En ymmärrä miksi suurin osa köyhystä hyväksyy tilanteensa niin helposti

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat jo monessa polvessa köyhiä. Ovat tottuneet passiivisuuteen ja sosiaalitukiin. Eivät ikään kuin tiedä paremmasta.

Tottakai se vaikuttaa itsetuntoon, ei osaa edes kuvitella itseä johonkin parempaan, ajatellaan että en voi mennä tuonne kun en pärjää kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska köyhänä pärjää ihan hyvin. Toisaalta jos taloudellista tilannetta haluaisi parantaa, se taas vaatisi resursseja joihin ei ole varaa. Elintaso on tänä päivänä niin hyvä, että on mahdollista syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle eläen ihan mukavaa ja laadukasta elämää, samalla kuitenkin ollen elintason takia ulkona "normaalimenosta".

Ei pidä paikkansa. Saat yhteiskunnalta katon pään päälle ja sen verran rahaa ettet kuole nälkään. Silloin ei voida puhua elintasosta.

Olen elänyt toimeentulotuella. Mitä pitää syödä, ettei siitä jää rahaa muuhun? Jos päättäisin ruveta kirppisvaatteissa kulkevaksi likaiseksi hipiksi niin sillä rahalla matkustelisikin.

Lisää yhtälöön lapset, niin asia muuttuu täysin. Voi väittää ettei lapsetkin tarvitse mitään. Mutta silloin niistä kasvaa epäempaattisia katkeria aikuisia.

Menestyksen eteen joutuu tekemään kovasti työtä ja kieltäytymään houkutuksista. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa rakentaa elämäänsä näin.

Tyttäreni oli taloudellisissa vaikeuksissa muutama vuosi sitten. Hän soitti minullekin, ei halutakseen rahaa, vaan miten ratkaisisi asian. Hän otti lopulta lisätyön päivätyön lisäksi ja minä hoidin lapsia. Jossakin vaiheessa hän onnistui saamaan paremman päivätyön ja hän myi autonsa ja lainaa nyt meidän autoa. Asutaan lähekkäin.

Henkinen ja fyysinen kunto ei kestä lähtemään siihen oravanpyörään, mieluumin kituutan köyhänä, kuin yhteiskunnan ja verottajan orjana, se ois mun kohdalla +/-0 jokatapaukses, en tulis sen rikkaammaks kummiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on muutakin kuin raha.

Kuitenkin köyhät jatkuvasti vinkuvat itselleen suurempaa osuutta muiden rahoista. Eikö tämä ole mielestäsi ristiriitaista?

Onko noin? Itse olen käsittänyt että ns. kapitalistithan kaikista eniten vinkuvat toisten rahoja itselleen, vertaa vaikka Sipilä ja kumppanit.

-

Varmasti moni köyhä yrittääkin parantaa tilannettaan. Ongelmana on se lähiympäristö joka on ajanut ihmiset siinä köyhyyden tilaan. Omat vanhempani saivat omaisuutta mutta ryyppäsivät kaiken eivätkä kouluttautuneet tai suunnitelleet elämää meitä seuraavia sukupolvia varten. He siis elättivät itsensä muilta saamillaan rahoilla ja tekivät kannattamatonta työtä huonopalkkaisella alalla.

Siinä sivussa lapset tietysti kärsivät alkoholismista, perheväkivallasta ja mt-ongelmista. Jotta näiden asioiden negatiivinen vaikutus saadaan eliminoitua, tarvitaan vuosikausia terapiaa ja kovaa työtä. Ei ole helppoa luopua kaikesta mitä on oppinut ja etsiä uudenlaista perspektiiviä elämään. Minulta tämä työ vei jo lähes 30-35-vuotiaaksi. Sitten alkaa paremman elämän rakentaminen. Nyt vasta 35-vuotiaana valmistun maisteriksi ja pääsen hyväpalkkaiseen työhön. Muut ovat jo ottaneet asuntolainansa ja kerryttäneet omaisuutta, saavat perintöä ja apua vanhemmilta ym. Tässäkään ei köyhä saa lapsenhoitoapua tai tukea koska edelleen omat vanhemmat on kykenemättömiä tai kuolleet. Pahimmillaan heittäytyvät nyt riipaksi kun "lapsellahan menee niin hyvin". Köyhä siis ponnistelee yksin ja saavuttaa asioita myöhemmin kuin muut ilman tukiverkkoja ja tukea perheeltä.

Tässä kuviossa moni kokee että viinan vetäminen on helpompi ratkaisu. Samoin köyhyyden suomat näkemykset elämästä eivät lisää itsevarmuutta tehdä asioita toisin.

Summa summarum, köyhän eteenpäin pyrkivän pitää taistella yksin kohti parempaa ja selviytyä enemmästä. Ei mikään helppo juttu.

Olen kituuttanut lähes koko elämäni pienellä palkalla ja usein just siinä köyhyysrajalla. Olen kuitenkin täysin päihteetön, vailla mt-ongelmia, ei ole lapsiakaan. Olen myös korkeasti koulutettu.

Mun köyhyysongelma johtuu siitä, että vanhemmat eivät tukeneet rahallisesti mitenkään eivätkä auttaneet elämän alkuun. Jouduin nuorena velkoihin valittuani huonon aviomiehen, jonka törröilyistä otin rahallisen vastuun oman opintolainani lisäksi.

Osaamiseni ja opintoni ovat olleet sen luonteisia, että olen työllistynyt vaativiin tehtäviin julkiselle sektorille mutta pienellä palkalla ja aina pätkätöihin, joissa olen joutunut kituuttamaan lyhentäen velkoja. Velat maksettuani muuttui työelämä niin että ensimmäinen ala jolla olin ollut töissä romahti monien työelämän muutosten takia eikä pätkiäkään enää saanut. Olin työkkärin pyörityksessä vuosien ajan eli välillä palkkatuetuna töissä, välillä työttömänä, välillä kurssilla, välillä ilmaisessa harjoittelussa, kuntoutuksessa ja ilmaiseksi järjestötehtävissä sekä vapaaehtoistyössä sekä vanhempani ilamisena omaishoitajana ja käynyt myös usean vuode ajan oikeutta yhtä entistä työnantajaa kohtaan laittoman kohtelun takia.

Vihdoin sain pätkätöitä omalta alaltani ja erikoistuin ko. valtion laitoksessa erityisasintuntijaksi noin kuuden vuoden aikana. Sitten valtio lopetti koko laitoksen.

Siitä asti olen ollut työtön, töitähän ei "sattuneesta syystä" ole. Nyt jo pudonnut työmarkkinatuellekin. Työttömyysaikana olen opiskellut omilla pienillä säästöilläni täydennyskoulutusta joka on vaatimuksena työllistymiselle ulkomailla  --- opinnot eivät tietenkään täytä aktiivimallin vaatimuksia, joten nyt pienestä tulostani leikataan edelleen.

Olen sairastanut myös jo 20 vuotta tuki- ja liikuntaelinsairautta, joka tietenkin aiheuttaa sekä kuluja että rajoituksia siihen mitä töitä voi vastaanottaa ja yleensääkin vaikuttaa siihen mihin energiaa riittää, kun pitää hoitaa ja kuntouttaa itseään.

Kuitenkin koko elämäni olen tehnyt töitä, pienistä virheistäni olen maksanut kalliisti, säästänyt, maksanut velkani, kouluttautunut, osallistunut vaikka mihin, tehnyt yleishyödyllistä yhteiskunnallista työtä järjestöissä sekä omaishoitajana, sekä rahoittamalla mikrolainoja kehitysmaissa. En ole koskaan kyennyt itselleni hankkimaan ajokorttia, saati autoa, puhumattakaan omistusasunnosta. Mitään luksuselämää en ole koskaan elänyt.

Jotenkin vaan tuntuu, että mikään tekeminen tai yrittäminen ei riitä.

Kyllä suomessa tuntuu että sitä röyhkeyttä ja narsismia löytyy ihan yhtä paljon köyhiltäkin. Makaavat vaan sohvallaan (jonka sossu maksoi) ja odottavat että muut elättävät heidät kun heitä ei huvita edes yrittää tehdä mitään asian eteen.

Uskon että osa vaan selviää toisia paremmin, joko tuurilla tai älyllä.

Ajatellaan sitten ns. tavallista ihmistä tai sellaista joka on ns. "huonosta perheestä", niin osa ryssii elämänsä ja osa porskuttaa erittäin hyvää elämää. Lähtökohdista riippuen voi saada etumatkaa/jäädä jälkeen muista, esim. "hyvän perheen" lapsi voi passivoitua ja tulla yhteiskunnan elätiksi, ja vastaavasti "huonon perheen" lapsi voi menestyä hyvin.

Jo on jossain matalapalkka työssä on mahdotonta parantaa tilanettaan jos ei ole ylitöitä tai saa osa-aikasenakaan lisää tunteja. Varsinkin kaupanalalla tuo osa aikaisten pidolle ei ole tuossa laajuudessa mitään todellista tarvetta vaan se on pelkkää työtekijöiden kyykytystä. Asiakas ei ole kiinnostunut miltä ruokamarketti näyttää vaan hinnoista.

Mulla on pitkäaikaissairaus, joka vaikeuttaa elämää ja aiheuttaa kuluja, sekä olen yksinhuoltaja. Sairastuin viisi vuotta lapsen saamisen jälkeen. En tiedä voisinko jotenkin kouluttautua ja saada työpaikan, mutta työpäivän päälle on vielä sairauden hoitoa n. kahden tunnin ajan päivässä ja lisäksi vaadin unta paljon, joten työelämään siirtymisen jälkeen vapaa-aikaa (aikaa kotitöihin, juokseviin asioihin ja lapsen asioihin) jäisi 4 tuntia päivässä, olettaen että työmatkoihin menisi puolisen tuntia. Toivoisin, että tulisi perustulo ja osa-aikaisen työn tekemisestä tulisi kannattavaa. Nyt olen työttömyyskorvauksella ja yritän samalla kehittää ja ylläpitää kielitaitoa ja sivistystä, että olisin jonkinmoisessa kunnossa, jos työhön tai opintoihin vielä joskus pääsen.

En mä hyväksy, joka päivä vituttaa ja ahdistaa.

Mutta ei näytä olevan vaihtoehtoja kun töitä en saa.

Opiskellut olen ihan tarpeeksi. Mutta näköjään turhaan.

Poikkeuksia on mutta tilastollinen fakta on että köyhyys periytyy. Se tarkoittaa sitä että köyhät ovat kokeneet köyhän tai pienituloisten lapsuuden. Pitkäaikainen köyhyys tutkitusti heikentää aivotoimintaa. Elämän suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen hankaloituu kun kaikki energia menee päivästä päivään sinnittelyyn. Ei silloin ole usein resursseja tukea ja kannustaa lasta koulunkäynnissä. Lapsi omaksuu heikon itsetunnon ja vanhempien elintavan. Vaatii paljon sinnikkyyttä nousta siitä ja moni ns. resilientti onkin saanut matkan varrella kannustusta esim opettajalta.

Verrattuna hyväosaisiiin nuoriin köyhän lapsi tulee kilometrejä jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ja työttömyys ovat yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia. Ne johtuvat siis ympäristöstä, eivät yksilöstä. Harva yksilö voi yksin muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita. 

Totta. Joidenkin on oltava köyhiä jotta toiset voisi olla rikkaita. Mutta ap puhuu tilanteesta jossa muuten terveeltä ja toimintakykyisiltä vaikuttavat ihmiset vain tyytyy tilanteensa ja passivoituu.

Niin, he vaikuttavat terveiltä ja toimintakykyisiltä, mutta jos et oikeasti tiedä ihmisestä mitään, niin arviosi ja mielipiteesi hänestä voivat mennä ihan metsään. Sinä voit nähdä kadulla iloisen ihmisen ja kuvitella hänet täysin terveeksi, mutta hänellä saattaakin olla kroonisia kipuja.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksia on mutta tilastollinen fakta on että köyhyys periytyy. Se tarkoittaa sitä että köyhät ovat kokeneet köyhän tai pienituloisten lapsuuden. Pitkäaikainen köyhyys tutkitusti heikentää aivotoimintaa. Elämän suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen hankaloituu kun kaikki energia menee päivästä päivään sinnittelyyn. Ei silloin ole usein resursseja tukea ja kannustaa lasta koulunkäynnissä. Lapsi omaksuu heikon itsetunnon ja vanhempien elintavan. Vaatii paljon sinnikkyyttä nousta siitä ja moni ns. resilientti onkin saanut matkan varrella kannustusta esim opettajalta.

Verrattuna hyväosaisiiin nuoriin köyhän lapsi tulee kilometrejä jäljessä.

Höpsistä. Olen vähävaraisesta kodista mutta älykkyyteni osalta (testattu eräässä brittiläisessä yliopistossa) olen 25% älykkäimmän joukossa sekä miehistä että naisista.

Lisäksi mun vanhemmat olivat pienistä tuloistaan huolimatta fiksuja. Tekivät vaativia töitä. Puhuivat suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa. Lukivat paljon. Itsekin luin jo teininä Dostojevskin romaaneja yms maailmankirjallisuuden klassikoita sekä opsikelin omatoimisesti historiaa.

Vaikka tein yliopistossa köyhyyden takia ohessa töitä useassakin työpaikassa menestyin opinnoissani paremmin kuin minua nuoremmat, terveemmät varakkaiden perheiden lapset.

Ongelma on enemmänkin siinä, että kun ei ole sitä rahaa tai rahallista tukea eikä omaisuutta, joutuu aina järjestämään elämänsä niin heppoiselle pohjalle. Omistusasunnon voi melkein aina myydä, muuttaa rahaksi tarvittaessa tai vaihtaa pienempään/halvempaan asuntoon. Vuokra-asunnon saaminen on kiven alla, ja niistä voi usein joutua pois (remonttien tai omistajamuutosten yms. takia). Köyhä ei voi koskaan järjestää elämäänsä niin että se tulisi edulliseksi kuten rahalla voi. Jos ei ole varaa ostaa rahalla uutta jääkaappia tms. sitten köyhää joutuu ottamaan osamaksulla eli maksamaan aina enemmän. On monia mahdollisuuksia työllistyä tai menestyä, jotka voi toteuttaa pienellä pääomalla, mutta vähävaraisella sitä ei ole. Lainaa ei vähävarainen työtön saa. Verotkin hän joutuu maksamaan täysimääräisinä ei tule mitään työtulovähennyksiä saati yritystukia tms. Köyhän elämä tulee itse asiassa kalliimmaksi suhteessa kuin varakkaan, koska köyhä ei voi tehdä taloudellisesti järkeviä ratkaisuja vaan joutuu rimpuilemaan byrokratian verkossa.

Huono tuuri hoituu rahalla ja suhteilla sekin, köyhän taloudessa epäonnen potkut näkyvät pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä.

Köyhä joutuu myös useammin syrjinnän tai lainvastaisen kohtelun uhriksi, ihan jo siksi, että monet pahantekijät ymmärtävät että köyhän on vaikea puolustaa itseään kun ei ole varaa lakimiehiin ja oikeusjuttuihin. Köyhiä ja työttömiä pidetään myös tyhminä, joten jopa viranomaiset saattavat yrittää "huijata" vaikka eduissa. Kun köyhä sitten nostaakin metelin, että laki sanoo niin ja näin, hänestä tuleekin viranomaisten mielestä "hankala".

Ja usein köyhän tuttavapiirikin kutistuu saman tulotason ihmisiin. Ei ole varaa ylläpitää kavereita, joita pitäisi tavata ravintoloissa ja fyrkkaa sekä kuteita vaativissa menoissa. Sellaisilla suhteillahan monet saavat töitä tai businekset hoituu, tai jollain varakkaalla tutulla on sijoitusasunto, jonka vuokraa halvalla, jne. Köyhällä ei tuollaisia kontakeja ole tai jos on ei pysty työttömänä ylläpitämään.

Harvalla köyhällä se oma yrittäminen ja äly riittää. Päinvastoin, joskus liian pätevä, tekevä ja fiksu joutuu oikein silmätikuksi ja häntä yritetään kampittaa. Jos olet myötätuntoinen ja avulias, aina löytyy niitä, jotka yrittävät hyötyä sinusta.

Näitä tapauksia löytyy vaikka kuinka paljon... Valitettavasti.

Ei Suomessa ole köyhyyttä. T. Kookomuslainen

Viemme teiltä leivän suusta T: Sekoomuslainen

Vierailija kirjoitti:

 Olen vähävaraisesta kodista mutta älykkyyteni osalta (testattu eräässä brittiläisessä yliopistossa) olen 25% älykkäimmän joukossa sekä miehistä että naisista.

Käy lähinnä sääliksi ihmiset, jotka tulevat anonyymeinä kertomaan omasta "älykkyydestään".