Mitä heikkolahjaisten ja epäsosiaalisten ihmisten pitäisi elämällään tehdä?

Pitäisi löytää elämässään joku yksi asia mikä todella kiinnostaa tai missä voi pärjätä edes kohtuullisesti ja panostaa siihen? Jos on oikeasti heikkolahjainen niin on varmaan väistämätöntä että ei tule pärjäämään monissa asioissa kovinkaan hyvin, silloin ei voi mutta kuin hyväksyä se ja pistaa kaikki panokset siihen yhteen juttuun. 

Nykymaailma nemmyt sellaiseksi ettei heikkolahjaisille ole enää paikkaa. Itsekin vähän tämmöisenä "maanantai-kappaleena" toivoisin lisääntymiselle tulevaisuudessa jotain "lupaa" tai että perinnöllisyyttä tutkittaisiin ennen lapsemtekoa. Tämä päivänä voi kuulostaa vielä karulta ja vähän "vanhan"-Saksan mallilta, mutta miettikää tarkemmin...

Miten niin ap et pysty pariutumaan? Jokainen pystyy.

Teet kuten minä ja lähde katselemaan maailman ihmeitä, suunnittelen just että olisi siistiä tän vuoden sisällä käydä valloittamassa vuori. Oon surkea ihmisten kanssa ja en loista älyllä, mutta en ainakaan jää kotiin itkemään.

Nauttikaa elämästänne. Kyllä me lahjakkaat ja sosiaaliset olemme valmiita tarjoamaan teille sen riemuj. Nauttikaa meidänkin puolesta, itelläni ei ole aikaa.

Ja olen ihan tosissani, tässä ei ole minkäänlaista katkeraa sarkasmia mukana. JONKUN pitää nauttiakin ja se on ihan ok jos se olet juuri sinä. Minäkin keskittyisin siihen, jos en sitten joutuisi luopumaan jostain, mistä kuitenkin tykkään myös.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ap et pysty pariutumaan? Jokainen pystyy.

Ei pysty. Jos on esim. saanut traumoja koko pariutumispelleilystä hylkäyksineen kaikkineen niin eipä sitä paljoa huvita edes yrittää enää.

Kuvaile itseäsi tarkemmin niin voin yrittää auttaa pohtimaan vaihtoehtoja, tosin parhaimman avun voisit löytää käymällä muutaman kerran ammatinvalinnan psykologilla ja pyytämällä tarkemman kartoituksen sisältäen kognitiiviset ja psykologiset testit, mikäli jotain oikeaa "häikkää" on syytä epäillä. Jos menet kouluun ja puutteita on havaittu niin kaikissia oppilaitoksissa on mahdollista opiskella mukautetusti. Et ole ihmisenä yhtään vähempiarvoinen. Itsemyötätunto on hyvä taito, sitä voi harjoitella kaikki.

7 jatkaa...

Sosiaalisuuteen voi harjaantua ja ihminen voi löytää itsestään sosiaalisen ulottuvuuden myöhemminkin, mutta se vaatii työtä ja ponnistelua. Jos haluaa päättää siten, mikään ylivoimaista estettä ei ole. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen ja kaikissa on siihen olemassa pontentiaalia. Kyse on siitä, että otatko koko potentiaalisi käyttöön. Tässäkin asioiden työstäminen sinulle räätälöidysti voisi auttaa, mikäli et pysty omaehtoisuuteen. Epäilen tosin, että pystyt hyvinkin. On valtavasti kirjallisuutta mihin voisit tutustua. Eli vaikka olisit miten vähä-älyinen hyvänsä, sosiaalisuus sinussa on syntyjäsi ja ainoa este olet sinä itse. Plus... sosiaalisuuteen pyrkiminen lisäisi eniten hyvinvointiasi ja onnellisuuttasi, jolloin muut esteet olisivat voitettavissa helpommin.

Elää hetkessä ja olla liikaa miettimättä että on erilainen kuin toiset. Tehdä sitä mikä kiinnostaa ja mihin pystyy. Itse oon kanssa introvertti ja elän paljolti oman pään sisällä. Olen tyytyväinen itsekseni, mutta isossa porukassa alan helposti vertailla itseäni toisiin ja vasta silloin tunnen yksinäisyyttä ja erilaisuutta. Harrastukset jotka kokee intohimokseen auttaa paljon ja ei niiden tarvitse olla kalliita tai vaikeita. Itse olen erittäin kiinnostunut kirjallisuudesta ja pystyn nauttimaan siitä vaikka olen yksin, sairaanloinen ja en mikään neropatti.

Mitä tuo epäsosiaalisuus tarkoittaa? Oletko itseksesi viihtyvä introvertti? Ujo ja siksi yksinäinen? Vai on sosiaalisissa taidoissa puutteita?

Luostari olis hyvä paikka.

Fakta on se, että ne ihmiset, jotka pystyvät vain vähään abstraktiin ajatteluun ovat pääsääntöisesti parempia ihmisiä. He oikeasti osaavat katsoa asioita sydämellä ja "kuten ne on". Nämä "muka viisaat" taas ovat oppineet, että on muka täysin ok. dissata "heikkolahjaisia" (inhoan tota sanaa).

Olen tutustunut muutamaan "heikkolahjaiseen" ja perheessäni on syvästi kehitysvammainen, jolloin vammaiskuviotkin on tulleet tutuksi ja voin sanoa, että niissä piireissä on erittäin paljon rikkautta. Ei ehkä abstraktia ajattelua, mutta PALJON kaikkea muuta sivistystä (vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta, välittämistä, suoruutta, rehellisyyttä, sydämellisyyttä). Eli usein sitä kaikkea, mitä näiltä "muka älykkäiltä" itseasiassa puuttuu...

Vierailija kirjoitti:

Nauttikaa elämästänne. Kyllä me lahjakkaat ja sosiaaliset olemme valmiita tarjoamaan teille sen riemuj. Nauttikaa meidänkin puolesta, itelläni ei ole aikaa.

Ja olen ihan tosissani, tässä ei ole minkäänlaista katkeraa sarkasmia mukana. JONKUN pitää nauttiakin ja se on ihan ok jos se olet juuri sinä. Minäkin keskittyisin siihen, jos en sitten joutuisi luopumaan jostain, mistä kuitenkin tykkään myös.

Arbeit macht frei. Työttömyys ja toimettomuus on ihan paskaa.

Minkä ikäinen olet Ap?

Heikkolahjaisuus on kyllä täysi myytti. On vain asioita, joiden eteen joutuu tekemään töitä. Lähestulkoon mitä vaan voi opetella, ihmisen kohtaamista, filosofiaa, ahkeruutta, psykologiaa, työmuistia, matematiikkaa, päättelyä, kieliä, instrumentteja, luonteenlujuutta, lista on loputon. Jokaisella meistä on erilaiset kehittämisen kohteet, mutta kaikkea voi opetella. Opettelemaankin voi opetella. Omien kehityskohteidensa tunnistamista voi opetella. Jo tämän tunnustaminen tarjoaa ihan hyvät lähtökohdat matkalla kehittäessäsi itseäsi paremmaksi.

Ei heikkolahjaisuus välttämättä estä elämästä täyttäelämää. Voit löyttää ystäviä, rakkautta, työtä, harrastuksia tästä huolimatta. Itsetunto ja myönteinen asenne auttaa paljon. Koita keskustella esim. ammatinvalintapsykologin kanssa uravaihtoehdoista. Ylipäätään psykologin tai terapeutin kanssa keskustelusta voisi olla hyötyä. Ystäviä löydät hakeutumalla samanhenkisten pariin esim jonkin itseäsi kiinnostavan harrastuksen kautta.

Aina voi vaikka lapioida paskaa maatilalla.

Mä perustin perheen.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on se, että ne ihmiset, jotka pystyvät vain vähään abstraktiin ajatteluun ovat pääsääntöisesti parempia ihmisiä. He oikeasti osaavat katsoa asioita sydämellä ja "kuten ne on". Nämä "muka viisaat" taas ovat oppineet, että on muka täysin ok. dissata "heikkolahjaisia" (inhoan tota sanaa).

Olen tutustunut muutamaan "heikkolahjaiseen" ja perheessäni on syvästi kehitysvammainen, jolloin vammaiskuviotkin on tulleet tutuksi ja voin sanoa, että niissä piireissä on erittäin paljon rikkautta. Ei ehkä abstraktia ajattelua, mutta PALJON kaikkea muuta sivistystä (vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta, välittämistä, suoruutta, rehellisyyttä, sydämellisyyttä). Eli usein sitä kaikkea, mitä näiltä "muka älykkäiltä" itseasiassa puuttuu...

Jotenkin huvittavaa että kutsut sivistykseksi asioita mitä kihtaa vaikkapa leikkimällä koiran kanssa. On se hauskaa ja virkistävää kaikessa luonnonläheisyydessään, mutta en sanoisi sitä sivistyneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on se, että ne ihmiset, jotka pystyvät vain vähään abstraktiin ajatteluun ovat pääsääntöisesti parempia ihmisiä. He oikeasti osaavat katsoa asioita sydämellä ja "kuten ne on". Nämä "muka viisaat" taas ovat oppineet, että on muka täysin ok. dissata "heikkolahjaisia" (inhoan tota sanaa).

Olen tutustunut muutamaan "heikkolahjaiseen" ja perheessäni on syvästi kehitysvammainen, jolloin vammaiskuviotkin on tulleet tutuksi ja voin sanoa, että niissä piireissä on erittäin paljon rikkautta. Ei ehkä abstraktia ajattelua, mutta PALJON kaikkea muuta sivistystä (vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta, välittämistä, suoruutta, rehellisyyttä, sydämellisyyttä). Eli usein sitä kaikkea, mitä näiltä "muka älykkäiltä" itseasiassa puuttuu...

Jotenkin huvittavaa että kutsut sivistykseksi asioita mitä kihtaa vaikkapa leikkimällä koiran kanssa. On se hauskaa ja virkistävää kaikessa luonnonläheisyydessään, mutta en sanoisi sitä sivistyneeksi.

Oletko kuullut sellaisesta kuin sydämensivistys?