Yksinelämisen vaikeus

Ennenkuin tilanne pahenee, pakota itsesi ihmisten ilmoille. Nyt vaikka heti (jos siis olet kotona etkä töissä) kävelylle keskustaan. Olet ja kävelet, katselet ihmisiä.

Sitten teet näitä lenkkejä säännöllisesti. Piipahda myös kahvilaan, kirppikselle, mene elokuviin (kyllä, yksinkin voi mennä, minäkin käyn yksin).

Etsi uusia harrastuksia. Uimahalliin, jumppaan, salille, käsitöitä, tms?

Mitä haluat? Vastaus on sen tietämisessä. Voit varata ajan psykologille ja käydä muutaman kerran käsittelemässä lapsen muuttoa ja uutta alkua. Elämäsi voi vielä olla hyvää ja tyytyväistä, jos niin haluat. Nyt on oikea sauma, myöhemmin voi olla vaikeampaa. En oikein osaa auttaa enempää. En ole tilanteessasi, mutta takana 13 yksin elettyä vuotta. Raskasta oli, mutta ongelman ydin oli kyvyttömyys luottaa ihmisiin, ei se yksin eläminen, näin sen näen - nyt.

Olit edellisessä "elämässä" toisten kautta ohjautuva? Nyt pitäisi oppia itseohjautuvuutta?

Mene Avoimeen yliopistoon? Ala lukea jotain tosi haastavaa ja elämä täyttyy uuden oppimisesta. Treenaa itsellesi kova kunto. Ala aktiivisesti miettiä, mistä tykkäät ja näe tilanteesi mahdollisuutena ennemmin.

Luo itsellesi itsenäisen, itsevarman, pärjäävän, upean, aikuisen naisen imago. Ala tavoitella sitä kaikin tavoin.

Älä ainakaan vertaa itseäsi toisiin. Se ei johda mihinkään. Elä omaa elämäntikannettasi ja pyri arvostamaan itseäsi. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Luo itsellesi itsenäisen, itsevarman, pärjäävän, upean, aikuisen naisen imago. Ala tavoitella sitä kaikin tavoin.

Eli pukeutuminen ja kampaus teinimäisempään suuntaan. Punaviiniä joka päivä pari lasia (pulloa). Lähiöbaarin tiskille julistamaan sitä itsenäisyyttä ja haukkumaan kaikki miehet lähestyvät miehet samalla laulaen Kaija Koon kaunista, reitasta ja onnellista tupakka suun pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luo itsellesi itsenäisen, itsevarman, pärjäävän, upean, aikuisen naisen imago. Ala tavoitella sitä kaikin tavoin.

Eli pukeutuminen ja kampaus teinimäisempään suuntaan. Punaviiniä joka päivä pari lasia (pulloa). Lähiöbaarin tiskille julistamaan sitä itsenäisyyttä ja haukkumaan kaikki miehet lähestyvät miehet samalla laulaen Kaija Koon kaunista, reitasta ja onnellista tupakka suun pielessä.

+ itket itsesi yksin uneen kun kukaan ei huoli

Mulle kävi eron myötä samalla tavalla.

Ensin ei tuntunut niin pahalta, mutta muutamassa vuodessa elämä on hyytynyt.

Ei mikään oikein kiinnosta.

Ero kaduttaa ja ikävä on kova.

Et ole koskaan itsenäistynyt. Nyt sen aika on tullut.

Kannattaa hankkia harrastus, mikä vie ihmisten ilmoille. Mieluiten fyysistä rasistusta vaativa, niin kunto ja itsetunto paranee siinä sivussa.

Tiedän tuon tunteen, että mitä enemmän viettää yksin aikaa kotona niin sitä enemmän tulee mukaan tuota sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym negatiivista

Missäpäin asut? Täällä keski-ikäinen nainen pkseudulta, yksinäinen myös, kävelylenkkiseuraa tai mitä vaan kaipaava. Tai juttuseuraakin.

En tosin tiedä miten yhteyttä ottaa?

Tai olisiko muita rohkeita yksinäisiä, mutta vielä täyspäisiä aikuisia tutustumaan? Tosissani kysyn.

Muualta muuttaneena ja eronneena yllättävän yksinäinen itsekin olen, vaikkei se niin päälle näy.

Vierailija kirjoitti:

Olit edellisessä "elämässä" toisten kautta ohjautuva? Nyt pitäisi oppia itseohjautuvuutta?

Mene Avoimeen yliopistoon? Ala lukea jotain tosi haastavaa ja elämä täyttyy uuden oppimisesta. Treenaa itsellesi kova kunto. Ala aktiivisesti miettiä, mistä tykkäät ja näe tilanteesi mahdollisuutena ennemmin.

massa vies

Yksinäisyys on varmaan aloittajalle se paha juttu, niinkuin olisi melkein jokaiselle. Onhan paljon juuri viime aikoina ollut esillä, että yksinäisyys tuntuu yhtä pahalta kuin fyysinen kipu.

Yksinäisyys on Suomessa valtava ongelma. Se poistuu vain toisten ihmisten kanssa. Jostain pitäisi löytää ihmisiä elämään. Hyvä keino on esimerkiksi vapaaehtoistyö tai vaikkapa näillä keskustelupalstoilla voi sopia tapaamisia, kuten joku jo ehdottikin aikaisemmassa viestissä.

Olen eri linjoilla muiden vastaajien kesken. Ihminen on sosiaalinen laumaeläjä. Ihmisiä ei ole lähtökohtaisesti luotu elämään yksin kopperoihinsa, vaikka se jollekin saattaisi sopiakin.

Mitä vähemmän sinulla on sinusta huoltapitäviä turvaverkkoja sen yksineläjäkodin ulkopuolella, saatat tuntea jopa fyysisiä oireita ja jos kärsit tilanteesta, se lyhentää elämääsi yhtä tehokkaasti kuin tupakointi. 

Valitettavasti kenellekään ei voi taata elinkumppania, joten jotenkin vaan on yritettävä löytää tilanteeseen mielekkyyttä ja saada tarpeensa edes auttavasti tyydytettyä. 

- toinen yksinjäänyt ja siitä kärsivä