekijänä ja pohjimmaisena lohdutuksena kun kaikki muu menee pieleen, mutta silti pitäis saada hurvitella muuallakin ja seksi ei kiinnosta sen vaimon kanssa. En halua olla mikään kotona oottava emäntä joka hoitaa ruuan pöytään, haluan olla myös se jota himoitaan enkä kilpailla miehen suosiosta et ketä sitä tänään huvittaa panna.
t. ap
Veikkaan kiintymyssuhdemalleja.
Turvallisesti kiintyvät ovat ihmisiä jotka haluavat pitkäaikaisen tasaisen kumppanuuden, heillä saattaa olla lapsuudestaan tällaiseen malli, tai ovat muuten oppineet tällaisen kiintymystyylin. Tällainen ei riipu sukupuolesta vaan siitä minkälaisen kiintymyssuhdemallin on elämänsä aikana kehittänyt.
Sitten on anxious-avoidant-kuvio. Olikohan suomeksi nyt ahdistunut-välttelevä?
Kuulostaa siltä että sulla on ahdistunut kiintymyssuhdemalli: kaipaat läheisyyttä mutta pelkäät että kiintymyksesi kohde ei ole luotettava. Ahdistunut kiintymyssuhdemalli saattaa suhteessa johtaa puolisossa roikkumiseen, mustasukkaisuuteen ja muihin äärimmäisiltä vaikuttaviin reaktioihin.
Ahdistuneen kiintymyssuhdemallin omaavat ihmiset päätyvät usein yksiin välttelevän kiintymyssuhdemallin omaavien ihmisten kanssa (ja sama toisin päin). Tässä on kyse siitä että vastakkainen kiintymyssuhdetyyli muistuttaa lapsuuden tärkeiden kiintymyksen kohteiden toimintaa eli lapsuudesta saatua mallia "oikeasta" rakkaudesta.
Jos sinulla tosiaan on ahdistunut kiintymyssuhdetyyli, on täysin perusteltua huolestua siitä että puolisosi saattaa ottaa etäisyyttä: tapasi olla suhteessa saattaa aiheuttaa vastapuolessa halun etääntyä.
Edelleenkään: tällainen ei ole sukupuolikysymys vaan riippuu suhteen osapuolien ominaisuuksista sukupuolista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten suurin osa eroista tapahtuu naisen aloitteesta?
Niin miksiköhän? Koska miehet eivät halua erota tutusta ja turvallisesta, vaikka tapahtuisi mitä. Moni suhde on päättynyt naisen toimesta esimerkiksi siksi, että mies on pettänyt. Moni suhde on myös jatkunut pettämisen jälkeen, kun nainen antaa kerta toisensa jälkeen anteeksi...
Mistä tää sitten kertoo, että voi pettää muttei halua erota. Niinkö että vaimo on jotenkin tärkeä josta halutaan pitää kiinni, mutta silti pitäis saada panna myös muita. Tämäjhän on sitten juuri se mikä itseäni tavallaan pelottaa, eli se vakikumppani koetaan tärkeäksi ehkä lastenhoitajana tai ruuantekijänä ja pohjimmaisena lohdutuksena kun kaikki muu menee pieleen, mutta silti pitäis saada hurvitella muuallakin ja seksi ei kiinnosta sen vaimon kanssa. En halua olla mikään kotona oottava emäntä joka hoitaa ruuan pöytään, haluan olla myös se jota himoitaan enkä kilpailla miehen suosiosta et ketä sitä tänään huvittaa panna.
t. ap
No, näinhän moni mies juuri toimii. Ei tietenkään jokainen, mutta moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan kiintymyssuhdemalleja.
Turvallisesti kiintyvät ovat ihmisiä jotka haluavat pitkäaikaisen tasaisen kumppanuuden, heillä saattaa olla lapsuudestaan tällaiseen malli, tai ovat muuten oppineet tällaisen kiintymystyylin. Tällainen ei riipu sukupuolesta vaan siitä minkälaisen kiintymyssuhdemallin on elämänsä aikana kehittänyt.
Sitten on anxious-avoidant-kuvio. Olikohan suomeksi nyt ahdistunut-välttelevä?
Kuulostaa siltä että sulla on ahdistunut kiintymyssuhdemalli: kaipaat läheisyyttä mutta pelkäät että kiintymyksesi kohde ei ole luotettava. Ahdistunut kiintymyssuhdemalli saattaa suhteessa johtaa puolisossa roikkumiseen, mustasukkaisuuteen ja muihin äärimmäisiltä vaikuttaviin reaktioihin.
Ahdistuneen kiintymyssuhdemallin omaavat ihmiset päätyvät usein yksiin välttelevän kiintymyssuhdemallin omaavien ihmisten kanssa (ja sama toisin päin). Tässä on kyse siitä että vastakkainen kiintymyssuhdetyyli muistuttaa lapsuuden tärkeiden kiintymyksen kohteiden toimintaa eli lapsuudesta saatua mallia "oikeasta" rakkaudesta.
Jos sinulla tosiaan on ahdistunut kiintymyssuhdetyyli, on täysin perusteltua huolestua siitä että puolisosi saattaa ottaa etäisyyttä: tapasi olla suhteessa saattaa aiheuttaa vastapuolessa halun etääntyä.
Edelleenkään: tällainen ei ole sukupuolikysymys vaan riippuu suhteen osapuolien ominaisuuksista sukupuolista riippumatta.
Kiitos sinulle, kun käytit aikaa ja vaivaa minun, ihan tuntemattoman ihmisen asioiden pohtimiseen :,) Tuossa jutussasi on perää. Itse asiassa tunnelukkotestissä kaltoinkohtelu (pelko, että läheiset pettää luottamuksen) oli minulla erittäin vahva. Olen koittanut ottaa sen kaikin voimin huomioon suhteissani ja yrittänyt olla olematta takertuva. Oikeastaan en ole takertuva vaan pikemminkin välttelevä, eli koen halua häipyä sitten vaan taka-alalle, jos koen että minua ei arvosteta. Olen pohtinut viime päivinä paljon missä kaikessa toteutan tätä vääristynyttä ajattelua ja sinä avasit silmäni taas yhdelle osa-alueelle. Kiitos!
t. ap
Ajattelen ehkä kyynisesti, mutta vaikuttaa siltä, että miehille nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Toivovat siis vakisuhdetta ja myös irtosuhteita. Vakisuhde ei välttämättä estä niitä irtosuhteita tai ainakaan haaveilemasta niistä. Vakisuhteella turvataan seksin jatkuvuus, mutta jos seksiä saisi jatkuvasti ilmankin, vakisuhteesta voisi ihan hyvin luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen ehkä kyynisesti, mutta vaikuttaa siltä, että miehille nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Toivovat siis vakisuhdetta ja myös irtosuhteita. Vakisuhde ei välttämättä estä niitä irtosuhteita tai ainakaan haaveilemasta niistä. Vakisuhteella turvataan seksin jatkuvuus, mutta jos seksiä saisi jatkuvasti ilmankin, vakisuhteesta voisi ihan hyvin luopua.
Tämäkään ei ole sukupuolikysymys vaan ehkä yleisinhimillistä. Olen nainen, ja ns. täydellisessä maailmassa minulla olisi aviomies eli koko elämän läpi jatkuva vakisuhde, jossa yhdessä vanhenisimme, jakaisimme kodin, meillä olisi perhe, viettäisimme lomat yhdessä jne se perinteinen. Mutta sitten minulla olisi lisäksi muutama rakastaja, mies joihin en olisi mitenkään sitoutunut mutta joilta saisin välillä jännitystä, ihastuksen huumaa ja vaihtelevuutta (jännitystä) seksiin. Tämä on tietenkin pelkästään haavemaailma tai sellainen fantasia. Olen luotettava ja rehellinen ihminen ja kun sitoudun niin en petä. Silti saatan mielessäni haaveilla joskus sivusuhteista tai rakastajista. Ajatukset ja teot on kuitenkin ihan eri asia, en vie koskaan niitä haaveitani tekojen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan kiintymyssuhdemalleja.
Turvallisesti kiintyvät ovat ihmisiä jotka haluavat pitkäaikaisen tasaisen kumppanuuden, heillä saattaa olla lapsuudestaan tällaiseen malli, tai ovat muuten oppineet tällaisen kiintymystyylin. Tällainen ei riipu sukupuolesta vaan siitä minkälaisen kiintymyssuhdemallin on elämänsä aikana kehittänyt.
Sitten on anxious-avoidant-kuvio. Olikohan suomeksi nyt ahdistunut-välttelevä?
Kuulostaa siltä että sulla on ahdistunut kiintymyssuhdemalli: kaipaat läheisyyttä mutta pelkäät että kiintymyksesi kohde ei ole luotettava. Ahdistunut kiintymyssuhdemalli saattaa suhteessa johtaa puolisossa roikkumiseen, mustasukkaisuuteen ja muihin äärimmäisiltä vaikuttaviin reaktioihin.
Ahdistuneen kiintymyssuhdemallin omaavat ihmiset päätyvät usein yksiin välttelevän kiintymyssuhdemallin omaavien ihmisten kanssa (ja sama toisin päin). Tässä on kyse siitä että vastakkainen kiintymyssuhdetyyli muistuttaa lapsuuden tärkeiden kiintymyksen kohteiden toimintaa eli lapsuudesta saatua mallia "oikeasta" rakkaudesta.
Jos sinulla tosiaan on ahdistunut kiintymyssuhdetyyli, on täysin perusteltua huolestua siitä että puolisosi saattaa ottaa etäisyyttä: tapasi olla suhteessa saattaa aiheuttaa vastapuolessa halun etääntyä.
Edelleenkään: tällainen ei ole sukupuolikysymys vaan riippuu suhteen osapuolien ominaisuuksista sukupuolista riippumatta.
Kiitos sinulle, kun käytit aikaa ja vaivaa minun, ihan tuntemattoman ihmisen asioiden pohtimiseen :,) Tuossa jutussasi on perää. Itse asiassa tunnelukkotestissä kaltoinkohtelu (pelko, että läheiset pettää luottamuksen) oli minulla erittäin vahva. Olen koittanut ottaa sen kaikin voimin huomioon suhteissani ja yrittänyt olla olematta takertuva. Oikeastaan en ole takertuva vaan pikemminkin välttelevä, eli koen halua häipyä sitten vaan taka-alalle, jos koen että minua ei arvosteta. Olen pohtinut viime päivinä paljon missä kaikessa toteutan tätä vääristynyttä ajattelua ja sinä avasit silmäni taas yhdelle osa-alueelle. Kiitos!
t. ap
Hyvä että ajatus toimi :)
Olen hiukkasen näitä omallakin kohdalla funtsaillut mutta auttaa myös tällainen kun pääsee selittämään muille. Esimerkiksi tajusin juuri että eilisiltainen keskusteluni kaverini kanssa (kuinka heterosuhteet miesten kanssa ovat mahdottomia koska heteromiehet ovat mahdottomia) kertoo enemmän kiintymyssuhdeongelmistani kuin heteromiehistä, jotka kuitenkin ovat varsin laaja ja moninainen joukko.
Toimivampi ajatus on se että luottamus rakentuu pikku hiljaa, ja että ihmiset ovat yleensä ottaen luottamuksen arvoisia. Hylkäyskriisisätkyily on omalla kohdallani tuottanut vain kaksi megaspektaakkeli-tyyppistä eroa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan kiintymyssuhdemalleja.
Turvallisesti kiintyvät ovat ihmisiä jotka haluavat pitkäaikaisen tasaisen kumppanuuden, heillä saattaa olla lapsuudestaan tällaiseen malli, tai ovat muuten oppineet tällaisen kiintymystyylin. Tällainen ei riipu sukupuolesta vaan siitä minkälaisen kiintymyssuhdemallin on elämänsä aikana kehittänyt.
Sitten on anxious-avoidant-kuvio. Olikohan suomeksi nyt ahdistunut-välttelevä?
Kuulostaa siltä että sulla on ahdistunut kiintymyssuhdemalli: kaipaat läheisyyttä mutta pelkäät että kiintymyksesi kohde ei ole luotettava. Ahdistunut kiintymyssuhdemalli saattaa suhteessa johtaa puolisossa roikkumiseen, mustasukkaisuuteen ja muihin äärimmäisiltä vaikuttaviin reaktioihin.
Ahdistuneen kiintymyssuhdemallin omaavat ihmiset päätyvät usein yksiin välttelevän kiintymyssuhdemallin omaavien ihmisten kanssa (ja sama toisin päin). Tässä on kyse siitä että vastakkainen kiintymyssuhdetyyli muistuttaa lapsuuden tärkeiden kiintymyksen kohteiden toimintaa eli lapsuudesta saatua mallia "oikeasta" rakkaudesta.
Jos sinulla tosiaan on ahdistunut kiintymyssuhdetyyli, on täysin perusteltua huolestua siitä että puolisosi saattaa ottaa etäisyyttä: tapasi olla suhteessa saattaa aiheuttaa vastapuolessa halun etääntyä.
Edelleenkään: tällainen ei ole sukupuolikysymys vaan riippuu suhteen osapuolien ominaisuuksista sukupuolista riippumatta.
Kiitos sinulle, kun käytit aikaa ja vaivaa minun, ihan tuntemattoman ihmisen asioiden pohtimiseen :,) Tuossa jutussasi on perää. Itse asiassa tunnelukkotestissä kaltoinkohtelu (pelko, että läheiset pettää luottamuksen) oli minulla erittäin vahva. Olen koittanut ottaa sen kaikin voimin huomioon suhteissani ja yrittänyt olla olematta takertuva. Oikeastaan en ole takertuva vaan pikemminkin välttelevä, eli koen halua häipyä sitten vaan taka-alalle, jos koen että minua ei arvosteta. Olen pohtinut viime päivinä paljon missä kaikessa toteutan tätä vääristynyttä ajattelua ja sinä avasit silmäni taas yhdelle osa-alueelle. Kiitos!
t. ap
Hyvä että ajatus toimi :)
Olen hiukkasen näitä omallakin kohdalla funtsaillut mutta auttaa myös tällainen kun pääsee selittämään muille. Esimerkiksi tajusin juuri että eilisiltainen keskusteluni kaverini kanssa (kuinka heterosuhteet miesten kanssa ovat mahdottomia koska heteromiehet ovat mahdottomia) kertoo enemmän kiintymyssuhdeongelmistani kuin heteromiehistä, jotka kuitenkin ovat varsin laaja ja moninainen joukko.
Toimivampi ajatus on se että luottamus rakentuu pikku hiljaa, ja että ihmiset ovat yleensä ottaen luottamuksen arvoisia. Hylkäyskriisisätkyily on omalla kohdallani tuottanut vain kaksi megaspektaakkeli-tyyppistä eroa :(
On kyllä niin vaikeaa erottaa milloin kyse on väärän mallin toteuttamisesta, milloin tosiasiasta jonka on mukamas oikein ajatellut ja ymmärtänyt. Itse en ole saanut epäluuloillani eroja aikaan, mutta kun oon ollut yhdessä ihmisten kanssa, jotka vahvistaa mun epäluuloa (mm. selitys siitä miten tekee joka aamu vapaan valinnan että kiinnostanko minä) niin se on saanut mussa tuon epäluottamuksen vahvistumaan. Pelkään kans, että aiheutan eron tai etääntymistä vahingossa ajattelutapojeni takia. Nyt mulla on suhde jossa toinen ei oo puhunut mitään tuollasta epäluottamusta lietsovaa, paitsi typeriä vitsejä, mutta olen koittanut päästä niistä yli ja hillitä ajatteluani etten sotke asioita. Pitää guuglata noista kiintymysmalleista lisää jos oppisi jotain uutta vielä.
t. ap
Minä kyllä tunnen useita miehiä jotka tuntuvat aidosti haluavan pitkää suhdetta ja perhe-elämää. Seksuaalisuus taas on minusta osin eri asia. On varsin tavallista, että pitkässä suhteessa kiihkein intohimo laimenee, ja tätä tapahtuu ihan yhtälailla molemmilla sukupuolilla. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen haluaisi seksiä muiden kanssa. Ja satunnainen muihin viehättyminenkään ei toisaalta tarkoita sitä, että ihminen haluaisi vaihtaa nykyisen elämänsä sinkkuseikkailuihin.
Tuntuu, että ap tulkitsee satunnaiset ihastumisen tunteet jotenkin aidommiksi kuin sen kestävän rakkauden. Minä en näe sitä noin, pikemminkin päinvastoin. Minä ajattelen, että jos se mies oikeasti ja pohjimmiltaan haluaisi juosta vapaana mieluummin kuin elää minun kanssani, niin se oikeasti tekisi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 52, olet aivan oikeassa, noinhan se on että tulkitsen ihastumisen vahvemmaksi kuin rakkauden. En taida sitten edes tietää rakkaudesta. Kylläpä sain taas paljon ajateltavaa. Kiitos!
ap
Eksäsi taisi vain sekoittaa pääsi. Voisit päästä yli hänen ajatusmalleistaan, jos yrität lopettaa niiden ajattelun. Mutta silti kannattaa uudenkin miehen kanssa pitää järki matkassa ja varautua siihen, että tulee jätetyksi. Syy voi olla mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 52, olet aivan oikeassa, noinhan se on että tulkitsen ihastumisen vahvemmaksi kuin rakkauden. En taida sitten edes tietää rakkaudesta. Kylläpä sain taas paljon ajateltavaa. Kiitos!
ap
Et niin, koska rakkaus on valinta.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 35 vuotta. Vuosien varrella on ollut vaikeita aikoja lähinnä miehen alkoholin käyttöön liittyen, että olen sanonut haluavani erota. Mies taas ei, joten hän on hankkinut apua ongelmaan ja on suostutellut minut jatkamaan. Ensimmäinen yritys päättyi repahdukseen, mutta nyt elämä on ollut tasaista ja mukavaa jo vuosia. Jos mies olisi halunnut vaihtelua, hänellä olisi ollut monta mahdollisuutta erota.