Koska tajusit ettei maailmassa ole aikuisia?

Itse asiassa, aika äskettäin. Olen yli 50-vuotias.

Aloittaessani asiakaspalvelutyössä alle parikymppisenä. Oli aika herättävää.

20-vuotiaana epäilin ja 25-vuotiaana tiesin. Sen jälkeen asian on ollut yhä ilmeisempää.

Vasta noin kolmivitosena tajusin.

Aikuisillekin tulee paha mieli, eivätkä ne osaa käsitellä mitään asioita lapsia paremmin.

Työpaikat ovat oikeasti lastentarhoja.

Aikuisillakin on päiviä kun mikään nyt vaan ei onnistu.

N. 3Kymppisenä. Jos olisitkin aikuinen, niin kyllä se torpataan täällä vahvasti.

Sinkkumies

Tajusin kun sain ensimmäisen lapsen.

Viimeisen vuoden aikana ehkä. Olen 26v. Asiaan on vaikuttanut ratkaisevasti se, että olen alkanut suhteeseen 43v miehen kanssa. Ei siksi, että hän olisi lapsellinen, vaan jotenkin on vain tullut tajuttua että ihan samalla viivalla tässä kaikki ollaan lopulta.

Samoin työkaverit vaikuttavat tähän havaintoon, heistä valtaosa on 40-50v. Kyseessä on ensimmäinen ns. oikea työpaikkani. Ennen kuvittelin, että työpaikoilla, etenkin toimistoilla jotka ovat "aikuisten työpaikkoja", on jotenkin erityisen aikuismaisia ihmisiä. No ei ole.

Huomasin, etten mitenkään muutu erilaiseksi, aikuiseksi, olen edelleen sama ihminen kuin lapsena, teininä jne.

Mitään suurta valaistumista ei tule.