Ainoan lähiomaisen menettäminen - miten siitä selviää?

Tuntuu, etten pääse asiasta yli. En osaa sopeutua rooliini täysin irrallisena ihmisenä. Olin aivan poikki kuoleman tultua, koska olin venynyt niin paljon sairauden aikana. Putosin ihan yksin pimeään tunneliin, enkä löydä suuntaa, joka motivoisi tavoittelemaan sitä.

Miten te muut olette selvinneet?