Onnellisen köyhän dilemma
Jos on valinnut olla ns. köyhä ja oppinut pärjäämään ja viettämään hyvää elämää pienellä rahalla, kohtaa hassun ongelman.
Aina jotkut ruikuttavat elämänsä kurjuutta, kun mitään ei voi tehdä, eikä edes oikeaan ruokaan ole varaa, kun elää minimituloilla. Noihin tekee toki mieli kertoa oma kokemus siitä, että rahallisesti niukan elämän ei tarvitse olla sisällöltään ja ilon määrältä niukkaa.
No, näitä viestejä me iloiset köyhät olemme kirjoitelleet ja ilmeisesti osaltamme aiheuttaneet työuskovaisten verenpaineen nousun ja hampaiden kiristelyn ja sen, että joillain tahoilla tärkeimmäksi tavoitteeksi on tullut köyhien elämän kurjistaminen. Vaikka se ei meitä onnellisia välttämättä haittaa, on harmi, että yhteiskunnsta tehdään kostoon ja kyttäykseen perustuva kiusantekovaltio. Ja onnettomat köyhät kärsivät lisää.
Meidän kaikkien pitäisi siis ruikuttaa ja valittaa, kuinka kurjaa ja vaikeaa ja mieletöntä on, kun rahat ei riitä, ei ole työtä, minkä takia elämässä ei ole sisältöä, ruikuti, ruikuti. Hölmöä. Sillä tuollahan me sitten taas vahvistamme kurjuuskokemuksia.
Ei, minä päätän ainakin olla rohkeasti onnellinen, köyhä työtön. Valitan.
Kommentit (15)
Olet pummi kun elät muiden rahoilla pelkkä loinen.
Vierailija kirjoitti:
Olet pummi kun elät muiden rahoilla pelkkä loinen.
Joo. Mutta onnellinen pummiloinen kaikkien onnettomien työvuosien jälkeen.
Jep. Ihmettelen aina kun jotkut valittaa rahan puutetta, mutta ei olla valmiita ikinä sopeuttamaan niitä menoja ja tuloja tulojen muuttuessa. Saatetaan maksaa 10 € päivässä työpaikkalounaasta, ostaa kallista valmisruokaa, tilata kolme eri lehteä kotiin, pitää kallista kulissiautoa pihassa, asua aivan liian kalliissa asunnossa, ja sitten ihmetellään miten ei rahat riitä.
"Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut."
Sinä oletkin vapaaehtoisesti köyhä. Olet itse valinnut köyhyyden. Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun tavallinen työssäkäyvä duunari yrittää ehdottaa jotain ilmaisia tai edullisia asioita vähävaraiselle kaverilleen tai kertoo, että ei itsekään hanki mitään sen kalliimpaa.
En toivo rikkautta enkä köyhyyttä. Jos hieman kauneutta ja kipua saisin.
Millainen tämä köyhyytesi on numeroina?
Köyhä voi olla materiassa, rikas mieleltään, sielultaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen tämä köyhyytesi on numeroina?
Ei kai tässä keskustelussa aloittajan köyhyys numeroina ole olennaista?
Vierailija kirjoitti:
Olet pummi kun elät muiden rahoilla pelkkä loinen.
Olet katkera valittaja, jolla ei ole koskaan mikään hyvin, vaikka mikä olisi. Ainoa asia, jolla yhteiskunnassa pädet ja perustelet tyhjän olemassaolosi, on työsi. Surullista.
Sivuhuomiona nykyinen yhteiskunta tavallaan vaatii, ettei kukaan olisi tyytyväinen. Aina pitäisi tienata vähän enemmän, että voisi ostaa lisää ja lähteä lomamatkoille vähän kauemmas. Ettei pidä tyytyä, vaan pitää tähdätä korkealle ja tavoitella niitä hienoja unelmiaan, tehdä vähän enemmän töitä ja saada ylennyksiä ja päästä suuriin tuloihin ja ostaa isompia asuntoja jne. jne.
Jos jonkun toive onkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää, olla enemmän kotona eikä ravata harrastuksissa, syödä puuroa eikä hienoissa ravintoloissa, pukeutua mukaviin lökäpöksyihin eikä mihinkään muotiluomuksiin tai vaikka laadukkaisiin urheiluvaatteisiin, niin sitä jotenkin vähätellään ja haukutaan tylsäksi ja puuduttavaksi ja mitä lie, ihan armotta. Aina pitäisi suoriutua ja tähdätä parempaan, korkeammalle, hienompaan, onnellisempaan. Se on kamalan uuvuttavaa, enkä yhtään ihmettele, että entistä useampi vain väsyy väsymistään.
Toisaalta köyhyyttä pitäisi vähentää, mutta köyhien elämä ei saisi olla liian hyvää jotta he eivät "passivoidu". Koittakaa jo päättää kumpaa haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona nykyinen yhteiskunta tavallaan vaatii, ettei kukaan olisi tyytyväinen. Aina pitäisi tienata vähän enemmän, että voisi ostaa lisää ja lähteä lomamatkoille vähän kauemmas. Ettei pidä tyytyä, vaan pitää tähdätä korkealle ja tavoitella niitä hienoja unelmiaan, tehdä vähän enemmän töitä ja saada ylennyksiä ja päästä suuriin tuloihin ja ostaa isompia asuntoja jne. jne.
Jos jonkun toive onkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää, olla enemmän kotona eikä ravata harrastuksissa, syödä puuroa eikä hienoissa ravintoloissa, pukeutua mukaviin lökäpöksyihin eikä mihinkään muotiluomuksiin tai vaikka laadukkaisiin urheiluvaatteisiin, niin sitä jotenkin vähätellään ja haukutaan tylsäksi ja puuduttavaksi ja mitä lie, ihan armotta. Aina pitäisi suoriutua ja tähdätä parempaan, korkeammalle, hienompaan, onnellisempaan. Se on kamalan uuvuttavaa, enkä yhtään ihmettele, että entistä useampi vain väsyy väsymistään.
Henkiset asiatkin ovat toki suorituksia, pitää aina olla kehittämässä itseään, kouluttautua pidemmälle tai lukea enemmän kirjoja tai hioa keskittymiskykyään tai yrittää avartaa ajatteluaan. Suorittaa mindfulnessia ja olla aina enemmän läsnä ja mitä lie. Tajuta oma elämänsä mielettömyys ja selviytyä kriisistä suorittamalla elämäänsä jollakin muulla hyväksytyllä suoriutumisen kaavalla.
Koska ai niin "löysäilylle" ja niukemmalle elämälle on sillekin suoriutumispaineita ja vaatimuksia. Vähennetään kulutusta, downshiftataan, konmaritetaan, tavoitellaan minimalismia, suoritetaan vähentämistäkin elämäntapana. Kaikki on vain arvosteltavissa ja arvotettavissa olevaa suoritusta, jonka intensiivisyydellä ja omistautumisen määrällä yritetään lunastaa oma sosiaalinen asema ja paikka yhteiskunnassa.
Kun kerrotaan muille köyhille, kuinka vähällä tulee toimeen, pitäisi oikeistoporsaille laittaa "pääsy kielletty".