Onko muita jotka ei saa mitään aikaiseksi ennenkuin on aivan pakko?

Kyllä. Olen todella aikaansaamaton ja laiska.

Ei tässä maailmassa kukaan saisi mitään tehtyä, jos viime tippaa ei olisi.

Viime hetken paniikki on paras kannustin.

Joo, aivan kauheata. Sitten kun teen sen, mikä on jäänyt jo pitkään rempalleen, niin eihän siinä tekemisessä mennytkään kuin se puolisen tuntia. Siis joku ihan tautisen pikku juttu.

Aina joku tekemätön rassaa takaraivossa. Olen kyllä sitten semmoinen siivousihminen, että kun sitten vaihdoista viimein alan toimimaan, niin se menee niin pikkutarkasti hommaksi, että pitää hammastikulla alkaa sörkkimään esim. hellan joka nappulaa.

Olen haaveissani monta kertaa miettinyt, että jos mä olisin sika rikas, niin ekana ottaisin siivoojan kotiini asumaan. Samoin auton pesijän ja ruohonleikkaajan. Koti olis aina tip top ja vaatteet, kengät, kaikki niiiiin järjestyksessä.

Mä vain liihottelisin jossain ihmemaailmassa kevein askelin vailla mitään huolia ja velvotteita. Sitten mä herään ja lakanat pitää vaihtaa sängystä, viedä ne koneeseen, ripustaa lakanat kuivumaan, viikata ne kuivana komeroon, laittaa uudet lakanat. Peitot ja tyynyt pitää tuulettaa.... Ei, mä vaihdan kylkeä. Ei tänään, huomenna sitten.

Jep mutta mulla johtuu masennuksesta. Ennen olin todella toimelias ja aikaansaava ihminen. Tänään aamulla taas kirosin kun roskis pursuaa ja se pitäisi saada vietyä ulos. Huoh. Tiedän että se tulee taas pyörimään eteisessä ties kuinka kauan kun en mä saa otettua itseäni niskasta kiinni että saisin vietyä sen roskiin. Ei ole iso homma, mutta siltä se tuntuu :(

Minäkin heräilen vasta. On pakko lähteä kaupungille hoitamaan eräs asia. Muuten varmaan kääntäisin vieläkin kylkeä peiton alla.

Täällä yks! Ja sitten vielä teen sen asian mahdollisimman nopeasti. En tajua mikä kiire mulla on.

Juu. Kaikki kokeisiin lukemiset ym ikävän hoidan koetta edeltävän iltana esim siinä klo 18 aikoihin :D

En saanut kovin hyviä arvosanoja lukiosta :S

Mulla vaihtelee. Välillä menee viikkoja etten saa aikaan mitään. Sit yhtäkkiä tulee sellainen päivä kuin tämä ; lenkkeilyä, multien vaihtoa, kirppareilla kierros, siivousta ..

Jep. Nytkin odottelen, että gradu kirjottaisi itse itsensä. Tuo työ ahdistaa ja stressaa takaraivossa koko ajan, mutta en vain saa mitään aikaan. Vasta kun on tulossa minun vuoroni esitellä tekstiäni muille, niin edellisenä iltana räpellän jotain kasaan paniikissa.

Monta muutakin hommaa on rästissä, ollut jo monia kuukausia kun ei ole tarkkaa deadlinea. En tajua, miksen koskaan opi. Tähän päälle olen vielä sen verran perfektionisti, että suutun itselleni kun en aloita ajoissa ja tee rauhassa asioita hyvin.

Mulla oli tommonen mies, on nyt ex.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tommonen mies, on nyt ex.

Taidat olla sellainen ylisuorittaja?

Pystyn keskittymään paremmin viime hetkellä, koska tiedän että se on silloin tehtävä. Jos vaikka joku koulu juttu piti tehdä aikoinaan viikon päästä valmiiksi, saatoin alkuviikosta vain kymmenen minuuttia keskittyä sitä tekemään ja sitten aloin tekemään taas muuta, koska sen ei ollut vielä pakko olla valmis niin en vain saa silloin itseäni siihen "tilaan".

Juurikin tuo ongelmana. Koskee lähestulkoon aivan kaikkea. Eniten vituttaa laskujen kohdalla. Vaikka varaa olisi maksaa, niin jotenkin mystisesti usein saan maksettua vasta muistutuslaskun kolahdettua postiluukusta. En halua edes tietää kuinka kalliiksi tämäkin on tullut vuosien varrella :D

En saa välttämättä tehtyä vaikka olisi pakkokin. Tai siis "pakko", koska aika paljon voi jättää tekemättä vaikka kuinka olisi pakko. Pakkohan ei ole kuin kuolla :p

Vierailija kirjoitti:

En saa välttämättä tehtyä vaikka olisi pakkokin. Tai siis "pakko", koska aika paljon voi jättää tekemättä vaikka kuinka olisi pakko. Pakkohan ei ole kuin kuolla :p

Olen juuri tuollainen vetkuttelun mestari. Riippuu aika paljon asiasta kuinka pakko se on tehdä. Viime tippaan tai sen yli se lähes aina menee.

Mulla kans tuo etten aamulla pääse käyntiin millään. Sitten saatan vaan yhtäkkiä nousta, vaihtaa vaatteet, laittaa tiskit, vaihtaa lakanat, pyykätä lakanat, imuroida ja mopata. Sivussa työntää makaronilaatikon uuniin, soittaa puhelun, käydä pikasuihkussa... Ja aikaa meni ehkä tunti. Kaikki pitää tehdä hirveellä kiireellä kauhea vimma päällä. Hetken tunnen olevani aikaansaava, kun suurimman osan ajasta olen kotona ja sairaseläkkeellä. Välillä tuntuu oikealta rypeä hikisissä lakanoissa likaisena ja lamaantuneena. Sitten joku ottaa vallan ja vedän automaattiohjauksella itseni ylös suosta. Mun pitää kai heittää aivot narikkaan ja vain tarttua toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, aivan kauheata. Sitten kun teen sen, mikä on jäänyt jo pitkään rempalleen, niin eihän siinä tekemisessä mennytkään kuin se puolisen tuntia. Siis joku ihan tautisen pikku juttu.

Aina joku tekemätön rassaa takaraivossa. Olen kyllä sitten semmoinen siivousihminen, että kun sitten vaihdoista viimein alan toimimaan, niin se menee niin pikkutarkasti hommaksi, että pitää hammastikulla alkaa sörkkimään esim. hellan joka nappulaa.

Olen haaveissani monta kertaa miettinyt, että jos mä olisin sika rikas, niin ekana ottaisin siivoojan kotiini asumaan. Samoin auton pesijän ja ruohonleikkaajan. Koti olis aina tip top ja vaatteet, kengät, kaikki niiiiin järjestyksessä.

Mä vain liihottelisin jossain ihmemaailmassa kevein askelin vailla mitään huolia ja velvotteita. Sitten mä herään ja lakanat pitää vaihtaa sängystä, viedä ne koneeseen, ripustaa lakanat kuivumaan, viikata ne kuivana komeroon, laittaa uudet lakanat. Peitot ja tyynyt pitää tuulettaa.... Ei, mä vaihdan kylkeä. Ei tänään, huomenna sitten.

Mulla on kuivaava pesukone: pesen ja kuivaan lakanat ja petaan ne samantien takaisin, jää yksi työvaihe pois ja kaapissa on enemmän tilaa. Mutta on sekin työlästä.

Teen listan kaikesta, mitä pitää tehdä, auttaa vähän. Sitten kun olen saanut jotain tehtyä, on kiva viivata ne yli.