Oon lapsellinen, mutta vappu surettaa

Pohjustan: olen kolmivuorotyössä ja minulla ei ole kavereita. Meillä suunnitellaan työvuorolistat etukäteen.

Avomieheni pyysi että toivoisin vapun vapaaksi, että pääsisin mukaan hänen kaverinsa syntymäpäiville. Olin innoissani, kun kerrankin olis jotakin mukavaa tiedossa.

Nyt otin vasta vapun puheeksi ja mies totesi, ettei minua olekaan kutsuttu. Ilmeisesti mies oletti ja minä oletin, että olisin tervetullut, mutta en tällä kertaa olekaan. Yleensä miehen kaverit ovat kyselleet aina miksi en tullut, kun mies on mennyt yksin joihinkin kaveripiiriin illanistujaisiin. Miehen kavereiden puolisoitakin on yleensä ollut paikalla. Syy on aina ollut se, että olen töissä kun en ole saanut tietää illanvietosta ajoissa että olisin voinut toivoa vuorot sen mukaan. Nyt minulla olisi ollut työvuorojen puolesta mahdollista osallistua.

Ketuttaa, kun olisin voinut hyvin olla vapun töissä ja saada pyhäkorvauksia. Oon kahtena viimeisinpänä vappua yrittänyt väkisin viihtyä omissa oloissani. Yleensä viihdynkin yksin, mutta kaikki juhlat jotenkin masentaa. Haluaisin juhlia kuten muutkin nuoret, mutta yksin ei ole oikein juhlafiilistä. Töissä olisin voinut unohtaa koko vapun.

Anteeksi väsyneenä ja allapäin kirjoitettu viesti. Tämä tuntui hyvältä paikalta avautua, kun en miehellekään viitsi marmattaa, kun ei se hänenkään syy ole.
Kai tässä eniten harmittaa se kun luulin jotain mukavaa olevan tiedossa ja nyt ei olekaan.

No niin. Olen valmis ottamaan haukut vastaan. Olkaa hyvät.