Miten joku voi olla niin nolo, että ihastuu toiseen mutta ei halua oikeasti vaihtaa tähän?

Eikö täällä ole ketään joka silmät sinisinä selittää ihastuneensa toiseen liitossaan, niin, että se jopa vaivaa, mutta ei oikeasti halua tätä toista!? :D

Ihastuksia nyt tulee ja menee. Jos olisi oikea rakkaus silloin vaihtuisi kyllä. Siis liitto on kuitenkin parempi nyt.

Kuten sanottua, niin ihastuksia tulee ja menee. Jos aina alkaisin vaihtaa uuteen, kun tulee viehättävä ihminen vastaan, niin ei sitä ehtisi olla kenenkään kanssa. Kun kerran löytää ihmisen, johon ihastuu ja joka on sen ihastuksen hälvettyäkin hyvä tyyppi ja sielunsisarus, niin kuka nyt on niin keskenkasvuinen ja lyhytnäköinen, että vaihtaa tämän johonkin kauniiseen hymyyn, jonka takana ei sitten muuta olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, niin ihastuksia tulee ja menee. Jos aina alkaisin vaihtaa uuteen, kun tulee viehättävä ihminen vastaan, niin ei sitä ehtisi olla kenenkään kanssa. Kun kerran löytää ihmisen, johon ihastuu ja joka on sen ihastuksen hälvettyäkin hyvä tyyppi ja sielunsisarus, niin kuka nyt on niin keskenkasvuinen ja lyhytnäköinen, että vaihtaa tämän johonkin kauniiseen hymyyn, jonka takana ei sitten muuta olekaan?

Mutta eihän tällainen ole mikään oikea ihastus :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, niin ihastuksia tulee ja menee. Jos aina alkaisin vaihtaa uuteen, kun tulee viehättävä ihminen vastaan, niin ei sitä ehtisi olla kenenkään kanssa. Kun kerran löytää ihmisen, johon ihastuu ja joka on sen ihastuksen hälvettyäkin hyvä tyyppi ja sielunsisarus, niin kuka nyt on niin keskenkasvuinen ja lyhytnäköinen, että vaihtaa tämän johonkin kauniiseen hymyyn, jonka takana ei sitten muuta olekaan?

Mutta eihän tällainen ole mikään oikea ihastus :)

ap

Kukas sitä parisuhteessa ollessaan alkaa kehitellä niitä ihastussuhteitaan pidemmälle todetakseen, tulisko meistä mitään vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, niin ihastuksia tulee ja menee. Jos aina alkaisin vaihtaa uuteen, kun tulee viehättävä ihminen vastaan, niin ei sitä ehtisi olla kenenkään kanssa. Kun kerran löytää ihmisen, johon ihastuu ja joka on sen ihastuksen hälvettyäkin hyvä tyyppi ja sielunsisarus, niin kuka nyt on niin keskenkasvuinen ja lyhytnäköinen, että vaihtaa tämän johonkin kauniiseen hymyyn, jonka takana ei sitten muuta olekaan?

Mutta eihän tällainen ole mikään oikea ihastus :)

ap

Kukas sitä parisuhteessa ollessaan alkaa kehitellä niitä ihastussuhteitaan pidemmälle todetakseen, tulisko meistä mitään vai ei?

Eihän niitä kehitellä, vaan joku tyyppi vaan tulee vastaan, joka on vastustamattomasti ihanempi, kuin se oma siippa :) Ja se siis käy ilmi ilman mitään kehittelyä :) Vai loppuuko itselläsi ihmisiin tutustuminen seurustelusuhteeseen, tai avioliittoon?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, niin ihastuksia tulee ja menee. Jos aina alkaisin vaihtaa uuteen, kun tulee viehättävä ihminen vastaan, niin ei sitä ehtisi olla kenenkään kanssa. Kun kerran löytää ihmisen, johon ihastuu ja joka on sen ihastuksen hälvettyäkin hyvä tyyppi ja sielunsisarus, niin kuka nyt on niin keskenkasvuinen ja lyhytnäköinen, että vaihtaa tämän johonkin kauniiseen hymyyn, jonka takana ei sitten muuta olekaan?

Mutta eihän tällainen ole mikään oikea ihastus :)

ap

Kukas sitä parisuhteessa ollessaan alkaa kehitellä niitä ihastussuhteitaan pidemmälle todetakseen, tulisko meistä mitään vai ei?

Eihän niitä kehitellä, vaan joku tyyppi vaan tulee vastaan, joka on vastustamattomasti ihanempi, kuin se oma siippa :) Ja se siis käy ilmi ilman mitään kehittelyä :) Vai loppuuko itselläsi ihmisiin tutustuminen seurustelusuhteeseen, tai avioliittoon?

ap

Mä lähtökohtaisesti alan parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka täyttää mun tärkeimmät kriteerit ja mieltymykset. :) Että vaikka mitä ihastuttavia piirteitä tulisi vastaan, voin ajatella, että onpa kiva, mutta tollanen mulla on jo kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, niin ihastuksia tulee ja menee. Jos aina alkaisin vaihtaa uuteen, kun tulee viehättävä ihminen vastaan, niin ei sitä ehtisi olla kenenkään kanssa. Kun kerran löytää ihmisen, johon ihastuu ja joka on sen ihastuksen hälvettyäkin hyvä tyyppi ja sielunsisarus, niin kuka nyt on niin keskenkasvuinen ja lyhytnäköinen, että vaihtaa tämän johonkin kauniiseen hymyyn, jonka takana ei sitten muuta olekaan?

Mutta eihän tällainen ole mikään oikea ihastus :)

ap

Kukas sitä parisuhteessa ollessaan alkaa kehitellä niitä ihastussuhteitaan pidemmälle todetakseen, tulisko meistä mitään vai ei?

Eihän niitä kehitellä, vaan joku tyyppi vaan tulee vastaan, joka on vastustamattomasti ihanempi, kuin se oma siippa :) Ja se siis käy ilmi ilman mitään kehittelyä :) Vai loppuuko itselläsi ihmisiin tutustuminen seurustelusuhteeseen, tai avioliittoon?

ap

Mä lähtökohtaisesti alan parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka täyttää mun tärkeimmät kriteerit ja mieltymykset. :) Että vaikka mitä ihastuttavia piirteitä tulisi vastaan, voin ajatella, että onpa kiva, mutta tollanen mulla on jo kotona.

"Alat"? Ei kaikki vain voi "alkaa", vaan sen toisen pitää kiinnostua susta kanssa, ja kaikilla ei näin ole.

ap

Ihastuksen kohde paljastui perfektionistiseksi, omistushaluiseksi ym.jollaisia ominaisuuksia en siedä.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kohde paljastui perfektionistiseksi, omistushaluiseksi ym.jollaisia ominaisuuksia en siedä.

Se on eri asia, jos et enää haluaisikaan häntä, vaikka mikä olis.

ap

Taidat olla aika viaton ja ihanteellinen, ap. Ikävänä uutisena sinulle kerron että yllättävän moni ihastuu helposti kun se on niin ihana tunne ja antaa mennä lujaakin jonkin aikaa mutta tajuaa sitten realiteetit eli jo muodostetun parisuhteen edut, puhumattakaan velvollisuudentunnosta, joka tietenkin unohtui ihastuksen huumassa.

... kysyy pettynyt "salarakas"?

Vakavammin puhuen, syy yksi: fiksu ja järkevä aikuinen tietää ja ymmärtää että pitkän parisuhteen aikana ulkopuolisia ihastuksia tulee ja menee, kummallakin osapuolella. Ja niiden annetaankin mennä ohi.

Vaikka hetken huuma olisi johtanut pettämiseen saakka, tietyssä pisteessä - se alkuhuuma nimittäin katoaa näistäkin suhteista! - astuu järki ja harkinta kuvaan mukaan ja aletaan punnita tosissaan sen pitkän parisuhteen, usein koko perhe-elämän ja jopa oman sosiaalisen piirin plussia ja miinuksia - ja kuinka ollakaan, sen vireämmän seksielämän osuus koko paletista osoittautuukin tavattoman monen mielestä melko mitättömäksi...

Varsinkin kun vastapuolella on koko siihenastisen elinpiirin ja elämän murskaaminen palasiksi; niin perheen, kodin kuin ystäväpiirinkin, monesta muusta osatekijästä puhumattakaan. Lasten kokemus turvallisesta ja onnellisesta lapsuudesta järkkyy väistämättä, myös rakkaat paikat kuten kesämökki voi mennä myyntiin.. - näitä uhkaavia muutoksia löytyy yhtä paljon kuin on asian kanssa painiskelevia.

Me ihmiset olemme harvoin valmiita muutokseen, varsinkaan tämän suuruusluokan muutokseen - siinä syy kaksi vastauksena otsikon kysymykseen.

Sitten ne tavallisimmat, ikävän raadollisetkin syyt: parisuhteen tilaa on liioiteltu tai kokonaan vääristelty (ei ole mitään riitoja tai tulossa olevia eroja - oikean laidanhan tietävät vain osapuolet itse!), tai sivusuhde on sille parisuhteessa olevalle "tapa", kyseessä oli vain yksi säätö monen vastaavan viritelmän ketjussa. Tai ehkä salasuhteelta ei ole missään vaiheessa haluttukaan muuta kuin seksiä; kauniit lupaukset "yhteisestä tulevaisuudesta" ovat olleet vain sanahelinää, väline jolla on saavutettu haluttu päämäärä: saatu sitä seksiä.

Tässä siis joitakin yleisimpiä syitä.

Yhtä merkittävä osatekijä on kuitenkin AINA se hyväuskoinen "salarakas" joka mahdollistaa koko kuvion. Ilman tällaista petoksen mahdollistajaa näitä tilanteita ei edes syntyisi.

(Ja sanon tämän keventämättä hitustakaan sen toisen osapuolen syyllisyyttä tai vastuuta: jos mahdollista, on mainittu henkilö edellistäkin halveksittavampi tyyppi - ei kuitenkaan syystä jonka ap nostaa otsikon kysymykseen...)

Eli: ap:n esittämä "ongelma" on niin puhtaasti itse-aiheutettu, vain hänen oman päänsä sisäinen, ja siihen on päädytty käyttäytymällä yleisesti hyväksyttyjen tapojen ja moraalikoodistojen vastaisesti että sympatiapisteitä tai mielipidettään myötäileviä kommentteja lienee turha odottaa.

Minäkin provosoiduin vastaamaan pelkästä ärtymyksestä - tosin kirjoittamani on puhdasta faktaa.

[Mikäli provosointi pelkästään olikin tavoitteena, onnittelut. ;>]

.

Jos ei vaan jaksa ruveta säätämään? Liian iso muutos erota, ja vaihtaa uuteen. Myönnän, olen laiska. Tunteita silti on ollut yhtä kohtaan vaikka kuinka monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vaan jaksa ruveta säätämään? Liian iso muutos erota, ja vaihtaa uuteen. Myönnän, olen laiska. Tunteita silti on ollut yhtä kohtaan vaikka kuinka monta vuotta.

Sitten ei varmasti ole tarpeeksi halua. Jos olisi, kyllä jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vaan jaksa ruveta säätämään? Liian iso muutos erota, ja vaihtaa uuteen. Myönnän, olen laiska. Tunteita silti on ollut yhtä kohtaan vaikka kuinka monta vuotta.

Sitten ei varmasti ole tarpeeksi halua. Jos olisi, kyllä jaksaisi.

Et voi tietää. Jotkut eivät ehkä kestäisi enää yhtäkään torjumista, ja jättävät siksi tilanteen mieluummin auki.

Sä olet AP lapsellinen ja naivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vaan jaksa ruveta säätämään? Liian iso muutos erota, ja vaihtaa uuteen. Myönnän, olen laiska. Tunteita silti on ollut yhtä kohtaan vaikka kuinka monta vuotta.

Sitten ei varmasti ole tarpeeksi halua. Jos olisi, kyllä jaksaisi.

Et voi tietää. Jotkut eivät ehkä kestäisi enää yhtäkään torjumista, ja jättävät siksi tilanteen mieluummin auki.

Sääli, jos kyse on pelosta. Siinä häviävät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vaan jaksa ruveta säätämään? Liian iso muutos erota, ja vaihtaa uuteen. Myönnän, olen laiska. Tunteita silti on ollut yhtä kohtaan vaikka kuinka monta vuotta.

Sitten ei varmasti ole tarpeeksi halua. Jos olisi, kyllä jaksaisi.

Et voi tietää. Jotkut eivät ehkä kestäisi enää yhtäkään torjumista, ja jättävät siksi tilanteen mieluummin auki.

Sääli, jos kyse on pelosta. Siinä häviävät kaikki.

Ei voi mitään. Itse olen ollut se aktiivinen yhteydenottaja, mies ei. Tehköön hänkin jotain.

Voi lapsonen, olehan ensin parikymmentä vuotta saman ihmisen kanssa, niin tulen kysymään sen jälkeen että ihastuitko ikinä keneenkään muuhun.

Ihastuksia on tullut ja mennyt näiden 24 yhdessä vietetyn vuoden aikana, varmasti puolin ja toisin. Se miksi en ole mitään niille tehnyt, on että rakastan ja kunnioitan miestäni jonka kanssa olen rakentanut yhteisen elämän. Ihastuminen on hauska tunne, mutta ei sen takia kannata rakkautta heittää roskiin. Niissä tilanteissa se rakkaus punnitaan, onki valmis kieltäytymään houkutuksista toisen vuoksi. Jos se minusta on kiinni, niin tässä pysytään hamaan loppuun saakka.

Pitkässä suhteessa on normaalia, että ihastutaan välillä muihin. Siitä saa virtaa ja buustia myös siihen omaan parisuhteeseen, jos vapautuneen seksuaalienergian osaa kanavoida oikein, eli siihen omaan kumppaniin. 

Jos ihminen on pitkässä lapsettomassa suhteessa, tarkoittaa se sitä, että hän ei halua lapsia. Varmasti yksi iso kriteeri sille parin valinnalle on ollut juuri tuo lapsettomuus /ei lapsia tulevaisuudessakaan. Eli yhteiset elämänarvot ja yhteinen elämä. Ei siinä pienet ihastumiset hetkauta suuntaan eikä toiseen.