Ystävän avioero
Hyvän ystäväni aviokriisi on johtamassa avioeroon. Vaimo ilmoitti yllättäen, että hän haluaa eron.
Ystäväni on täysin luhistunut, itkee vain lohduttomasti perheen hajoamisen takia.
Hän käy ammattiauttajalla, mutta olen huolissani, ettei se riitä. Pelkään, että hän tekee itselleen jotain. Tosin hän ei käytä alkoholia tai päihteitä.
En asu ystäväni kanssa samassa kaupungissa, joten en voi olla tukemassa häntä hänen surussaan. Enkä tiedä, pystyykö hän puhumaan asiasta niille kavereille, jotka asuvat hänen kotikaupungissaan. Olen hyvin huolestunut hänestä.
Miten voisin auttaa häntä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt aikakaan aikuiselle ihmiselle äidiksi rupea. Anna tilaa!
Aika huonoa ajattelua mun mielestä nämä tällaiset mielipiteet, että kyllä aikuisen miehen pitäisi yksin pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa. Niin tuota vanhaa suomalaista mentaliteettia, jossa on isot miinuspuolensa.. mm. miesten itsemurhaluvut ja muu miesten tällaisista paineista johtuva pahoinvointi Suomessa.
Samalla tavalla miehelle on suureksi avuksi välittävät ystävät kuin naisellekin elämän kriisitilanteissa. Hypätkää nykypäivän hieman terveempään ajattelutapaan jo! Yhdessä täällä me kaikki eletään.
Ystävä voi ihan läsnäolollaan tai puhelimitse olla se suuri apu ja tuki, joka auttaa hyvällä selvemmille vesille. Aikaahan tuollaiset kriisit totta kai ottaa.
Ap voi vaikka lähettää jonkin kivan yllätyksen postissa, puheluiden lisäksi. Hyvä leffa tms. ja tsemppiviesti. Se, että tietää että toinen välittää merkitsee paljon, vaikkei fyysisesti läsnä pystyisi olemaan. Pienikin ele voi auttaa. Se että tietää että voi soittaa jos on paha hetki, että toinen kuuntelee. Tietty myös vaikka psykologin keskusteluapu voisi myös auttaa, jos tuntuu siltä että koko maailma romahtaa. Voit ehdottaa kaverillesi tätäkin ja ottaa valmiiksi vaikka selvää ystäväsi paikkakunnan eri mahdollisuuksista näihin palveluihin. On järkevää hankkia välineitä selviytyä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, oikeasti nyt. Ei kukaan mies itkeskele ja keskustele viikko- tai kuukausikaupalla mitään avioeroa vaan lähtee heti radalle ellei satu olemaan valmiina jo haarakonttoria. Huono provo, yritystä ensi kerralla.
Ihminen se mieskin on tunteineen ja toiveineen, murheineen ja iloineen. Viinalla turruttamien ja rellestys ainoana selviytymiskeinona ei monellekaan kauas kanna.. ja toisilla tosin sitten kantaa ja kantaa aina siihen alkoholistin elämään asti... En sano ettei irrottelulla ja baarin lähtemiselläkin voisi olla myös paikkansa, mutta tunteet on hyvä myös kohdata, eikä vain pakoilla niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se paras apu vaan on se, että luotat siihen, että aikuinen ihminen pärjää. Parisuhteita tulee ja menee, yksi ero ei maailmaa kaada. Itkeminen on toki sallittua, mutta ei kukaan voi ikuisesti jatkaa parisuhdetta vaan toisen mieliksi, ettei vaan tule paha mieli.
Huhhuh, ihan kuin minun exästäni puhuttaisiin!
Kyllä se aika monella, varsinkin miehellä, on kaatanut. Eroaminen on aivan varmasti top kolmosessa, jos miettii tapahtumia, joista alamäki on alkanut. Omassa tuttavapiirissä kaksi tapausta tähän mennessä. Toinen löysi vuosien jälkeen uuden parisuhteen ennen maksan poksahtamista ja elää nyt hyvää ja terveellistä elämää. Toinen kasvaa koiranputkea
Olen huomannut, että varsinkin naisille tuputetaan eron jälkeen neuvoja, että pitäisi osata olla onnellinen myös ilman parisuhdetta, leffassa, syömässä yms "treffailua" voi harrastaa myös kavereiden kanssa ja onnellisuus ei saisi riippua toisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, oikeasti nyt. Ei kukaan mies itkeskele ja keskustele viikko- tai kuukausikaupalla mitään avioeroa vaan lähtee heti radalle ellei satu olemaan valmiina jo haarakonttoria. Huono provo, yritystä ensi kerralla.
Ensin saa kokea, että ei kelpaa omalle puolisolle ja sen jälkeen baarissa huomata, että ei kelpaa kenellekään muullekaan. Fiilikset kattoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt aikakaan aikuiselle ihmiselle äidiksi rupea. Anna tilaa!
Aika huonoa ajattelua mun mielestä nämä tällaiset mielipiteet, että kyllä aikuisen miehen pitäisi yksin pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa. Niin tuota vanhaa suomalaista mentaliteettia, jossa on isot miinuspuolensa.. mm. miesten itsemurhaluvut ja muu miesten tällaisista paineista johtuva pahoinvointi Suomessa.
Samalla tavalla miehelle on suureksi avuksi välittävät ystävät kuin naisellekin elämän kriisitilanteissa. Hypätkää nykypäivän hieman terveempään ajattelutapaan jo! Yhdessä täällä me kaikki eletään.
Ystävä voi ihan läsnäolollaan tai puhelimitse olla se suuri apu ja tuki, joka auttaa hyvällä selvemmille vesille. Aikaahan tuollaiset kriisit totta kai ottaa.
Ap voi vaikka lähettää jonkin kivan yllätyksen postissa, puheluiden lisäksi. Hyvä leffa tms. ja tsemppiviesti. Se, että tietää että toinen välittää merkitsee paljon, vaikkei fyysisesti läsnä pystyisi olemaan. Pienikin ele voi auttaa. Se että tietää että voi soittaa jos on paha hetki, että toinen kuuntelee. Tietty myös vaikka psykologin keskusteluapu voisi myös auttaa, jos tuntuu siltä että koko maailma romahtaa. Voit ehdottaa kaverillesi tätäkin ja ottaa valmiiksi vaikka selvää ystäväsi paikkakunnan eri mahdollisuuksista näihin palveluihin. On järkevää hankkia välineitä selviytyä.
Kiitos ajatuksistasi ja välittämisestä. Sain viestistäsi valoa ja energiaa tähän synkkyyteen. Ap.
Miksi miehet ovat aina niin avuttomia, että romahtavat noin kun nainen lähtee eikä halua enää jatkaa loputonta passaamista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet ovat aina niin avuttomia, että romahtavat noin kun nainen lähtee eikä halua enää jatkaa loputonta passaamista?
En tunne kaikkia erotapauksia, että voisin kommentoida niitä, mutta tässä ystäväni erossa kyse ei ole missään nimessä sellaisesta. Päinvastoin. Hän on tehnyt kaikkensa vaimon ja perheen hyvinvoinnin eteen. Mies on myös siivoillut kotona ahkerasti ja opettanut lapsetkin siivoamaan. Ero tuli sen takia, että ystäväni ei vaimon mukaan puhunut tunteistaan ja oli vaikuttanut poissaolevalta. Ap.
Niin onhan se kyllä kamalaa, nimittäin toi sun empatiakyvyttömyys!
Ei toisin mieliksi jatketa parisuhdetta, vaan siksi että kerran on rakastanut puolisoaan ja se rakkaus voi palata takaisin.
Monesti ihmiset eroaa siksi että toinen tai molemmat ei osaa puhua jostain asiasta, mistä pitäisi puhua ja tounen reagoi silloin siihen miten tulkitsee tilannetta (todennäköisesti siis kuvitelmiinsa) ja toinen reagoi tähän. Tätä kun jatkuu tarpeeksi kauan toinen tai molemmat luovuttaa. Kun taas ajoissa pariterapiaan meno ja ongelmien käsittelyn myötä sama suhde olisi voinut lujittua ja tulla onnellisemmaksi!!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se paras apu vaan on se, että luotat siihen, että aikuinen ihminen pärjää. Parisuhteita tulee ja menee, yksi ero ei maailmaa kaada. Itkeminen on toki sallittua, mutta ei kukaan voi ikuisesti jatkaa parisuhdetta vaan toisen mieliksi, ettei vaan tule paha mieli.
Huhhuh, ihan kuin minun exästäni puhuttaisiin!
Todennäköisesti vaimo on ottanut tämän asian esille loputtomia kertoja ja mies on sivuuttanut aiheen hiljaisuudella tai sanomalla en tiedä. = viesti vaimolle että en välitä sinusta, eikä meidän väliset asiat tunnu miltään. Tätä viestiä kun mies viestittää tarpeeksi kauan, vaimo luovuttaa.
se on se tunneyhteys kumppaniin joka jää puuttumaan. Mies voisi nyt hakeutua tunnekeskeiseen pariterapiaan, yksin. Näin hän ymmärtää miten puoliso on kokenut asian, ja jos on vähän onnea matkassa, ehkä vaimo tulee perässä kun huomaa että mies onkin valmis oikeasti tekemään jotain parisuhteen eteen.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Huolestunut kaveri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet ovat aina niin avuttomia, että romahtavat noin kun nainen lähtee eikä halua enää jatkaa loputonta passaamista?
En tunne kaikkia erotapauksia, että voisin kommentoida niitä, mutta tässä ystäväni erossa kyse ei ole missään nimessä sellaisesta. Päinvastoin. Hän on tehnyt kaikkensa vaimon ja perheen hyvinvoinnin eteen. Mies on myös siivoillut kotona ahkerasti ja opettanut lapsetkin siivoamaan. Ero tuli sen takia, että ystäväni ei vaimon mukaan puhunut tunteistaan ja oli vaikuttanut poissaolevalta. Ap.
Kun Mä olin eron syövereissä niin parasta oli kun ystävä joka aamu toivotti huomenta ja joka ilta hyvää yötä.
Juuri tätä koetan. Sanon, että hän ei voi itkeä loputtomiin, koska hänen täytyy olla isä lapsille. Mutta tämä on hänen elämänsä isoin törmäys, joten hän ei vain pääse tästä eteenpäin. Olen sanonut, ettei avioeroa estä enää mikään. Ap.