Kuinka monilapsisista perheistä ajattelet, että liikaa lapsia? Missä menee raja?
Minusta tuntuu, että hyvä hallinta menee siinä kolmen tai korkeintaan neljän lapsen kohdalla. Toisaalta on perheitä, joissa ei ole kuin kaksi lasta, ja silti tuntuu, että siinäkin näyttää olvan jo ihan liikaa. Tunnen myös kaks viisi lapsista perhettä. Ovat kuin erimaailmoista. Toisessa äiti on stressaantunut ja kodista näkee, että homma pysyy hanskassa, kun kaikki toimii vain lasten ehdoilla ja huusholli on kuin lastentarha tai lastenkoti. Lapset ovat vähän hunnigolla. Toisessa perheessä kyläillessä lapset ovat rauhallisia, koti on siisti ja kodikas. Ei mikään päiväkoti. Tavart ovat paikoillaan ei kuitenkaan missään varastohyllyissä värikkäissä muovilaatikoissa. Itseasiassa tässä kodissa käydessä lapset ovat läsnä, mutta he eivät valtaa koko tilaa.
Kommentit (11)
Joku ei meinaa selvitä yhden kanssa, joku kykenee hallitsemaan kymmenlapsisen perheen. Ja mikä minä olen arvostelemaan TOISTEN lapsilukuja? Tiedän, missä menee mun oma raja. Se riittääkin.
Asia sitten erikseen he, jotka eivät ole sellaisessa mielentilassa, että voisivat ymmärtää, etteivät kykene hoitamaan kaikkia lapsiaan. Toivottavasti viranomaiset huolehtivat sitten heidän osaltaan asiasta.
mutta sitten on perhekohtaista, mikä on " paljon" . Tottavieköön riippuu myös lasten ikäeroista. Ihanne, jos jokaiselle lapselle on rahaa (=elintaso turvattu) ja rakkautta sekä aikaa, lukumäärästä riippumatta.
Joku äiti ei jaksa yhtä, toinen ei kahta, kolmannelle viisikään ei ole paha. Toki ikäero on tärkeä asia, mutta myös asenne ja omat henkilökohtaiset voimavarat.
Lapsiin pitää nähdä vaivaa, heitä ei voi tehdä siksi, että he huolehtisivat äidistä ja tarjoaisivat hänelle rakkautta ja syyn elää.
jos ongelma ei ole varsinainen " lapsirääkkäys" , pahoinpitely tms. Arkipäiväistä huomiotta jättämistä ja rakkaudettomuutta ei kukaan kiellä.
En kyllä ajattele niin, että jos koti on vähän hujan hajan tai rahaa ja tavaraa vähemmän, etteikö lapsista huolehdittaisi ja heitä rakastettaisi. Minusta on vähän outoa, jos 12-lapsisen perheen koti on kuin kiiltokuva ja lapset eivät näy tai kuulu missään... Itsellä on kohta 5 lasta, eikä yksikään ole liikaa.
monikolapsisista perheistä ap ajattelet, että lapsia on ihan liian vähän? ettei vaan lapset kasvaisi itsekkäiksi, kun mitään ei tarvitse jakaa ja kaiken huomionkin saa aina samalla minuutilla kun haluaa.
Tunnen kuusilapsisen perheen äidin, jonka hermot ovat ihan hajalla. Häntä harvoin tapaa hyväntuulisena ja rentoutuneen oloisena. Välillä vilpittömästi ihmettelen, miksi hänellä on niin paljon lapsia.
Mutta " oho!" reaktion aiheuttaa minussa yli 5 lapsiset perheet. Kyseessä ei ole negatiivinen " oho!" vaan oikeastaan ällistelevän ihaileva " oho!" (edellyttäen siis, että perheessä näyttää olevan homma hanskassa).
joissa ei lapsista huolehdita juurikaan. Ilmeisesti ei siis liity lapsilukuun huolehtiminen mitenkään.
Vanhimmat opiskelevat lääkiksessä ja lukiossa, pienet ovat kotona kanssani. Kaikki ovat mukavia ja tasapainoisia (äidin puolueeton mielipide) Rahasta ei ole tiukkaa - jos ei liikaakaan ole kertynyt. En jaksa ymmärtää mitä ap hakee tällä aloituksella. Olen vielä himpun verran alle neljänkymmenen. Jaksan hyvin vielä harrastellakin kaikenlaista pientä.
johon hiljattain syntyi seitsemäs poika ja eipä siinä kaikki on heillä myös kaksi tyttöä. eikä äiti vaikuttanut väsyneeltä lainkaan. ja mistä kuulemma tietää jos vielä siunaantuisi lisää.
aikaa vatvoa muiden asioita.