Lue keskustelun säännöt.
Olen koukussa narsistiexän peleihin. Miten päästää irti?
03.04.2018 |
Erosin kaksi vuotta sitten tavalla, jota en koskaan osannut edes kuvitella.
Jouduin myöntämään itselleni, että suhde tulisi tuhoamaan minut lopullisesti, jos en lähtisi, siitä huolimatta, että rakastin edelleen exääni.
Kävin aika syvissä vesissä eron jälkeen, enkä ole oikein vieläkään selvinnyt henkisesti väkivaltaisesta suhteesta. Jaksoinpa jopa toivoa vielä eron jälkeenkin, että ex ottaisi jotain vastuuta käytöksestään, joskus.
Elämänlaatu ja voimavarat ovat parantuneet eron jälkeen huomattavasti, mutta en koskaan ole kuitenkaan päässyt oikein yli exästä.
Nyt kahden vuoden jälkeen ex otti yhteyttä. Vastasin uteliaisuuttaani puheluun ja sen jälkeen ex on ottanut yhteyttä epäsäännöllisen säännölllisesti.
Aluksi tämä oli ihan viihdyttävää ja on osittain vieläkin. Siksi vastaan edelleen.
Kyseessä on tylsistyneen lapsen peli, jossa ex määrää säännöt ja testailee valtaansa minuun. Aluksi en nähnyt tässä ongelmaa, koska olen jatkuvasti tiennyt missä mennään.
Nyt olen huomannut, että exän pelit eivät olekaan niin harmittomia mitä halusin uskoa. Voin selvästi huonommin, kuin ennen exän ensimmäistä yhteydenottoa. Mm. Selittämätön ahdistus ja epävarmuus ovat kasvaneet. Toisin sanoen, tässä ei ole mitään harmitonta.
En kuitenkaan osaa päästää irti, vaikka tiedän itsekkin miten koko kuvio tuhoaa mielenterveyttäni.
Tiedän, miten pitäisi toimia. Estää ex ja jatkaa eteenpäin, mutta olen itsekkin kuin lapsi, joka odottaa jotakin tulevaa palkintoa, kunhan vain jaksaa odottaa, että toinen tekee ratkaisevan siirtonsa. Täysin naurettava ja epärealistinen odotus, tiedän.
Olisiko kenelläkään jakaa jotain vinkkejä, miten päästä tästä kuviosta henkisesti irti?
Kommentit (28)
Ja miten itse kohtelit häntä?
Mun mies leimaa mua selän takana narsistiksi ja voi kun häntä ahdisti.
Tosiasiassa tuntui että mieheen ei saa tunneyhteyttä, en saanut yhtään hellyyttä, seksiä oli kun miestä huvitti, ei esileikkejä, eli seksi oli myös sellaista minkä mies määräsi. Torjui mua seksuaalisesti vuosia, ei mennyt oma -alotteisesti lääkäriin, sit kun lopulta odottamisen , itkujen ja pyyntöjen sekä raivareiden jälkeen. Varasin ajan itse, niin meni, sai lähetteen testosteroni yms labroihin, joissa ei ikinä käynyt.
Mies loukkasi mua,tolla äärettömän paljon. Joten niinpä minäkin aloin loukkaa häntä, osin koska pahan olon takia vaan räjähdin ja osin tietoisesti, esimerkiksi en halunnut kiihottua miehen läheisyydestä, niinpä keskityin nettiin/kännykkään. Lopulta mies jopa yritti vilkuilla mitä teen puhelimella.
Johon minä tiuskaisin että vittuako mun tekemiset sua kiinnostaa, anna olla.
Kyllä olin ilkeä.. Mutta sitä ennen mies oli satuttanut mua monta vuotta. Sit mä oon narsisti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muhun koskee tietysti se miten huonosti ex mua kohteli, mutta vielä enemmän koskee se, että annoin itse kohdella itseäni niin. Eli en pitänyt itseäni minkään arvoisena.
Ala toimia. Kaikilla on jotain mitä on "aina halunnut", joten alat vaan nyt tavoitella "sitä jotain".
Tuo ei ollut ap:n, vaikka ihan osuva silti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä sinä olet se joka tarvii terapiaa? Ehkä ei ole kyse aiitä mitä e,x tdkee, vaan siitä mitä sä ajattelet siitä ja sen jälkeen syntyy tunne.
*Jotkut ihmiset syyllistää aina sen exän, joka tottakai se on narsisti kun ei toiminut just niinku mä halusin*
Oikeasti, tiedän ihmisiä jotka ahdistuneena haukkoo happea sohvalla ku pitäisi keskustella seksistä ja ylireagoidaan vähä kaikkeen muuhunkin.
Kävittekö tunnekeskeisessä pariterapiassa? Ihmisillä on ennakkoluuloja, mutta turhaan, sinne voi mennä yksinäänkin, todennäköisesti kumppani tulee jossain vaiheessa mukaan
Minä siis olen se, joka käy terapiassa.
Exä oli kyllä se, joka myös vetosi siihen, että suutuin, jos kaikki ei mennyt mieleni mukaan. Mutta todellisuudessa mikään ei mennyt.
En ole keksinyt mitään diagnooseja mitenkään heppoisin perustein ja exän kohdalla voi tietenkin olla kyse muusta kuin "narsismista" mutta valitsin sen otsikkoon siksi, että kaikki suurinpiirtein ymmärtävät mistä siinä on kyse.
Exällä ei siis ole mitään kykyä samaistua muiden asemaan. Ei minkäänlaista.
Vierailija kirjoitti:
Ja miten itse kohtelit häntä?
Mun mies leimaa mua selän takana narsistiksi ja voi kun häntä ahdisti.Tosiasiassa tuntui että mieheen ei saa tunneyhteyttä, en saanut yhtään hellyyttä, seksiä oli kun miestä huvitti, ei esileikkejä, eli seksi oli myös sellaista minkä mies määräsi. Torjui mua seksuaalisesti vuosia, ei mennyt oma -alotteisesti lääkäriin, sit kun lopulta odottamisen , itkujen ja pyyntöjen sekä raivareiden jälkeen. Varasin ajan itse, niin meni, sai lähetteen testosteroni yms labroihin, joissa ei ikinä käynyt.
Mies loukkasi mua,tolla äärettömän paljon. Joten niinpä minäkin aloin loukkaa häntä, osin koska pahan olon takia vaan räjähdin ja osin tietoisesti, esimerkiksi en halunnut kiihottua miehen läheisyydestä, niinpä keskityin nettiin/kännykkään. Lopulta mies jopa yritti vilkuilla mitä teen puhelimella.
Johon minä tiuskaisin että vittuako mun tekemiset sua kiinnostaa, anna olla.
Kyllä olin ilkeä.. Mutta sitä ennen mies oli satuttanut mua monta vuotta. Sit mä oon narsisti!!
Normaalisti, luulisin. En koskaan satuttanut exää tietoisesti, mutta pakko myöntää että halusin kyllä.
Meillä loppuajoista huono-oloni purkaantui mm. niin, etten enää pystynyt puhumaan, kun olin sitä vuosia yrittänyt.
Ja niinhän siinä kävi meilläkin, että näytin aina itse huonolta, ei ex.
Tajutkaa nyt, että tuollaiset exät haluavat nyt keväällä pildeä kun hormoonit jylläävät. Eivät halua kuin saada teidät hallintaanne, omaksi esineekseen, tavaraksi. Kokemusta on, ei mene enää läpi herran höpötykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa itsekin parhaillaan. Ex asuu eri osoitteessa, mutta meillä on lapsia, joten pakko olla jossain määrin tekemisissä. Hänellä ON narsisti diagnoosi, mutta hän on introvertti, joten ei tunge mun elämään. Perhetapahtuman vuoksi nähtiin tossa ja nyt en saa oltua ilman meidän välistä seksiä! Tätä en odottanut yhtään :(
Nyt olin itse aloitteellinen kommunikaatiossa hänen kanssaan, jotta oltiin "silleen". Nyt kuitenkin viestitellään muutenkin...hän tuntuu käyttäytyvän paremmin, mutta järkeni sanoo, ettei se pitkään kestä. Muuten pystyn olemaan mainiosti ilman ko. ihmistä, mutta se seksi...
Ja sitten ratkaisuksi sun ongelmaan ap. Jos ei minulla olisi lapsia, lähtisin pitkäksi aikaa ulkomaille. Ne kokemukset irrottaisivat väkisin menneestä ja takaisin tullessa tuskin enää olisi samoja ajatuksia. Eli ehdotan sinulle ulkomaolle muuttoa, jos ikinä mitenkään pystyt sen järjestämään.
Vierailija kirjoitti:
1. et vastaa puheluihin ja et lue viestejä (laita esto päälle jos et halua yhteydenottoja)
2. Jos vastaat ja luet teet sen vain, kun sinulle sopii. Eli anna exän elää epävarmuudessa.
3. Jos puhut exän kanssa et kerro hänelle mitään henkilökohtaista tietoa vaan korkeintaan juttelet säästä. Lisäksi voit toki mainita että olet juuri lähdössä treffeille jos sellaiset on tiedossa.
4. Voit tietysti myös sanoa exälle että et näe mitään syytä jatkaa yhteydenpitoa joten tämä oli tässä.
Mies
Olen samaa mieltä muista paitsi tuosta treffikohdasta. Ap:n ei missään nimessä kannata mainita eksälle muita miehiä sanallakaan, koska siitä voi seurata kiukuttelua, raivoamista ja jotain pahempaakin. Mitään henkilökohtaisia asioista ei pidä kertoa. Itselläni on sellainen kokemus, että ex käytti kertomiani asioita minua vastaan, onnistui vieläpä vääntämään kaiken pahemmaksi kuin mitä se oikeasti oli ja juoruili asioitani ympäriinsä. Lopulta hän alkoi kiusata ja vainota minua ja kun sai tietää minun tapailevan jotakuta muuta, haukkui huoraksi jne.
Ap:n kannattaa häivyttää ex elämästään vähitellen tai lopettaa yhteydenpito kerralla.
N38
Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä sinä olet se joka tarvii terapiaa? Ehkä ei ole kyse aiitä mitä e,x tdkee, vaan siitä mitä sä ajattelet siitä ja sen jälkeen syntyy tunne.
*Jotkut ihmiset syyllistää aina sen exän, joka tottakai se on narsisti kun ei toiminut just niinku mä halusin*
Oikeasti, tiedän ihmisiä jotka ahdistuneena haukkoo happea sohvalla ku pitäisi keskustella seksistä ja ylireagoidaan vähä kaikkeen muuhunkin.
Kävittekö tunnekeskeisessä pariterapiassa? Ihmisillä on ennakkoluuloja, mutta turhaan, sinne voi mennä yksinäänkin, todennäköisesti kumppani tulee jossain vaiheessa mukaan