Lue keskustelun säännöt.
Onko joku oikeasti jaksanut töissä äitiyslomaan saakka?
07.04.2018 |
En siis tarkoita varhennettua äitiyslomaa enkä tilannetta, jossa pitää lomia ennen ä-loman alkua. Vaan sitä, että 30 arkipäivää ennen laskettua jää ä-lomalle. Miten olette sen tehneet, jos olette jaksaneet? Kaipaan kipeästi vinkkejä, jotta pystyisin olemaan työssä siihen saakka. Jatkuva selkäkipu, turvotukset ja yleinen huono olo vaivaa ja haittaa aika pahastikin työssä, lisäksi maha on jo tiellä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Viimeisessä en olisi jaksanut, selkä oli todella kipeä, häpyliitos oli niin kipeä että pystyin hädintuskin kävelemään ja mulle puhkedi hepatoosi: kerran viikossa aamulla verikokeisiin labraan ja kerran viikossa äitiyspoliklinikalle ultraan. Mutta äitiyspolin ylilääkäri joka mua tutki sanoi että raskaus ei ole sairaus eikä vaadi sairauslomaa. Vaikka tiesi noi mun fyysiset vaivat JA mulla oli sairaudeksi käypä tila, se hepatoosi. Ataraxia naamaan illalla että sai edes vähän nukuttua ja aamulla pää sekaisin töihin raapimaan kämmeniä.
Samaan aikaan kollega saikutti "harjoitussupistusten" vuoksi.
Olisit vienyt asian eteenpäin ja hakenut sairaslomaa neuvolan lääkäriltä. Harjoitussupistukset ovat todellinen syy jäädä sairaslomalle, jos niitä esiintyy rasituksessa ja etenkin jos kyse on ensisynnyttäjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä ihmisten kokemukset kerro oikein mitään juuri sinun raskaudestasi. Todella moni raskaana oleva joutuu sairaslomalle ennen äitiyslomaa ja se on ihan ok. Raskaus on ainutlaatuinen elämänvaihe, jolla on suuret vaikutukset lapseen. Esim. tutkimuksissa äidin seimomatyön on todettu kuormittavan myös syntymättömän vauvan stressitasoja ja lisäävän riskiä pienipainoisuudelle. Raskaana on ajateltava omaa jaksamista, kukaan ei ole korvaamaton.
Minun työ on istumatyötä, jossa ei pysty pitämään taukoja. Vessaan pääsee 1,5-2 h välein, ja silloin saa noin 5 min tauon eli vessan verran. Ei ole mitään mahdollisuutta mennä jonnekin makoilemaan vartiksi kun tuntuu siltä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh. Tietysti jaksoin töissä äitiysloman alkuun kummassakin raskaudessa. Ekassa raskaudessa maalasin seiniä laskettuna päivänä. Tokassa raskaudessa kävin laskettuna päivänä sauvakävelylenkillä metsässä. Kumpikin baby tuli päivä lasketun ajan jälkeen.
En ole super-nainen, vaivojakin oli, mutta lepäsin aina kun voin ja lapsilla on harkittu viiden vuoden ikäero.Minä en pysty kävelemään edes sataa metriä ilman kovaa kipua jalassa ja selässä, ja laskettuun aikaan on vielä 10 viikkoa. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin sauvakävelemään, kyyneleet silmissä saan käytyä juuri ja juuri hakemassa postit pihan toiselta puolelta.
No jos noin kipeä olet niin etköhän saa sairaslomaa.
Joo kaksi kertaa. Kummallakin kerralla otin kyllä alkuraskauden pahoinvoinnissa joitakin päiviä sairaslomaa. Mutta loppuraskaudessa voin hyvin, ei ollut edes selkäkipuja. Ehdottomasti olen sitä mieltä että voinnin mukaan.
Suunnattoman ärsyttäviä jotkut näistä raskaana olevista naisista. Monesti nämä samat naiset ovat jatkuvasti saikuttavia työntekijöitä. Mun puolesta ne vois potkii pellolle, olkoon sitten työttömänä kun ei työ maistu. Aina löytyy joku syy ettei pysty/kykene/ voi.. Ja sääliä kaivataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaudet on tosiaan erilaisia. Mulla ei esimerkiksi ollut yhdessäkään kolmesta raskaudesta minkäänlaista alkuraskauden pahoinvointia. Kohtu on todella paljon taakse kallellaan, joten selän päälle on käynyt, kun kaikki lapset ovat olleet 4,5kg syntyessään eli melko isoja.
Kahden ekan raskauden aikana tein melko fyysistä työtä ja loppua kohden sitä kevennettiin niin, etten esimerkiksi nostellut painavia tavaroita. Kolmannen raskauden aikana tein toimistotyötä ja olin pari viikkoa äitiysloman alun jälkeen vielä töissä. Aiemmat raskaudet menivät 2 viikkoa yliaikaiseksi ja käynnistettiin ja arvelin kolmannen kanssa käyvän samoin - kuten kävikin. Ihan hyvin jaksoin. Oli vain selkäkipuja, mutta minulla on krooninen selkävika, jonka kanssa olen tottunut elämään. Ainoa oli, että lopetan raskauden viimeisellä kolmanneksella nukkumisen, joten väsymys oli kova.
Toisilla on kovat kivut ja paljon pahoinvointia. Silloin on ihan ok jäädä aiemmin kotiin lepäämään ja valmistautumaan tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Suunnattoman ärsyttäviä jotkut näistä raskaana olevista naisista. Monesti nämä samat naiset ovat jatkuvasti saikuttavia työntekijöitä. Mun puolesta ne vois potkii pellolle, olkoon sitten työttömänä kun ei työ maistu. Aina löytyy joku syy ettei pysty/kykene/ voi.. Ja sääliä kaivataan.
Minustako puhut? Minulla ei ole kolmeen vuoteen ennen raskautta ollut yhtään saikkupäivää. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on onneks raskaudet menny aina niin hyvin, että olen voinut olla loppuun asti (äitiysloman alkuun) töissä. Jopa niin hvyin, että olen pystynyt tekemään ylitöitä paljon.
Amerikkalainen lähti suoraan töistä synnyttämään... Ja palasi töihin 6 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Jos ei olisi palannut, olisi tullut kenkää.
En todellakaan tiedä miten hän pystyi siihen... jo kolme kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen lähti suoraan töistä synnyttämään... Ja palasi töihin 6 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Jos ei olisi palannut, olisi tullut kenkää.
En todellakaan tiedä miten hän pystyi siihen... jo kolme kertaa.
Siis amerikkalainen ystäväni.
Ei raskaus ole sairaus, joten tottakai jaksoin, mutta teinkin toimistotyötä, joka ei ole fyysisesti rasittavaa. Ihmettelin työtovereitani, joilla oli kamalia pahoinvointiraskauksia ja joutuivat olemaan kuukausikaupalla pois työstä (raskauden alussa ja lopussa). Tosin kyllä itse pidin elokuun vuosilomaa, syyskuun äitiyslomaa ja lapsi syntyikin lokakuun alussa. Aika vain kävi pitkäksi, kun oli lomaa noin paljon ennen synnytystä ja mies joutui juuri silloin tekemään erityisen paljon pitkiä päiviä ja matkatyötä. Olisi kannattanut jakaa tuo vuosiloma kahteen osaan.
No sain kudotuksi vauvalle hienon moniosaisen villapuvun, kun aikaa oli. Eipä tullut stressiä, kun kaiken sai valmistella rauhassa vauvan tuloa varten. Oli aikaa ulkoilla, kierrellä taidenäyttelyissä, lukea ja käydä kahviloissa ja istua ja ihmetellä syksyisen, aurinkoisen, päivän kauneutta. Istuminen ja kävely oli kuitenkin lopussa hieman hankalaa, joten pahimmat rock-konsertit jäivät väliin. Musikaaleissa ja teatterissa kuitenkin pääsin käymään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.
Viimeisessä en olisi jaksanut, selkä oli todella kipeä, häpyliitos oli niin kipeä että pystyin hädintuskin kävelemään ja mulle puhkedi hepatoosi: kerran viikossa aamulla verikokeisiin labraan ja kerran viikossa äitiyspoliklinikalle ultraan. Mutta äitiyspolin ylilääkäri joka mua tutki sanoi että raskaus ei ole sairaus eikä vaadi sairauslomaa. Vaikka tiesi noi mun fyysiset vaivat JA mulla oli sairaudeksi käypä tila, se hepatoosi. Ataraxia naamaan illalla että sai edes vähän nukuttua ja aamulla pää sekaisin töihin raapimaan kämmeniä.
Samaan aikaan kollega saikutti "harjoitussupistusten" vuoksi.
Olisit vienyt asian eteenpäin ja hakenut sairaslomaa neuvolan lääkäriltä. Harjoitussupistukset ovat todellinen syy jäädä sairaslomalle, jos niitä esiintyy rasituksessa ja etenkin jos kyse on ensisynnyttäjästä.
Mä kerroin niin äitipolilla kuin neuvolassa etten kykene töihin mutta saikkua en saanut. Liitoskipujen takia vaikea nukkua ja tuolilta nouseminen tuskaa. Kävely todella hankalaa, kaupassa kävin itkien kivuista n 3-4h per kerta. Mutta ei saikkua, käskettiin odottaa synnytystä. Olen myös ollut tappavan väsynyt, hb alle 100. Töistä ei tullut mitään ja salaa lepäisin huoneessa.
Kiva kun niin monella mennyt hyvin ja ollut vaan vähän kremppoja, itse en kuulu näihin onnekkaisiin ja kyllä ärsyttää että joku kehtaa tulla sanomaan milloin on oikeus saikuttaa ja milloin ei.
Molemmissa raskauksissa oksentanut 24/7 3kk ajan jolloin saikkua kertyi paljon, työnantajakin lähetti kotiin muutamaan otteeseen kun koitin palata, koska tulin työpäivän aikana vessasta ripsarit ja räkä poskilla kun oksensin niin kovaa ja kauan aina, ei todellakaan mitään yhtä yökköstä jaa sillä selvä, vaan ihan vatsatautia vastaavaa päivästä toiseen.
Toisen kolmanneksen jaksoin sitten töissä ihan hyvin, mutta viimeisen kolmanneksen puolella loppui molemmissa kävely 100m kauemmas v.30 vaiheilla jäätävien liitoskipujen takia ja ekasta olin jopa kuukauden vuodelevossa koska kipeät supparit olivat lyhentäneet kohdunkaulaa, että sellasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jaksoin. Työmatkaa kotoa toimistolle 100 km, mutta ei siinä mitään helppohan se on autolla ajaa. Mielenkiintoinen vaihteleva työ piti mielen virkeänä ja nautin työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen lähti suoraan töistä synnyttämään... Ja palasi töihin 6 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Jos ei olisi palannut, olisi tullut kenkää.
En todellakaan tiedä miten hän pystyi siihen... jo kolme kertaa.
Siis amerikkalainen ystäväni.
Tuskin pystyikään, kunhan provoilet. Amerikassa jäädään hyvin usein kotiin hoitamaan lapsia.
Sain lopussa sairaslomaa, kun raskausmyrkytys uhkasi. Oli kyllä tarpeen, sillä turposin valtavasti esim. jaloistani.
Tällaiset on aika turhia keskusteluita, kun tilanteita, raskauksia ja työpaikkoja on niin monenlaisia ja tilanteet pitää arvioida yksittäin. On aivan eri asia olla vaikean raskauden aikana siivoojana kuin helpon raskauden aikana toimistotyössä. Itselläni on ollut suht helppoja raskauksia, mutta en kyllä lähtisi väheksymään muiden raskaana olevien vaivoja. Myös samalla ihmisellä voi olla kaksi aivan erilaista raskausaikaa.
No en jaksanut. Olen kokki ja välillä tauotta sai painaa menemään.. Vkolla 20+ jäin saikulle kun jalat ei enää kestänyt ja alkoi tulla supistuksia.