Onko joku oikeasti jaksanut töissä äitiyslomaan saakka?

Olen jaksanut. Ihan vaan olemalla töissä ja elämällä normi arkea.

Varmaan moni muukin. Ei kaikilla ole hirveitä vaivoja eikä kaikki koe vaivoja samanlailla.

Ensimmäistä lasta odottaessani lopetin työt laskettua päivää edeltävänä päivänä (siihen aikaan saattoi vielä ihan laillisesti tehdä töitä äitiyspäiväraha-aikana ilman, että tulot vaikuttivat äitiyspäivärahaan). Kahta nuorempaa odottaessani elämä oli kotona sen verran hektistä, että aloitin kyllä äitiysloman 30 päivää ennen laskettua aikaa ja kävin sen jälkeen työpaikalla vain satunnaisesti. Mitään lomaa en pitänyt ennen äitiyslomalle jäämistä. Toki työni oli fyysisesti kevyttä istumatyötä.

Ennen naisetkin synnytti aamu- ja iltanavetan välissä että ehtivät lypsää lehmät. Nykyään ei jakseta kevyttä toimistohommaakaan.

Olen jaksanut, kaksikin kertaa. Ihan normaalisti tein töitä,iltaisin sitten enemmän lepoa. Työpäivän aikana muutamaan otteeseen otin 10-15 min taukoja, jolloin nostin jalat ylös tai makasin lattialla hetken, jolloin ”paine” lantiosta helpotti eikä jalkoja särkenyt. Mulla aika perus toimistotyö siis :)

Yksityissektorilla lähes kaikki jaksavat. Julkisella ei.

Joka kerta. Harmittaa vieläkin että esikoisesta otin ensin kesäloman kun olis voinut säästää sen loppuun.

Vaivoja on, ne kuuluu asiaan. Mulla kolme lasta, kaikkien kanssa olen ollut töissä vielä lasketun ajan jälkeen. Olen yrittäjä, ei mulla ole varaa voivotella sängyssä kuinka kauheata ja raskasta elämä on. Grow up.

Ihan jaksoin töissä kuten normaalistikin. Kummankin raskauden kohdalla lopetin työt vasta sitten kun äippäloma alkoi. Tokan kohdalla joulun pyhät tosin aikaisti hieman loman alkua.

Vierailija kirjoitti:

Ennen naisetkin synnytti aamu- ja iltanavetan välissä että ehtivät lypsää lehmät. Nykyään ei jakseta kevyttä toimistohommaakaan.

Juu, ja ennen moni niistä muutama päivä aiemmin synnyttäneistä kuolla kupsahti yllättäen.

Mene takas puuhun syömään käpyä ja lopeta elektroniikan käyttö.

Viimeksi jaksoin ja nytkin aion olla. Toki jos tulisi tosi paljon vaivoja niin hakisin saikkua mutta nyt on ollut ihan tavallisia raskausvaivoja. Selkää joskus särkee, liitoskivut ym. Mutta ei pahasti. Ap, jos olo on oikeasti tuskaisa niin käy lääkärissä. Aika moni kuitenkin tuntuu jaksavan.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi jaksoin ja nytkin aion olla. Toki jos tulisi tosi paljon vaivoja niin hakisin saikkua mutta nyt on ollut ihan tavallisia raskausvaivoja. Selkää joskus särkee, liitoskivut ym. Mutta ei pahasti. Ap, jos olo on oikeasti tuskaisa niin käy lääkärissä. Aika moni kuitenkin tuntuu jaksavan.

En halua luovuttaa, haluan jaksaa vaikka väkisin loppuun saakka. Kaipaan vinkkejä, että miten teen sen. Ap.

Raskaudet ovat niin erilaisia, siinä syy. Toisilla on helppoja raskauksia, toisilla hyvin vaikeita ja kuormittavia.

-terveydenhoitaja

Hyvin jaksoin molemmilla kerroilla. Olisin voinut vointini puolesta olla vaikka synnytyspäivään asti. Raskaudet menivät rv 42 asti ja sitten piti käynnistää, kun ei beibejä alkanut kuulumaan.

Joissain ammateissa on mahdotonta olla loppuun saakka. Jos ei esim. pysty istumaan tuntia pidempään, ei voi toimia ammatissa, jossa on useiden tuntien asiakaspalavereita. Eivät asiakkaiden asiat odottele sitä, että kupsahtaa lattialle lepuuttelemaan (vrt. mitä joku ylempänä kertoi). Esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei onnistu.

Täh. Tietysti jaksoin töissä äitiysloman alkuun kummassakin raskaudessa. Ekassa raskaudessa maalasin seiniä laskettuna päivänä. Tokassa raskaudessa kävin laskettuna päivänä sauvakävelylenkillä metsässä. Kumpikin baby tuli päivä lasketun ajan jälkeen.

En ole super-nainen, vaivojakin oli, mutta lepäsin aina kun voin ja lapsilla on harkittu viiden vuoden ikäero.

Minä jäin äitiyslomalle 15.12 ja lapsi syntyi 03.01. Laskettu aika oli 3 vko myöhemmin, mutta päätti tulla etuajassa. Ehdin siis olla 2 viikkoa äitiyslomalla. Hyvin jaksoin olla töissä, ei mitään suurempia ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Täh. Tietysti jaksoin töissä äitiysloman alkuun kummassakin raskaudessa. Ekassa raskaudessa maalasin seiniä laskettuna päivänä. Tokassa raskaudessa kävin laskettuna päivänä sauvakävelylenkillä metsässä. Kumpikin baby tuli päivä lasketun ajan jälkeen.

En ole super-nainen, vaivojakin oli, mutta lepäsin aina kun voin ja lapsilla on harkittu viiden vuoden ikäero.

Minä en pysty kävelemään edes sataa metriä ilman kovaa kipua jalassa ja selässä, ja laskettuun aikaan on vielä 10 viikkoa. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin sauvakävelemään, kyyneleet silmissä saan käytyä juuri ja juuri hakemassa postit pihan toiselta puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Joissain ammateissa on mahdotonta olla loppuun saakka. Jos ei esim. pysty istumaan tuntia pidempään, ei voi toimia ammatissa, jossa on useiden tuntien asiakaspalavereita. Eivät asiakkaiden asiat odottele sitä, että kupsahtaa lattialle lepuuttelemaan (vrt. mitä joku ylempänä kertoi). Esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ei onnistu.

Näinpä. Kuntatöissä ei onnistu, koko ajan palavereja, jopa 80% työajasta.

Olen ollut kaikissa kolmessa raskaudessa.

Viimeisessä en olisi jaksanut, selkä oli todella kipeä, häpyliitos oli niin kipeä että pystyin hädintuskin kävelemään ja mulle puhkedi hepatoosi: kerran viikossa aamulla verikokeisiin labraan ja kerran viikossa äitiyspoliklinikalle ultraan. Mutta äitiyspolin ylilääkäri joka mua tutki sanoi että raskaus ei ole sairaus eikä vaadi sairauslomaa. Vaikka tiesi noi mun fyysiset vaivat JA mulla oli sairaudeksi käypä tila, se hepatoosi. Ataraxia naamaan illalla että sai edes vähän nukuttua ja aamulla pää sekaisin töihin raapimaan kämmeniä.

Samaan aikaan kollega saikutti "harjoitussupistusten" vuoksi.

Eivät nämä ihmisten kokemukset kerro oikein mitään juuri sinun raskaudestasi. Todella moni raskaana oleva joutuu sairaslomalle ennen äitiyslomaa ja se on ihan ok. Raskaus on ainutlaatuinen elämänvaihe, jolla on suuret vaikutukset lapseen. Esim. tutkimuksissa äidin seimomatyön on todettu kuormittavan myös syntymättömän vauvan stressitasoja ja lisäävän riskiä pienipainoisuudelle. Raskaana on ajateltava omaa jaksamista, kukaan ei ole korvaamaton.