Ehdotin miehelle rivitaloasuntoa

Muutimme v. 2000 uuteen rivitaloon. Päätyhuoneisto. Yhtiössä on 23 asuntoa, ulkopuolinen isännöitsijä ja huoltoyhtiö. Parasta rivitalossa on oma ovi. Piha vastaa meillä kesämökki. Toisaalta kerrostalossa on huolettominta asua. Häiriöitä ei ole ollut missään. Jos on hyvä kerrostaloasunto, ei kannata muuttaa. 17 vuodessa on tähän rivitaloon tullut sen verran asumisen jälkiä, että olisi tehtävä remonttia. Asunnon vaihtaminen on kallista. 300000 euron asunnosta on varainsiirtovero 6000 euroa. Sillä tekee jo vanhaan asuntoon remonttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tosiaan harkita tarkkaan. Onko miehellä huonoja kokemuksia tai kuullut negatiivisia muilta?

Me olemme miehen kanssa asuneet nyt kahdessa paikassa. Toinen asumisoikeus- ja toinen omistusrivitaloasunto. tutuilta ollaan kuultu kaikenlaisia puolesta/vastaan-tarinoita ja jopa todella tyytyväistä asumista :)

Tuo ensimmäinen oli hel*etin esikartano. Taloyhtiöön muutti ason hallituksen jäsen, joka etsi myös pojalleen asuntoa lähettyviltä ja sattumalta tykästyi meidän pieneen päätykaksioon. Alkoi savustaminen, joka jatkui pari vuotta. Isännöitsijä myönsi mun aavistukset todeksi. Kertoi myös, ettei tästä kyseisestä jäsenestä kukaan tykkää. Taistelin ja voitin. Ukko muutti pois ja erosi asosta. Aika soppa kaiken kaikkiaan.

Luulin jo, että unelma toteutuu, kun muutimme tähän, vihdoinkin omaan, kotiin. Ja katin villat. Hallituksen puheenjohtaja on aivan järkyttävä narsisti. Haukkui meille heti eka viikolla muutamat asukkaat, syöksähteli soittamassa ovikelloa milloin minkäkin asian vuoksi; "Me lähdetään nyt mökille", sitä ja tätä jne....eli ilmeisesti meidän olisi pitänyt toimia heidän kämppävahteina ja silleen :o

On tapahtunut vaikka ja mitä, ei voi edes kuvailla muutamaa mennyttä vuotta! Sinnittelemme tässä kaikesta ulkopuolisina (kokoukset pitää käydä), jotta saamme olla rauhassa ja turvassa ivalliselta räkyttämiseltä ja suoranaisilta valheilta. Meiltä kuului kuulemma huutoa ja mekastusta, vaikka olimme molemmat useamman viikon kipeinä ja kuumeessa, nukkuen kellon ympäri.

Seinän takana vaanii tuo jo edellä mainittu ja toisella puolella syyttelee ja valehtelee ahdasmielinen nutturapää, joka todellakin kuulee ilmeisesti harhoja! Koko ajan mietin lähtöä.

Harkintaa ja tutkimusta paikasta joka kiinnostaa. Kuvista esim. näkee sen, että kämppä on käynyt pieneksi, kun makkarit on täynnä ja vanhempien huoneessa on pinnasänky jne. Voi tietty olla hämäystä, mutta enpä usko. Näin vanhojen asuntojen suhteen, uudet tietenkin täysin eri juttu.

Voitko kertoa miksi mies on vastahankaan?

Se haluaisi asua tässä romutalossa lopun ikäänsä mutta tämä vaatisi paljon remonttia ja se tulisi järkyttävän kalliiksi koska hän ei osaa itse rempata.

Kinkkinen juttu. Oma tupa, oma lupa ja rauha. Mutta tuossa laskee hinta ja omaisuus haihtuu. Tuuria tarvitaan.

Kerrostaloon en itse enää haluaisi millään, häirikköriskikin moninkertainen. Pakko vaan sinnitellä. Onneksi nyt on saatu olla aika pitkään jo omissa oloissamme. (Saatiin riesa yhdestä rouvasta, joka alkoi  tulla iholle jokapäiväisine "tervehtimisineen", eli tuli lainailemaan kaikkea jne. joten ihan syystä halu pysyä kaukana, vaikka emme mitään erakoita, ylimielisiä tai epäsosiaalisia olekaan.)