Ihan oma vika, jos on köyhä!

Minä haluan olla köyhä. Valintahan se on.

Mainittakoon vielä, että miehelläni ei ollut oman alan töitä ja teki muita töitä, jotta saisi jotain työkokemusta. Nykyinen työ sen jälkeen avautui omalle alalle sitä kautta, vaikka ei ollutkaan oman alan töitä. Ja tämä kommentti oli tarkoitettu niille, jotka on työttöminä, kun ei oo oman alan töitä.

Hieno tarina, mutta täynnä aukkoja. 

Nuorena on aikaa ja energiaa mutta ei ole rahaa, aikuisena on rahaa ja energiaa mutta ei ole aikaa, vanhana rahaa ja aikaa mutta ei energiaa.

Tyypillinen ja valittevan yleinen virhe teillä taviksilla on yleistää oma kokemus yleispäteväksi säännöksi; sekä mikä on minulle mahdollista täytyy olla kaikille muillekin.

Minä valitsin rikkauden ja rupesin kokoomuslaiseksi, enkä ole katunut valintaani päivääkään!

Sain lapsen teininä yksin. Opiskelin ja hoidin lasta. Kun valmistuin en saanut töitä, en oman- tai muunkaan alan. Kaikkialla suhtauduttiin vähän nihkeästi ajokortittomaan nuoreen yh:seen.

Olin työtön jonkun vuoden, joihin liittyi paljon vastoinkäymisiä mm. Lapsen vakava sairastuminen.

Nyt opiskelen jälleen, mutta köyhyyteen tuskin tulossa muutosta (olen nyt aika "vanha" eikä minulla ole työhistoriaa).

Niin, no, ymmm... Ehkä tavallaan ainakin joidenkin kohdalla, tai ainakin omallani on oma vika, kun valitsin "väärin"...? Kun olin valmistunut lukiosta yksi tuttu setämies, jolla hyvin vahvat mielipiteet asiasta kuin asiasta, jylisi, että kyllä sinun tyttö pitää hakea sinne oikeustieteelliseen!! Joo, en hakenut, kun ei kyseinen ala kiinnostanut. Enkä kyllä tosin ois varmaan päässytkään. :-D Mut oishan sitä palkkausta voinut vähän enemmän miettiä. Hain sille alalle, mikä kiinnosti. Silloin nuorena ajattelin, että pärjäähän tolla... En saanut tosin suoraan alaani vastaavaa työtä, mut kuitenkin sain aika heti työpaikan ja oon ollut siellä kohta 10 vuotta. Nykyiset tehtävät jopa liippaakin ehkä aika hyvin koulutustani. Palkka vaan on ihan paska, mutta niin olisi kyllä aika yhtä paska silloinkin, jos olisin täysin "omalla" alallani. Tykkään kyllä työstäni, sitä en silleen kadu ja toisaalta olen tyytyväinen valintaani. Unelma olisi, jos voisin tehdä tuota työtä paremmalla palkalla. Mutta ei ne siitä tuu ikinä enempää maksamaan, vaikka asiakasfirma, jolle töitä teen, suuresti arvostaakin ja olen heille kuulemma "arvokas"... (Pah, sanahelinää, maksaisivat sit s**tana ylimääräistä mun työnantajalle, että saisin parempaa liksaa. :-D)

Toisaalta muitakin unelmia ja haaveita on töiden suhteen, mutta en tiedä, miten realistisia ne on. Olisiko musta oikeasti sellaisiin ja yks, mistä eniten haaveilen, niin ei sellaista ammattia edes oo. :-D Täytyisi tutkia, voisiko olla mahdollista jotenkin oman yrityksen kautta tehdä sellaista. Mutta itsetunto ja rohkeus on niin nollissa, samoin jaksaminen ja terveys on paska myös, että en saa aikaiseksi kuin kitkuttaa vanhassa, tutussa työssäni ja volista paskasta palkasta... :-D

Ensinnäkin, kaikki köyhät eivät ole rellestänyt/ryypännyt nuoruuttaan ja hankkinut velkaa teiniraskaudesta puhumattakaan.

Toisekseen, -30 000 € velkaa tuollaisessa elämäntilanteessa maksettuna 3 vuodessa ei kuulosta millään tavalla realistiselta puhumattakaan ulosotosta jossa ei tosiaan makseta euroa eurosta.

Auto ja asunto? Niin, asiasta voi toki antaa kuvan auto ja asunto vaikka todellisuudessa puhutaan kotterosta ja asumisoikeusasunnosta.

No ei ole

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen ja valittevan yleinen virhe teillä taviksilla on yleistää oma kokemus yleispäteväksi säännöksi; sekä mikä on minulle mahdollista täytyy olla kaikille muillekin.

Ei kaikille, mutta niille jotka yrittävät ja ovat sinnikkäitä.

Komppaan ap:ta. Itse olen kokenut erittäin vaikean taustan jonka piti mukamas murtaa mut. Olin vielä yli kaksikymppisenä peruskoulun käymättä jättänyt, luottotiedoton sossun asiakas. Sitten vasta neljännesvuosisadan ikäisenä otin itseäni niskasta kiinni, kävin peruskoulun loppuuni iltalukiossa ja siitä jatkoin vielä opiskelemaan monia vuosia eteenpäin. Jouduin jopa opintolainaa ottamaan, koska opiskelijana olin köyhempi kuin toimeentulotuella ja tämän vuoksihan moni ei edes ryhdy opiskelemaan.

 

Nyt on luottotiedot taas, hyvät tutkinnot ja töitä. Vieläkään en ole päässyt ihan  sinne asti mihin haluan, mutta olen tehnyt kovasti töitä sen eteen. Ihan itse otin itseäni niskasta kiinni ja vaikeista lähtökohdista lähdin parantamaan elämääni kovalla työllä ja hiellä! Päivääkään en vaihtaisi pois ja olen todella ylpeä itsestäni. Yhä enemmän on sen vuoksi alkanut ärsyttämään nämä vapaaehtoisesti yhteiskunnasta syrjäytyneet ja itseään uhrina pitävät, joita ei kiinnosta pätkääkään ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan yhteiskunnan täytyy antaa ilmaiseksi heille kaikki tarjottimella. Elämä on kovaa työtä ja vaatii sisua ja sinnikkyyttä -- mutta se myös palkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiköyhyysketjun inspiroimana, olen sitä mieltä, että köyhyys on oma vika (jos olet terve), itse tein vääriä valintoja nuorena ja tulin raskaaksi. Olin silloin opiskelija. En omistanut mitään, eikä nykyinen miehenikään, joka myös oli opiskelija. Velkaa oli ulosotossa molemmilla yht. N. 30 000, kun teininä pikavipeillä ryypättiin.

Kun tulin raskaaksi, heti lopetimme molemmat juomisen ja polttamisen, ettei näihin menisi rahaa. Aloimme maksaa pienestä opintotuesta 50ekk vanhoja laskuja. Mieheni löysi ns. Paskaduunin (brutto 1800ekk) ja sen työkokemuksen kautta sai uuden parempi palkkaisen työpaikan ja sai maksettua omat velat pois.

Itse 9kk syntymän jälkeen aloin tehdä myös yksittäisiä keikkapäiviä hoitajana ja sitä kautta luomaan suhteita ja sain myös parin v päästä hyvän työpaikan. Olemme budjetoineet kaiken. Lapsemme on saanut kaiken tarvittavan. Ja 3v aikana olemme saaneet maksettu toisen velat pois. Ja itsellä enää muutama tuhat maksettavaa. Ostimme asunnon ja auton, joka on velaton. Oikeasti se on kiinni omasta tahdosta onko köyhä vai ei. Ns paskaduuneja löytyy aina, mut se on tie mahdollisuuksiin.

Helppo sanoa noin jos on ollut tuuria ja pysynyt terveenä ja työkykyisenä itse, puoliso ja lapsi/lapset. Tai että se ostettu asunto on terve. Vai väitätkö sinäkin että sairastuminen/terveenä pysyminen on kiinni vain omasta tahdosta? No elämä opettaa...kannattaa avata silmät ja varautua pahimpaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen ja valittevan yleinen virhe teillä taviksilla on yleistää oma kokemus yleispäteväksi säännöksi; sekä mikä on minulle mahdollista täytyy olla kaikille muillekin.

Niinpä - työkaverini on jankuttanut minulle kyllästymiseen asti siitä, kun historiassani on työttömyysjaksoja ja hänellä taas ei - siitä kuinka työtä löytyy kenelle tahansa, joka vaan työtä viitsii edes tehdä. Nyt kun poikansa valmistui ammattikoulusta suoraan kortistoon, nämä puheet jostain syystä loppuivat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiköyhyysketjun inspiroimana, olen sitä mieltä, että köyhyys on oma vika (jos olet terve), itse tein vääriä valintoja nuorena ja tulin raskaaksi. Olin silloin opiskelija. En omistanut mitään, eikä nykyinen miehenikään, joka myös oli opiskelija. Velkaa oli ulosotossa molemmilla yht. N. 30 000, kun teininä pikavipeillä ryypättiin.

Kun tulin raskaaksi, heti lopetimme molemmat juomisen ja polttamisen, ettei näihin menisi rahaa. Aloimme maksaa pienestä opintotuesta 50ekk vanhoja laskuja. Mieheni löysi ns. Paskaduunin (brutto 1800ekk) ja sen työkokemuksen kautta sai uuden parempi palkkaisen työpaikan ja sai maksettua omat velat pois.

Itse 9kk syntymän jälkeen aloin tehdä myös yksittäisiä keikkapäiviä hoitajana ja sitä kautta luomaan suhteita ja sain myös parin v päästä hyvän työpaikan. Olemme budjetoineet kaiken. Lapsemme on saanut kaiken tarvittavan. Ja 3v aikana olemme saaneet maksettu toisen velat pois. Ja itsellä enää muutama tuhat maksettavaa. Ostimme asunnon ja auton, joka on velaton. Oikeasti se on kiinni omasta tahdosta onko köyhä vai ei. Ns paskaduuneja löytyy aina, mut se on tie mahdollisuuksiin.

Helppo sanoa noin jos on ollut tuuria ja pysynyt terveenä ja työkykyisenä itse, puoliso ja lapsi/lapset. Tai että se ostettu asunto on terve. Vai väitätkö sinäkin että sairastuminen/terveenä pysyminen on kiinni vain omasta tahdosta? No elämä opettaa...kannattaa avata silmät ja varautua pahimpaan.

Nyt järki käteen ja kannattaa muistaa, että näissä keskusteluissa puhutaan aina yleisellä tasolla. Aina on poikkeuksia ja odottamattomia tilanteita, sairastumisia ja hometaloja jne jne jne. Nyt ei ihan varmasti puhuta tällaisten ihmisten valinnoista, vaan tästä kansanosasta jotka ihan omien elämänhallintataitojensa puutteen vuoksi märehtivät suhteellisessa köyhyydessä. Ja köyhyyshän on Suomessa aina suhteellista, oikeita köyhiä meillä ei ole.

Meiltä alkavat loppumaan veronmaksajat, sillä raha ei tule taikaseinästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen ja valittevan yleinen virhe teillä taviksilla on yleistää oma kokemus yleispäteväksi säännöksi; sekä mikä on minulle mahdollista täytyy olla kaikille muillekin.

Niinpä - työkaverini on jankuttanut minulle kyllästymiseen asti siitä, kun historiassani on työttömyysjaksoja ja hänellä taas ei - siitä kuinka työtä löytyy kenelle tahansa, joka vaan työtä viitsii edes tehdä. Nyt kun poikansa valmistui ammattikoulusta suoraan kortistoon, nämä puheet jostain syystä loppuivat...

Joo, luulisi etteivät muut kuin about yli kuuskymppiset enää päästä suustaan, että "kyllä töitä tekevälle löytyy", mutta niin vaan nuoremmiltakin tuon viisauden kuullut.

http://thewireless.co.nz/articles/the-pencilsword-on-a-plate

Tämä kannattaa katsoa, jos tuumaa että homma on vain itsestä kiinni. Kuvaa hyvin yhteiskunnan rakenteellisia vaikutuksia ihmisten köyhyyteen ja niiden vaivihkaista kasautumista, vaikka tarina hiukan eri kulttuurista onkin.

Miten te ostitte velattoman asunnon samaan aikaan kun maksoitte hiljalleen pois vanhoja velkoja?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiköyhyysketjun inspiroimana, olen sitä mieltä, että köyhyys on oma vika (jos olet terve), itse tein vääriä valintoja nuorena ja tulin raskaaksi. Olin silloin opiskelija. En omistanut mitään, eikä nykyinen miehenikään, joka myös oli opiskelija. Velkaa oli ulosotossa molemmilla yht. N. 30 000, kun teininä pikavipeillä ryypättiin.

Kun tulin raskaaksi, heti lopetimme molemmat juomisen ja polttamisen, ettei näihin menisi rahaa. Aloimme maksaa pienestä opintotuesta 50ekk vanhoja laskuja. Mieheni löysi ns. Paskaduunin (brutto 1800ekk) ja sen työkokemuksen kautta sai uuden parempi palkkaisen työpaikan ja sai maksettua omat velat pois.

Itse 9kk syntymän jälkeen aloin tehdä myös yksittäisiä keikkapäiviä hoitajana ja sitä kautta luomaan suhteita ja sain myös parin v päästä hyvän työpaikan. Olemme budjetoineet kaiken. Lapsemme on saanut kaiken tarvittavan. Ja 3v aikana olemme saaneet maksettu toisen velat pois. Ja itsellä enää muutama tuhat maksettavaa. Ostimme asunnon ja auton, joka on velaton. Oikeasti se on kiinni omasta tahdosta onko köyhä vai ei. Ns paskaduuneja löytyy aina, mut se on tie mahdollisuuksiin.

Lähihoitajille ehkä riittää paskaduuneja mutta ei tradenomeille. Paskaduuneihin halutaan parikymppisiä, niihinkään eivät 40-50-vuotiaat kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiköyhyysketjun inspiroimana, olen sitä mieltä, että köyhyys on oma vika (jos olet terve), itse tein vääriä valintoja nuorena ja tulin raskaaksi. Olin silloin opiskelija. En omistanut mitään, eikä nykyinen miehenikään, joka myös oli opiskelija. Velkaa oli ulosotossa molemmilla yht. N. 30 000, kun teininä pikavipeillä ryypättiin.

Kun tulin raskaaksi, heti lopetimme molemmat juomisen ja polttamisen, ettei näihin menisi rahaa. Aloimme maksaa pienestä opintotuesta 50ekk vanhoja laskuja. Mieheni löysi ns. Paskaduunin (brutto 1800ekk) ja sen työkokemuksen kautta sai uuden parempi palkkaisen työpaikan ja sai maksettua omat velat pois.

Itse 9kk syntymän jälkeen aloin tehdä myös yksittäisiä keikkapäiviä hoitajana ja sitä kautta luomaan suhteita ja sain myös parin v päästä hyvän työpaikan. Olemme budjetoineet kaiken. Lapsemme on saanut kaiken tarvittavan. Ja 3v aikana olemme saaneet maksettu toisen velat pois. Ja itsellä enää muutama tuhat maksettavaa. Ostimme asunnon ja auton, joka on velaton. Oikeasti se on kiinni omasta tahdosta onko köyhä vai ei. Ns paskaduuneja löytyy aina, mut se on tie mahdollisuuksiin.

Lähihoitajille ehkä riittää paskaduuneja mutta ei tradenomeille. Paskaduuneihin halutaan parikymppisiä, niihinkään eivät 40-50-vuotiaat kelpaa.

Nyt ei joku täsmää, jos maksoitte 3v. ulosottoon 30.000€ , joka raksuttaa koko ajan korkoa korolle ja sen lisäksi ostitte vielä asunnon ja auton, miten uutta lainaa edes saa kun entistä velkaa on ulosotossa ja luotto tiedot menneet.

Ja tämä kaikki miehen 1800€/kk bruttotuloilla ja käteen jää n. 1400€/kk, josta vielä menee ulosottoon 2/3 osaa.