Lue keskustelun säännöt.
Kadun lastenhoitajaksi opiskelua
02.04.2018 |
Töitä riittää, mutta surkealla palkalla. Iso osa palkasta menee työssä tarvitsemiini vaatteisiin, joita pitää olla kestäviä joka vuodenajalle ja säälle. Normaali ihminen ei mene paniikkiin, jos kumpparit menevät rikki. Lastenhoitaja menee, kun pitää heti mennä ostamaan uudet kun ei tiedä mikä sää ensi viikolla.
Korvista on alkanut kuulo lähtemään. Metelin aiheuttama stressi ja muutenkin pienipalkkainen stressaava työ alkavat ottamaan veronsa. Lisäksi pakollinen ulkoilu, joka tietysti monella tavalla ihan kivaakin on, on kuitenkin eri asia kuin vapaa-ajalla ulkoilu. Keväällä ollaan tuntitolkulla ulkona kirkkaimman aurongonpaisteen aikana ja naama palaa joka kerta todella pahasti, vaikka rasvat on käytössä. Olen alkanut pelkäämään ihosyöpää tämän vuoksi.
Kunnon täytyy olla tip top. Tätä työtä ei voi millään tavalla vammautuneeena tai puolikuntoisena tai esim. varvas murtuneena tehdä. Koko ajan pelkään että loukkaannun ja joudun pitkälle sairauslomalle.
Sitten ärsyttää jatkuva nuhteettomuuden vaatimus. Lastenhoitajan täytyy olla pyhimys. Täytyy jokaiselle uudelle työnantajalle toimittaa tuore rikostaustaote. Lisäksi kaupassa käynnit jännittää jos törmää tuttuihin lapsiperheisiin kaljaa ostaessaan. Täytyy jatkuvasti olla varovainen, ettei vaan kiroile lasten kuullen. Ei vaikka, löisi polvensa kipeästi johonkin kompastuttuaan leluun.
Sometilien on pakko olla suljettuina ja muutenkin olla tarkkana täydellisestä nuhteettomuudestaan. Vanhemmat ovat kovia googlaamaan ja potkut voi tulla jo liian seksikkään selfen vuoksi.
Täytyy olla skarppina koko ajan koska lapsista on valvontavastuu. Jos jollekin lapselle tapahtuu jotain, vanhemmat voivat nostaa syytteen. Lapset myös riitelevät jatkuvasti taaperosta eskariksi ja riitojen selvittely on iso osa työnkuvaa. Missään vaiheessa päivää ei saa hengähtää, ei edes sillä lyhyellä kahvitauolla, koska silloinkin puidaan työasioita.
Älkää edes antako mun aloittaa integroiduista erityislapsista, jotka voivat pahimmillaan saada koko lapsiryhmän sekaisin.
Missään muussa työssä ei myöskään ihmiset kävele suoraan sun työpaikalle ja arvostele ilkeästi tekemääsi työtä. Tätä työtä tehdään omalla persoonalla, joten negatiiviset palautteet sattuvat.
Ihmissuhdekuormitus on valtava. Täytyy tehdä tiimityötä vaikeidenkin työtovereiden, vanhempin kanssa, puhumattakaan suhteesta lapsiin.
Voisin jatkaa vielä vaikka mitä, mutta eiköhän tää ole tässä. Joka jaksoit lukea, niin vältä lastenhoitajan työtä päiväkodissa kuin ruttoa! Tälle alalle ei kannata lähteä.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, lisään vielä sen pikkujutun, että kaikki sairaudet mitkä päiväkodeissa pyörii: kaikki mahdolliset virukset ja oksennustaudit ympäri vuoden koko ajan. Lisäksi päätäit, kihomadot sun muut. Koko ajan saa pelätä omia tartuntojaan, pestä käsiään verille, koska lapsilla vastustuskyky niin kehittymätön että sairastavat kaikki mahdolliset taudit. Lounas syödään ns. valvontaruokailuna jolloin lapset reippaasti pärskivät ja köhivät pienen ahtaan pöydän ääressä suoraan sun annokselle.... Wonderful. Lisäksi oma ruoka pitää usein syödä kiireessä ja kylmänä kun lapsille pitää samalla antaa lisää ruokaa, voidella näkkäreitä, kaataa maitoja... Okei, tässä vihdoin kaikki.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa
Niin vaihdankin, koko ajan uuden työn haku päällä. Tämä ei onneksi edes ole ainoa tutkintoni. Toistaiseksi ei ole vielä onnistanut. Halusin kirjoittaa tämän varoitukseksi muille. Ja ehkä joku muukin tajuaa, ettei ne "pihalla seisoskelevat ja rupattelevat" päiväkodintädit ihan helppoa työtä tee.
-Ap
Ihan mielenkiinnosta, millaista tuon työn ajattelit olevan? Kai suurin osa näistä asioista tuli jo työharjoittelun aikana selville?
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, millaista tuon työn ajattelit olevan? Kai suurin osa näistä asioista tuli jo työharjoittelun aikana selville?
Ei tullut. En halunnut lastenhoitajaksi, mutta en lähihoitajaksi opiskellessani päässyt opiskelemaan haluamaani suuntautumista (joihin piti hakea erikseen), vaan jouduin ns. jämäryhmään, eli lastenhoitajiin. Suurin osa harjoitteluistani oli aivan eri paikoissa, vain yksi harjoitteluista oli päiväkodissa. Opiskelijana ei ole vastuuta samalla tavalla, joten muutamien viikkojen työharjoittelu ei anna oikeaa kuvaa alasta. Se ainokainen harjoittelupaikkani sattui myös olemaan poikkeuksellisen helppo ja ihana. En tiennyt silloin miten poikkeuksellista se oli kun oli vain se yksi kokemus opiskelijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko työssäsi törmännyt partalapsiin, joita tuodaan tutustumaan päivkotilapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Oletko työssäsi törmännyt partalapsiin, joita tuodaan tutustumaan päivkotilapsiin?
En ole törmännyt.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, millaista tuon työn ajattelit olevan? Kai suurin osa näistä asioista tuli jo työharjoittelun aikana selville?
Ei tullut. En halunnut lastenhoitajaksi, mutta en lähihoitajaksi opiskellessani päässyt opiskelemaan haluamaani suuntautumista (joihin piti hakea erikseen), vaan jouduin ns. jämäryhmään, eli lastenhoitajiin. Suurin osa harjoitteluistani oli aivan eri paikoissa, vain yksi harjoitteluista oli päiväkodissa. Opiskelijana ei ole vastuuta samalla tavalla, joten muutamien viikkojen työharjoittelu ei anna oikeaa kuvaa alasta. Se ainokainen harjoittelupaikkani sattui myös olemaan poikkeuksellisen helppo ja ihana. En tiennyt silloin miten poikkeuksellista se oli kun oli vain se yksi kokemus opiskelijana.
Mitä suuntautumista olisit halunnut opiskella? Ihan mielenkiinnosta, suunnittelen itse lähihoitajan opintoja, en tiennytkään ettei suuntautumista pääse välttämättä itse valitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse lastentarhanopettaja ja allekirjoitan kyllä osan mainitsemistasi asioista, mutta toisaalta kaikkia ei kylläkään koe noin suureksi ongelmaksi tai ymmärrä, mikä niissä niin vaikeaa tai kamalaa on.
- En itse koe ongelmana sitä, että rikosrekisteriote on toimitettava uuteen työpaikkaan siirryttäessä. Onhan se aika olennaista tietää, ettei työhön palkattavalla henkilöllä ole rikoshistoriaa, jonka puolesta hän ei työhön soveltuisi. Eihän se rikosrekisteriotteen tilaaminen mikään monimutkainen prosessi ole
- Itse en koe myöskään mitenkään haastavana ylläpitää sometilejä. Yksityisasetukset sopiviksi ja voit julkaista somessa mitä haluat. Selfien takia ei voi saada potkuja.
- Kaupassa tai vapaa-ajalla ei tarvitse miettiä lasten vanhempia. Saat tehdä vapaa-ajallasi mitä lystää, vaikka ostaa sitä kaljaa.
- Kiroilu: en koe ongelmana sitä, ettei töissä saa kiroilla/ puhetta pitää suodattaa. Kyllä siihen aika pian tottuu, että lasten aikana ei kiroilla ja mietitään muutenkin vähän mitä puhutaan.
Ei päiväkodin työntekijän mikään pyhimys tarvitse olla. Se riittää, että töissä käyttäydyt asiallisesti. Vapaa-ajalla saat kiroilla, ryypätä ja tehdä mitä haluat. Eihän missään muussakaan työssä ole korrektia kiroilla tai sikailla miten vaan, eli eivät nämä säännöt koske vain päiväkotia työpaikkana.
Valvontavastuu ja skarppina oleminen nyt on aika lailla itsestäänselvyys kun päiväkodissa on töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, lisään vielä sen pikkujutun, että kaikki sairaudet mitkä päiväkodeissa pyörii: kaikki mahdolliset virukset ja oksennustaudit ympäri vuoden koko ajan. Lisäksi päätäit, kihomadot sun muut. Koko ajan saa pelätä omia tartuntojaan, pestä käsiään verille, koska lapsilla vastustuskyky niin kehittymätön että sairastavat kaikki mahdolliset taudit. Lounas syödään ns. valvontaruokailuna jolloin lapset reippaasti pärskivät ja köhivät pienen ahtaan pöydän ääressä suoraan sun annokselle.... Wonderful. Lisäksi oma ruoka pitää usein syödä kiireessä ja kylmänä kun lapsille pitää samalla antaa lisää ruokaa, voidella näkkäreitä, kaataa maitoja... Okei, tässä vihdoin kaikki.
-Ap
Jos ei ole pienten ryhmä kyseessä, niin kyllä sen ruokailun voi järjestää sitenkin, että lapset pääsääntöisesti itse ottavat ruokansa, itse kaatavat maitonsa ja itse voitelevat voileipänsä. Sitten enimmäkseen vaan valvontaan toimintaa ja autetaan niitä, jotka eivät vielä esim. osaa leipäänsä voidella.
Tuollainen omatoimisysteemi toimii yllättävän hyvin, kunhan sitä viitsii ennakkoluulottomasti kokeilla.
Komppaan kyllä!!!
T. kohtalotoveri
P.s minulla on kyllä toinenkin lähihoitajan suuntautuminen enkä pidä sitäkään mitenkään parempana vaihtoehtona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kouluttautumista lastenhoitajaksi ja tulin samansuuntaisiin päätelmiin. Yksinkertaisesti liian raskasta kunnolleni. Rakastaisin sitä pienemmissä ryhmissä ja kohtuullisemmilla työmäärillä mutta on keksittävä jotain muuta.
Koodari kirjoitti:
Brutto 2008e
Enemmän se on kuin työttömyyskorvaus. t.lähihoitajaopintoja suunnitteleva toisen alan työtön
No kerrankin suora ja rehellinen aloitus. Aika karmivaa, että selfietkin pitää miettiä ynnä muita rajoituksia. Täytyyhän ihmisellä saada olla omakin elämä.
- Sinun ei tarvitse olla "enkeli" eikä esim. vapaa-ajalla tapahtuva kovakaan ryyppääminen ole työnantajan saati lasten vanhempien asia kunhan se ei vaikuta työntekoon. Varsinkaan sen johdosta ei voi saada potkuja.
- Käsiä ei tarvitse pestä verille. Ihan normaali käsienpesu esim. ulkoa tullessa ja syömään ryhtyessä riittää. Lapset sairastelevat joka tapauksessa, eikä siitä kannata stressata liikoja.
- Jos melu häiritsee, niin pahimpaan meluaikaan voi käyttää korvatulppia. Niitä on olemassa myös sellaisia kumisia monta kertaa käytettäviä versioita. Työnantajaa voi myös painostaa esim. kaikusuojalevyjen asentamiseen kattoon, mikä auttaa asiaa hiukan, tai sellaisen lastenkin ymmärrettävissä olevan seinälle asennettavan desibelimittarin hankintaan (joka näyttää korvalta).
- Ulkoiluvaatteet eivät oikeasti ole mikään valtava kuluerä. Niitä ei tarvitse aikuisen uusia joka vuosi vaan ehkä vaan joka viides vuosi. Silloinkin ne voi hankkia vaikka loppusyksyn ja kevättalven alennusmyynneistä -50% -alennuksella tms. Kumppareihinkin voi lätkäistä polkupyörän kumeihin tarkoitetun paikan jos ne menevät puhki, sikäli kun ylipäätään tarvitsee kumppareita (aikuinenhan ei kuralätäköissä hypi todennäköisesti).
- Osa vanhemmista on joo ääliöitä. Mutta näistä ei kannata liikaa välittää, he eivät ole pomojasi ja toisaalta olet siellä vaan töissä.
- Kiroilusta pidättäytyminen voi toki olla hankalaa sellaiselle joka on tottunut kiroilemaan. Mutta ei se varmaan ihmiselle pahaa tee jos kiroilusta yrittää opetella eroon ihan vapaa-aikanakin.
Jos tekee pätkätöitä ja useinkin vaihtaa työpaikkaa niin kyllä sekin ottaa päähän kun joutuu itse maksamaan sen rikosrekisteriotteen.
Maksakoon työnantaja, sehän sen haluaakin.
Tsemppiä! Saako kysy, mikä on lähtöpalkkanne?