Ystävä purkaa vanhemman kuolemasta johtuvan vihan minuun

Vierailija kirjoitti:

Siihen, että hän käy lapsuuskodissaan vai sinä puhut omastasi? Ikävä juttu, mutta toisaalta olet hänelle tärkeä ja rakas, jos hän kohtelee sinua noin ikävästi.

Siis siihen, että hän käy lapsuudenkodissaan.

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Ei se, että sinä et tajua surevien ihmisten kaikkia toimintatapoja ole mittari sille, onko raja ylitetty. Ehkä sinun kohdallasi olisi, joten puhu sä vain omasta puolestasi, mutta muilla voikin olla enemmän voimavaroja asialle ja ystävälle, kuin sulla.

Vierailija kirjoitti:

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Ja rauhoittavilla vain laastaroidaan mätä haava, jotta SULLA ois helpompi olla. Ne eivät helpota pahaa oloa yhtään. Oikea tosi välittävä ystävä sinäkin, not.

Jätä rauhaan ja anna surra itsekseen. Myöhemmin ehkä huomaa oman käytöksensä typeryyden tai sitten ei. Mutta kukaan ei tarvitse tuollaista ystävää. Niitähän tulee ja menee.

Vierailija kirjoitti:

Jätä rauhaan ja anna surra itsekseen. Myöhemmin ehkä huomaa oman käytöksensä typeryyden tai sitten ei. Mutta kukaan ei tarvitse tuollaista ystävää. Niitähän tulee ja menee.

Joku voi tarvita sitä, etä saa auttaa. Et sinä, tietenkään, mutta jotkut toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on niin väsynyt ja loppu, ettei jaksa ylläpitää normaalia itsehillintää. Olin samassa suossa, olen päässyt nyt jo parempaan suuntaan. Ei siinä oikein ole vaihtoehtoja kuin pitää etäisyyttä tai ystävä tukee ja yhdessä keskustellaan, miten estää raivokohtauksia ja miten toimia, jos niitä tulee.

Oma ystäväni halusi yrittää olla rinnalla. Minä tajusin, etten jaksa juuri nyt kaikkia hänen juttujaan ja sain niistä vapautuksen.

Kiitos viestistä. Tämä kuvaa tilannetta lähes täysin. Itsekin olen ajatellut, että tuosta hänen käytöksensä johtuu.

Ja samoin, koin että olisi oikein yrittää jotenkin tukea. Ja myös tuon, että hän ei jaksa muita juttuja nyt, joten olen yrittänyt antaa olla rauhassa enkä ole puhunut omia juttujani kuin jotain mahdollisimman neutraalia silloin kun hän soittaa.

Mutta ehkä hänellä on tuo sama tunne, että ei jaksa ketään eikä mitään nyt.

Kuinka kauan sinulla kesti pahin vaihe? Toipuiko ystävyytenne?

Otin itse etäisyyttä vähemmän tärkeisiin ystäviin. Parhaimman halusin itsekin pitää. Tilanne lähti paranemaan aika pian, kun puhuttiin asiasta yhdessä. Jotain pienempiä lipeämisiä on tullut. Käytös ei ole minulle luontaista vaan johtuu täysin surusta ja burn outista.

Onko hänen perhetaustansa vakaa vai onko siinä kipukohtia, jotka ovat nyt nousseet pintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Ei se, että sinä et tajua surevien ihmisten kaikkia toimintatapoja ole mittari sille, onko raja ylitetty. Ehkä sinun kohdallasi olisi, joten puhu sä vain omasta puolestasi, mutta muilla voikin olla enemmän voimavaroja asialle ja ystävälle, kuin sulla.

Jos sinä itse olet se raivoaja, et välttämättä tiedä kuinka raskasta on olla kohtuuttomien raivonpurkausten kohteena, etenkään kun ei ole millään tavalla niihin syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä rauhaan ja anna surra itsekseen. Myöhemmin ehkä huomaa oman käytöksensä typeryyden tai sitten ei. Mutta kukaan ei tarvitse tuollaista ystävää. Niitähän tulee ja menee.

Joku voi tarvita sitä, etä saa auttaa. Et sinä, tietenkään, mutta jotkut toiset.

- Niin, mutta kun hän ei hyväksy mitään apua. Ei minulta, ei mistään ulkopuolelta (ammattilaiselta, vertaisryhmästä), ja ketään muuta ei ole.

Ehkä ainoa ratkaisu on antaa olla rauhassa. Kun mitään muuta ei ilmeisesti hyväksy.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen, että hän käy lapsuuskodissaan vai sinä puhut omastasi? Ikävä juttu, mutta toisaalta olet hänelle tärkeä ja rakas, jos hän kohtelee sinua noin ikävästi.

Siis siihen, että hän käy lapsuudenkodissaan.

Mitä jos yriträisitte sitä, että hän saisi jutella kanssasi siitä, miltä hänestä tuntuu käydä siellä. Vai oletteko puhuneet ja raivoaa silti?

Vanha totuus on, että jokainen voi muuttaa vain itseään. Ap voi tarjoutua avuksi, mutta samalla ilmoittaa kaverille, ettei ota vastaan mitään asiattomia tai kohtuuttomia viestejä.

Jos ollut puolivuotta tätä, niin tarvitsee ammattiapua jo. Ei hyvä purkaa ystäviin noin pahasti.

Antaa kaverin olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on niin väsynyt ja loppu, ettei jaksa ylläpitää normaalia itsehillintää. Olin samassa suossa, olen päässyt nyt jo parempaan suuntaan. Ei siinä oikein ole vaihtoehtoja kuin pitää etäisyyttä tai ystävä tukee ja yhdessä keskustellaan, miten estää raivokohtauksia ja miten toimia, jos niitä tulee.

Oma ystäväni halusi yrittää olla rinnalla. Minä tajusin, etten jaksa juuri nyt kaikkia hänen juttujaan ja sain niistä vapautuksen.

Kiitos viestistä. Tämä kuvaa tilannetta lähes täysin. Itsekin olen ajatellut, että tuosta hänen käytöksensä johtuu.

Ja samoin, koin että olisi oikein yrittää jotenkin tukea. Ja myös tuon, että hän ei jaksa muita juttuja nyt, joten olen yrittänyt antaa olla rauhassa enkä ole puhunut omia juttujani kuin jotain mahdollisimman neutraalia silloin kun hän soittaa.

Mutta ehkä hänellä on tuo sama tunne, että ei jaksa ketään eikä mitään nyt.

Kuinka kauan sinulla kesti pahin vaihe? Toipuiko ystävyytenne?

Otin itse etäisyyttä vähemmän tärkeisiin ystäviin. Parhaimman halusin itsekin pitää. Tilanne lähti paranemaan aika pian, kun puhuttiin asiasta yhdessä. Jotain pienempiä lipeämisiä on tullut. Käytös ei ole minulle luontaista vaan johtuu täysin surusta ja burn outista.

Onko hänen perhetaustansa vakaa vai onko siinä kipukohtia, jotka ovat nyt nousseet pintaan?

Kiitos taas vastauksesta. Ilmeisesti olen ainoa ystävä, mutta en tiedä haluaako hän pitää minuakaan vai eristäytyä kokonaan. Ja ei suostu puhumaan asiasta.

Luulen, että paljon johtuu perhetaustasta. On kyllä tietääkseni vakaa, eli ei mitään varsinaisia ongelmia mutta hyvin tiivis ja muista eristäytynyt perhe. Eli ilmeisesti ovat aina viettäneet kaiken aikansa vain ydinperheen kesken todella tiiviisti, jopa koko lasten aikuisuuden ajan. Eli kaikki viikonloput, monesti myös arkena, kaikki lomat, juhlapyhät. Ja ilmeisesti tämä malli on periytynyt, sillä ystäväni elossa oleva isovanhempi viettää kaiken aikansa myös heidän kanssaan.

Hienoa sinänsä, mutta saattaa vaikeuttaa tilannetta, kun ilmeisesti ei ole mitään ydinperheen ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja, harrastuksia tai mitään mikä saattaisi auttaa kannattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Ei se, että sinä et tajua surevien ihmisten kaikkia toimintatapoja ole mittari sille, onko raja ylitetty. Ehkä sinun kohdallasi olisi, joten puhu sä vain omasta puolestasi, mutta muilla voikin olla enemmän voimavaroja asialle ja ystävälle, kuin sulla.

Jos sinä itse olet se raivoaja, et välttämättä tiedä kuinka raskasta on olla kohtuuttomien raivonpurkausten kohteena, etenkään kun ei ole millään tavalla niihin syyllinen.

Tiedän kyllä, mutta en ole voinut pitää sitä minään, koska minä en voinut valita, kuuntelenko niitä, vaiko en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Ei se, että sinä et tajua surevien ihmisten kaikkia toimintatapoja ole mittari sille, onko raja ylitetty. Ehkä sinun kohdallasi olisi, joten puhu sä vain omasta puolestasi, mutta muilla voikin olla enemmän voimavaroja asialle ja ystävälle, kuin sulla.

Jos sinä itse olet se raivoaja, et välttämättä tiedä kuinka raskasta on olla kohtuuttomien raivonpurkausten kohteena, etenkään kun ei ole millään tavalla niihin syyllinen.

Tiedän kyllä, mutta en ole voinut pitää sitä minään, koska minä en voinut valita, kuuntelenko niitä, vaiko en.

Tai siis tarkoitan en ole voinut arvottaa siinä itseäni jonain, joka voi valita, ettei jaksa sellaista, vaan olen vain joutunut jaksamaan ne kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku raja. Jos hän lähettää jopa kymmeniä sinua haukkuvia viestejä, raja on ylitetty.

Jos hän vielä kehtaa, laita yksi viesti, että et jaksa enää sitä haukkumista.

Seurakunnissa on sururyhmiä tuollaiseen tilanteeseen. Jos hänellä on nyt joku psykiatrinen vaiva puhjennut, voit laittaa tekstiviestillä psyk.akuutti osoitteen. Saisi edes jotain rauhoittavia. Tapaus ei ole sinun vastuullasi. Mitenkään.

Ei se, että sinä et tajua surevien ihmisten kaikkia toimintatapoja ole mittari sille, onko raja ylitetty. Ehkä sinun kohdallasi olisi, joten puhu sä vain omasta puolestasi, mutta muilla voikin olla enemmän voimavaroja asialle ja ystävälle, kuin sulla.

Jos sinä itse olet se raivoaja, et välttämättä tiedä kuinka raskasta on olla kohtuuttomien raivonpurkausten kohteena, etenkään kun ei ole millään tavalla niihin syyllinen.

Ja muilla voi silti olla enemmän voimavaroja asialle, kuin sulla. Et ole asian mikään mittari, että se mitä sä et jaksa, niin joku "yleismaailmallinen raja" olisi sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen, että hän käy lapsuuskodissaan vai sinä puhut omastasi? Ikävä juttu, mutta toisaalta olet hänelle tärkeä ja rakas, jos hän kohtelee sinua noin ikävästi.

Siis siihen, että hän käy lapsuudenkodissaan.

Mitä jos yriträisitte sitä, että hän saisi jutella kanssasi siitä, miltä hänestä tuntuu käydä siellä. Vai oletteko puhuneet ja raivoaa silti?

Aikaisemmin kyllä, mutta nyt ei enää suostu puhumaan siitä. En itse asiassa oikeastaan uskalla edes puhua mistään.

Viha on ns. "suojatunne" eli on "turvallisempaa" olla vihainen kuin surullinen. Tässä on varmaan paljolti kyse siitä.

Up