Mahdottomat vaihto-oppilaat

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurishokin yksi tavallinen oire on, että pitää ihan kaikkea uuden maan tai perheen tapoja paskoina, tai joskus päinvastoin. Ensimmäistä kertaa kaukana kodistaan nuori myös hakee omaa roolia ja asennetta maailmaan. Vaatii isäntäperheeltä valtavaa kärsivällisyyttä ja lempeyttä suojella nuorta tämän prosessin läpi, niin että hän alkaa nähdä hyvää kaikkialla, osaa tehdä omia valintoja ja saa oppia virheistään. Minulla oli vaihto-oppilasvuonna tällainen isäntäperhe, mutta itse en uskaltaisi siihen ryhtyä.

Yleensä kulttuuriin sopeutuminen menee niin, että ensin kaikki on upeaa, sitten iskee se työlääntymisvaihe ja sitten sopeutuminen. Suomessa naisetkin on töissä, joten vaihto-oppilaalta kyllä odotetaan kypsyyttä ja selkeää yritystä sopeutua tänne.

Isäntäperhe myös oikeasti joutuu näkemään paljon vaivaa ja esim se perhedynamiikan ja käytännön arjen uudelleen rakentelu ei käy käden käänteessä, ihan jo vaikka ruokakaupassa joutuu pohtimaan eri tavalla, että kuka lapsi tarvitsee minnekin eväät lähipäivinä, kuka syö välipalan iltapäivällä kotona jne. Se on yllättävän työlästä. Samaten esim jo se suomen kurssin varaaminen työväenopistossa on ponnistus sinänsä. Ilmoittautuminen avautuu tiettynä päivänä kello sejase. Silloin on pakko olla koneen ääressä ja nopea. Samaten alussa joutuu opastamaan reitit, hakemaan matkakortit jne.

On tosi kurjaa nähdä tätä vaivaa, jos sen kohde koko ajan temppuilee tai murjottaa tai vaatii, eikä mikään käy.

Heh hee, nyt on pakko singahtaa tänne juoruilemaan!

Ystäväni asuu ulkomailla ja hänen naapurillaan siellä ulkomailla on ruotsalainen vaihto-oppilas. Olivat olleet viinillä tämän naapuriperheen äidin kanssa ja äiti oli avautunut vaihtarista:

- ei noudata perheen ruokasääntöjä (lähinnä jättää lämpimään tarvikkeet jos tekee välipalaa ja availee pakkauksia tarkistamatta onko edellinen jo käytetty loppuun)

- liikkuu paljain jaloin talossa ja pitää paljaita jalkoja sohvapöydällä ja jollakin keittiön tasolla, oisko jokin aamiaistiski tms.

- tuottaa järkyn määrän pyykkiä, ilmeisesti koko vaatekerta + urheiluvaatteet joka päivä

- ryyppää (ystäväni on sitä mieltä, ei ryyppää meidän mittapuulla, mutta käyttää jonkin verran alkoholia)

- MAJOITTAA LUVATTA TUNTEMATTOMIA ! Tämä on minusta törkeää. Kyseinen maa on sellainen, jossa on isot tuloerot ja jossa lapsia käytetään aseena kiristyksissä. Siis siepataan ym. Varakkaat aitaavat oman pihansa ja asuinalueet ja siellä on vartiointi. Lapsia suojellaan aika vanhoiksi suomalaisittain ajatellen. Tässä perheessä on omia lapsia ja perhe kokee nämä vaihtarin tuomat vieraat uhkana lapsilleen. Jotenkin tuli mieleen, etten itse sittenkän edes haluaisi ottaa vaihtaria. Ei olisi kiva, jos oma perhe kärsisi.

Hyvääkin tuo kaverini naapuri oli kertonut, mm. ruokakulttuurin laajeneminen, soittotuokiot yhdessä (ovat musikaalisia niin vaihtari kuin perhekin, ovat soittaneet ystäväni yksissä pirskeissäkin), monenlainen liikunta yhdessä ja perheen lapsille mahdollisuus treenata useampaa kieltä.  

Kyllä kai sitä vaihtarin perhettä voi vaihtaa jos kemiat ei toimi. Kärsittekö koko vaihtariajan ottamatta järjestöön yhteyttä? Vai taitaa olla suomalainen piirre, että hiljaa kärsitään ja jälkikäteen valitetaan. Ei tyttö kyllä mukavalta kuulosta.

Kahden jenkkitytön majoituskokemuksesta en ole toipunut vieläkään, vaikka jaksoista on kulunut jo useampi vuosi. Molemmat aivan käsittämättömiä tapauksia: ei minkäänlaista kiinnostusta kouluun, eivät siis käytännössä opiskelleet yhtään mitään koko aikana, eivät sopeutuneet eivätkä osallistuneet lainkaan perhe-elämään, eivät rikkaa ristiin panneet edes oman huoneensa siivouksessa, omien vuodevaatteidensa laitossa tmv. Eivät noudattaneet yhteisesti sovittuja kotiintuloaikoja tai muita turvallisuuteen liittyviä ohjeita, eivät suostuneet mihinkään yhteisiin ohjelmiin, hengailivat omissa piireissään - eivät edes vastanneet puheluihin, kun yritimme tavoittaa. Valitettavasti näillä kokemuksilla en voi suositella vaihto-oppilaan ottoa kenellekään. Ajatus sinänsä on varsin kannatettava, mutta jos tulijat ovat tuon kaltaisia, ei järjestelmä vain toimi. Ja olemme itse kielitaitoisia, avarakatseisia ja matkustelleita ihmisiä, itsellä saman ikäisiä nuoria, joiden kanssa ei ole vastaavia ongelmia ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut vuoden Ranskassa. Sittemmin meillä on käynyt ranskalaisia vieraita useinkin. Voin hyvin ymmärtää ap:ta. Ranskalaiset nuoret ovat keskimäärin suomalaisia avuttomampia, kotona tehdään usein asiat valmiiksi.

Ranskalainen kulttuuri on aika omahyväinen, eli heillä tehdään asiat parhaiten. Kotoa opittu päivärytmi esim ruokailun suhteen voi olla mielessä aika ehdottomana. Kielitaito ihan englannin suhteen on usein lähinnä passiivinen. Sekään ei lisää sopeutumisvalmiutta... toki on myös joustavia, oma-aloitteisia ranskalaisnuoria.

Hän väitti osaavansa englantia, mutta ei käytännössä osannutkaan. Sanoi ettei ollut koskaan kuullut puhuttavan sitä. Eli tippui kyydistä heti kun sitä puhuttiin normaalisti. Meillä se on kotikieli.

Sen sijaan hän kyllä sitten arvosteli meidän ranskan taitoa, kun sitten yritimme puhua sitä hänelle alussa. 😂

Ruokailusta nosti hirveän metelin, kun lähti jonnekin illalla ja me emme olleetkaan nälkäisten lasten kanssa jääneet määräämättömäksi ajaksi odottamaan hänen kotiintuloaan. Tää oli hänen mielestään käsittämättömän epäkohteliasta. Hänelle oli siis kyllä ruoka odottamassa, paikka katettuna jne.

Ap

Jos ei englanti tai ranska kelpaa, niin sanokaa, että voidaan me suomeakin puhua.

Meillä on ollut tyttö Jenkeistä 3kk ja tyttö Thaimaasta 10kk. Molempien kanssa meni oikein hyvin. Jenkkitytöllä ja omalla teinillämme aluksi oli vaikeaa sopeutua toisiinsa, mutta lopulta ystävystyivät ja oma tyttömme on käynnyt jo kahtena kesänä Jenkeissä vierailulla.

Thaimaalainen tyttö oli oikein herttainen ja tunnollinen, mutta suhde jäi etäisemmäksi, vaikka oli pidempään. Toki somen kautta ollaan yhteydessä.

Ensi vuonna ehkä jälleen otetaan vaihtari. Tosin tilanne in nyt eri kun omat lapset ovat molemmat toisessa kaupungissa opiskelemassa.

Kurjaa että perheeseenne osui ns. hankala tapaus. Itse olen tavannut vain fiksuja ja hyvää englantia puhuvia ranskalaisia vaihtareita, tosin jo täysi-ikäisiä kun oppilaitos oli ammattikorkea. Miksi ja millä motiiveilla tyttö päätyi lähtemään vaihto-oppilaaksi ja nimenomaan Suomeen? Psykologin suorittama syvähaastattelu ennen vaihto-ohjelmaan hyväksymistä saattaisi olla enemmän kuin paikallaan, kun on alaikäisistä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai sitä vaihtarin perhettä voi vaihtaa jos kemiat ei toimi. Kärsittekö koko vaihtariajan ottamatta järjestöön yhteyttä? Vai taitaa olla suomalainen piirre, että hiljaa kärsitään ja jälkikäteen valitetaan. Ei tyttö kyllä mukavalta kuulosta.

Me ilmoitimme viikon jälkeen, että saavat hakea tytön pois. Sen jälkeen tyttö haettiinkin pois, vaihtoi perhettä ainakin kolme kertaa ja lähti etuajassa kotiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa että perheeseenne osui ns. hankala tapaus. Itse olen tavannut vain fiksuja ja hyvää englantia puhuvia ranskalaisia vaihtareita, tosin jo täysi-ikäisiä kun oppilaitos oli ammattikorkea. Miksi ja millä motiiveilla tyttö päätyi lähtemään vaihto-oppilaaksi ja nimenomaan Suomeen? Psykologin suorittama syvähaastattelu ennen vaihto-ohjelmaan hyväksymistä saattaisi olla enemmän kuin paikallaan, kun on alaikäisistä kyse.

Se oli kuulemma hänen suuri haaveensa. Hän ei ollut matkustellut missään, joten kai se sitten vaan oli liikaa, koko juttu. Kun se töksäyttely ja nyrpistely alkoi ennen kuin oli edes kynnyksen ylittänyt. Ja hänet siis haettiin kentältä, kannettiin laukut, auto tuliterä ja me asutaankin hyvällä alueella. Hän sai jopa meidän vanhempien makuuhuoneen ja me itse muutettiin takkahuoneeseen. Mutta kun yhtään mikään ei käynyt. Eka hetkestä myös koulussa se kamala kiukuttelu ja nyrpistely. Ja koulu on oikeasti Suomen Top Tenissä, luksusalueellakin, jopa luokanvalvojallakin äidinkieli ranska. Ei mitenkään voinut olla valittamista. Siis ei mitenkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli lokakuussa vaihtari, vaikka emme ole mukana missään vaihtariohjelmassa. Tytön luokkakaveri oli vaihtariperheessään au pairina eli oletusarvoisesti teki lapsille (3v ja 8v) aamupalaa, saattoi isomman kouluun (oli oma lukujärjestys mikä tahansa), oli iltapäivät näiden lasten kanssa siinä sivussa siivosi ja silitti. Vaihto-oppilasjärjestö ei reagoinut, joten tyttö ilmoitti itse lähtevänsä. Mainio pakkaus, jonka kanssa oli todella kiva tehdä kotitöitä - meillä kun ei jätetä ketään yksinään puuhailemaan keittiöön, meillä tehdään yhdessä!

Virallinen vaihtariperhe oli tuohtunut, koska tytön piti olla heillä 4 kk ja olikin vähän yli 2. Soittelivat perään, että lapset niin kaipaa, eikö voisi tulla viikonlopuksi hoitamaan, ilmaiseksi tietty.

Meillä se tiskikone oli ainoa kotityö mitä vaadittiin. Kolmena päivänä viikossa.

Ei meillä arkena koko perhe liiku koko ajan yhdessä. Eli kyllä tosiaan joutuu omatkin teinit sen tiskikonevuoronsa välillä ihan yksin keittiössä hoitamaan. Samaten minä.

Ap

Meillä ei koko perhe tee koko ajan asioita yhdessä, mutta ei lapsia jätetä yksin kotitöitä tekemään. Sehän on täydellinen mahdollisuus opastaa tekekemään oikein ja ratkomaan mahdollisia pulmia,käydä samalla keskustelua koulupäivästä, ongelmista,ilonaiheista, suunnitella seuraavaa viikonloppua jne.

Teillä ei elämän tärkeät ihmiset halua olla yhdessä, meillä haluavat. Elämä on enemmän arkea kuin viikonloppuja ja jos kohtaamiset perheenjäsenten kanssa jäävät viikonloppuihin, niin minusta se on surullista. Ei ihme, että monet nuoret voivat nykyisin niin huonosti, kun ns. tavallisissakaan perheissä heille ei ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa että perheeseenne osui ns. hankala tapaus. Itse olen tavannut vain fiksuja ja hyvää englantia puhuvia ranskalaisia vaihtareita, tosin jo täysi-ikäisiä kun oppilaitos oli ammattikorkea. Miksi ja millä motiiveilla tyttö päätyi lähtemään vaihto-oppilaaksi ja nimenomaan Suomeen? Psykologin suorittama syvähaastattelu ennen vaihto-ohjelmaan hyväksymistä saattaisi olla enemmän kuin paikallaan, kun on alaikäisistä kyse.

Se oli kuulemma hänen suuri haaveensa. Hän ei ollut matkustellut missään, joten kai se sitten vaan oli liikaa, koko juttu. Kun se töksäyttely ja nyrpistely alkoi ennen kuin oli edes kynnyksen ylittänyt. Ja hänet siis haettiin kentältä, kannettiin laukut, auto tuliterä ja me asutaankin hyvällä alueella. Hän sai jopa meidän vanhempien makuuhuoneen ja me itse muutettiin takkahuoneeseen. Mutta kun yhtään mikään ei käynyt. Eka hetkestä myös koulussa se kamala kiukuttelu ja nyrpistely. Ja koulu on oikeasti Suomen Top Tenissä, luksusalueellakin, jopa luokanvalvojallakin äidinkieli ranska. Ei mitenkään voinut olla valittamista. Siis ei mitenkään.

ap

Mieti vähän, millaista siitä nuoresta oli olla kodissanne aivan yksin. Keskusteluna pelkkiä käskyjä, pelkkää vaatimista ja lisäksi kielellä, jota nuori ei täysin ymmärtänyt. Siellä hän seisoi keittiössä aivan yksin ihmetellen, mitä hänen käskettiin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli lokakuussa vaihtari, vaikka emme ole mukana missään vaihtariohjelmassa. Tytön luokkakaveri oli vaihtariperheessään au pairina eli oletusarvoisesti teki lapsille (3v ja 8v) aamupalaa, saattoi isomman kouluun (oli oma lukujärjestys mikä tahansa), oli iltapäivät näiden lasten kanssa siinä sivussa siivosi ja silitti. Vaihto-oppilasjärjestö ei reagoinut, joten tyttö ilmoitti itse lähtevänsä. Mainio pakkaus, jonka kanssa oli todella kiva tehdä kotitöitä - meillä kun ei jätetä ketään yksinään puuhailemaan keittiöön, meillä tehdään yhdessä!

Virallinen vaihtariperhe oli tuohtunut, koska tytön piti olla heillä 4 kk ja olikin vähän yli 2. Soittelivat perään, että lapset niin kaipaa, eikö voisi tulla viikonlopuksi hoitamaan, ilmaiseksi tietty.

Meillä se tiskikone oli ainoa kotityö mitä vaadittiin. Kolmena päivänä viikossa.

Ei meillä arkena koko perhe liiku koko ajan yhdessä. Eli kyllä tosiaan joutuu omatkin teinit sen tiskikonevuoronsa välillä ihan yksin keittiössä hoitamaan. Samaten minä.

Ap

Meillä ei koko perhe tee koko ajan asioita yhdessä, mutta ei lapsia jätetä yksin kotitöitä tekemään. Sehän on täydellinen mahdollisuus opastaa tekekemään oikein ja ratkomaan mahdollisia pulmia,käydä samalla keskustelua koulupäivästä, ongelmista,ilonaiheista, suunnitella seuraavaa viikonloppua jne.

Teillä ei elämän tärkeät ihmiset halua olla yhdessä, meillä haluavat. Elämä on enemmän arkea kuin viikonloppuja ja jos kohtaamiset perheenjäsenten kanssa jäävät viikonloppuihin, niin minusta se on surullista. Ei ihme, että monet nuoret voivat nykyisin niin huonosti, kun ns. tavallisissakaan perheissä heille ei ole aikaa.

Minkähän ikäisiä lapsia sinulla on?

Ei meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä jokaikistä kotiaskaretta viiden hengen voimin.

Teilläkö siis joka kerta kun joku tyhjentää/täyttää tiskikonetta kaikki muut ovat keittiössä koiria myöten ja keskustelevat seuraavasta viikosta? Aamulla kukaan ei poistu ennen kuin tiskit on koneessa, kukaan ei illalla käytä edes koiraa pissalla, koska tiskikone?

Meillä vanhemmilla on toimisto kotona, joten olemme aina LÄSNÄ. Mutta ei me köytettyinä keittiöön olla, jos ja kun joku tyhjentää tiskikoneen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai sitä vaihtarin perhettä voi vaihtaa jos kemiat ei toimi. Kärsittekö koko vaihtariajan ottamatta järjestöön yhteyttä? Vai taitaa olla suomalainen piirre, että hiljaa kärsitään ja jälkikäteen valitetaan. Ei tyttö kyllä mukavalta kuulosta.

Me ilmoitimme viikon jälkeen, että saavat hakea tytön pois. Sen jälkeen tyttö haettiinkin pois, vaihtoi perhettä ainakin kolme kertaa ja lähti etuajassa kotiin.

Ap

Ai että ihan viikon kestitte sitä,että tyttö ei ollutkaan au pair? Ei osannut täyttää tiskikonetta yksin, ei osannut siivota yksin eikä osannut olla kodissanne yksin, kun teillä muilla oli omat elämänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa että perheeseenne osui ns. hankala tapaus. Itse olen tavannut vain fiksuja ja hyvää englantia puhuvia ranskalaisia vaihtareita, tosin jo täysi-ikäisiä kun oppilaitos oli ammattikorkea. Miksi ja millä motiiveilla tyttö päätyi lähtemään vaihto-oppilaaksi ja nimenomaan Suomeen? Psykologin suorittama syvähaastattelu ennen vaihto-ohjelmaan hyväksymistä saattaisi olla enemmän kuin paikallaan, kun on alaikäisistä kyse.

Se oli kuulemma hänen suuri haaveensa. Hän ei ollut matkustellut missään, joten kai se sitten vaan oli liikaa, koko juttu. Kun se töksäyttely ja nyrpistely alkoi ennen kuin oli edes kynnyksen ylittänyt. Ja hänet siis haettiin kentältä, kannettiin laukut, auto tuliterä ja me asutaankin hyvällä alueella. Hän sai jopa meidän vanhempien makuuhuoneen ja me itse muutettiin takkahuoneeseen. Mutta kun yhtään mikään ei käynyt. Eka hetkestä myös koulussa se kamala kiukuttelu ja nyrpistely. Ja koulu on oikeasti Suomen Top Tenissä, luksusalueellakin, jopa luokanvalvojallakin äidinkieli ranska. Ei mitenkään voinut olla valittamista. Siis ei mitenkään.

ap

Mieti vähän, millaista siitä nuoresta oli olla kodissanne aivan yksin. Keskusteluna pelkkiä käskyjä, pelkkää vaatimista ja lisäksi kielellä, jota nuori ei täysin ymmärtänyt. Siellä hän seisoi keittiössä aivan yksin ihmetellen, mitä hänen käskettiin tehdä.

Öh. Hänet haettiin kentältä, me molemmat vanhemmat paikalla, laukut kannettiin huoneeseen, ruoka odotti, ranskalainen ruoka... Sen jälkeen häntä passattiin koko se viikonloppu, maanantaina menin hänen kanssaan koululle että varmasti saa kaiken selville, olin vielä tiistainkin kotona. Joka aamu vein kouluun.

Ainoa vaatimus mitä hänelle koko aikana esitettiin oli se tiskikone kolmena päivänä viikossa. Ja että hän menisi järjestön edellyttämälle suomen kurssille, mistä hän kieltäytyi. Ja nää kaikki "vaatimuksetkin" kerrottiin vasta viiden päivän jälkeen. Ei siis heti. Ja koko aikana häntä ei jätetty hetkeksikään yksin, koska meidän lapset vietti välkätkin hänen kanssaan. Ja ennen koulua ja koulun jälkeen koko perhe oli kotona. Sen sijaan hän huiteli missä huiteli.

Hän itse ennen meille tuloaan väitti olevansa kielinero ja että hän osaa erinomaista englantia. Sitten hän ei ymmärtänytkään puhetta yhtään. Siis edes hi ei onnistunut. Ja yleensä isäntäperheissä ei muuten lapset edes osaa vielä vieraita kieliä, meillä koiratkin osaa englantia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai sitä vaihtarin perhettä voi vaihtaa jos kemiat ei toimi. Kärsittekö koko vaihtariajan ottamatta järjestöön yhteyttä? Vai taitaa olla suomalainen piirre, että hiljaa kärsitään ja jälkikäteen valitetaan. Ei tyttö kyllä mukavalta kuulosta.

Me ilmoitimme viikon jälkeen, että saavat hakea tytön pois. Sen jälkeen tyttö haettiinkin pois, vaihtoi perhettä ainakin kolme kertaa ja lähti etuajassa kotiin.

Ap

Ai että ihan viikon kestitte sitä,että tyttö ei ollutkaan au pair? Ei osannut täyttää tiskikonetta yksin, ei osannut siivota yksin eikä osannut olla kodissanne yksin, kun teillä muilla oli omat elämänne.

Lue allaoleva viesti.

Tässä taas tyypillistä käyttäytymistä ;

kumpikin osapuoli yrittää ajaa ns. omaa etuaan ja ihmettelee kun ei homma vaan toimi ja itsekseen jupisee miksi tämä ei toimija miksi toinen käyttäytyy noin.

Istuitteko kertaakaan juttelemaan syvällisesti asioista. Mitä vaihtari odottaa vierailultaan, mitä te odotatte, voisiko tehdä kompromisseja, millanen fiilis vaihtarilla on halusiko edes tulla? Miten asioita vois muuttaa niin että olis kaikilla ok olla?

Suoraa rehellistä keskustelua. Kyllä se yhteinen kieli löytyy jos tarpeeksi haluaa.

Nyt vaikuttaa sille että kumpikin puoli vaan kyräili toistensa tekemisiä ymmärtämättä täysin miksi toinen teki noin ja näin.

Meidän japanilainen vaihtaripoika ainakin oli aivan ihana tyyppi:) Puolin ja toisin itkettiin kun lähti takaisin, tuntui ihan yhdeltä perheenjäseneltä. Hän on onneksi käynyt Suomessa vaihdon jälkeenkin ja meidän poika on käynyt puolestaan Japanissa moikkaamassa. Tuttavaperheellä oli samoihin aikoihin saksalainen tyttö joka oppi Suomen kielen ihan huikean hyvin! Upeita nuoria ja hieno kokemus. Mutta toki kaikki on yksilöitä ja vaihtareissa on eroja.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas tyypillistä käyttäytymistä ;

kumpikin osapuoli yrittää ajaa ns. omaa etuaan ja ihmettelee kun ei homma vaan toimi ja itsekseen jupisee miksi tämä ei toimija miksi toinen käyttäytyy noin.

Istuitteko kertaakaan juttelemaan syvällisesti asioista. Mitä vaihtari odottaa vierailultaan, mitä te odotatte, voisiko tehdä kompromisseja, millanen fiilis vaihtarilla on halusiko edes tulla? Miten asioita vois muuttaa niin että olis kaikilla ok olla?

Suoraa rehellistä keskustelua. Kyllä se yhteinen kieli löytyy jos tarpeeksi haluaa.

Nyt vaikuttaa sille että kumpikin puoli vaan kyräili toistensa tekemisiä ymmärtämättä täysin miksi toinen teki noin ja näin.

Mitähän omaa etua me ajoimme? Näimme aivan helvetisti vaivaa ja tyyppi vain nyrpistelee. Ja se homma menee oikeasti niin, että vaihtarin odotetaan sopeutuvan perheeseen ja Suomeen. Ei niin että vaihtari alkaa paasata ja rähjätä meille, kun meidän tavat on erilaiset. Nyt hän  ehti haukkua meidän lapset, talon, mökin, autot, koirat, koulun, opettajat, kielitaidon, jopa sään joka muuten oli poikkeuksellisen hieno jne. Koulumatka (viisi minsaa kävelyä ja viisi minsaa bussilla) oli niin ylitsepääsemätön, että hänet piti kuskata kouluun tai hän ei mennyt.

Hänet oli myös lähetetty matkaan täysin ilman rahaa, joten sekin sitten hiersi häntä. Perhe maksaa tietenkin majoituksen, ruoan yms sellaiset yhteiset menot ja järjestö kielikurssin (jonne hän ei mennyt) ja matkalipun. Hänellä ei siis ollut itsellään edes viittä euroa. Periaatteen vuoksi minä nyt en vaan ala vieraan teinin taskurahoja maksamaan. Ulos veimme syömään ja maksoimme ja leffaan maksoimme, mutta ne mitä hän kuluttaa kaveriensa kanssa kuuluu hänen vanhemmilleen.

Ja miten keskustelet ihmisen kanssa, joka ei ymmärräkään kieltä, jota väittää ymmärtävänsä erinomaisesti? Hänelle ei myöskään saanut kirjoittaa mitään, koska se oli loukkaavaa. Ja ranskaa en voinut edes yrittää puhua, koska hänellä meni silloin kaikki aika sille, että nauroi ääntämiselleni.

Meillä oli sitä ennen ollut jo yksi vaihtari ja sen jälkeen on ollut myös yksi, omat teinit on olleet vaihdossa Italiassa ja Koreassa. Ei mitään ongelmia. Ainoa perhe joka tätä yhtä jaksoi pidempään oli eläkkeellä oleva erityisopepariskunta, joka sitten käytti kaiken aikansa hänen palvelemiseensa. Ja hekin väsyivät.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän japanilainen vaihtaripoika ainakin oli aivan ihana tyyppi:) Puolin ja toisin itkettiin kun lähti takaisin, tuntui ihan yhdeltä perheenjäseneltä. Hän on onneksi käynyt Suomessa vaihdon jälkeenkin ja meidän poika on käynyt puolestaan Japanissa moikkaamassa. Tuttavaperheellä oli samoihin aikoihin saksalainen tyttö joka oppi Suomen kielen ihan huikean hyvin! Upeita nuoria ja hieno kokemus. Mutta toki kaikki on yksilöitä ja vaihtareissa on eroja.

Kiitos, näitä kokemuksia on aina ihana lukea! Itse olin 15 vuotta sitten vaihto-oppilaana Sveitsissä ja kyllähän siinä alkuun piti puolin ja toisin joustaa ja totutella muuttuneeseen tilanteeseen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vielä vuosien jälkeenkin on lämpimät välit perheeseen, kiitos heille! Vaihto-oppilaalta pitää voida myös vaatia, hän on siellä osana perhettä, ei vieraana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli lokakuussa vaihtari, vaikka emme ole mukana missään vaihtariohjelmassa. Tytön luokkakaveri oli vaihtariperheessään au pairina eli oletusarvoisesti teki lapsille (3v ja 8v) aamupalaa, saattoi isomman kouluun (oli oma lukujärjestys mikä tahansa), oli iltapäivät näiden lasten kanssa siinä sivussa siivosi ja silitti. Vaihto-oppilasjärjestö ei reagoinut, joten tyttö ilmoitti itse lähtevänsä. Mainio pakkaus, jonka kanssa oli todella kiva tehdä kotitöitä - meillä kun ei jätetä ketään yksinään puuhailemaan keittiöön, meillä tehdään yhdessä!

Virallinen vaihtariperhe oli tuohtunut, koska tytön piti olla heillä 4 kk ja olikin vähän yli 2. Soittelivat perään, että lapset niin kaipaa, eikö voisi tulla viikonlopuksi hoitamaan, ilmaiseksi tietty.

Meillä se tiskikone oli ainoa kotityö mitä vaadittiin. Kolmena päivänä viikossa.

Ei meillä arkena koko perhe liiku koko ajan yhdessä. Eli kyllä tosiaan joutuu omatkin teinit sen tiskikonevuoronsa välillä ihan yksin keittiössä hoitamaan. Samaten minä.

Ap

Meillä ei koko perhe tee koko ajan asioita yhdessä, mutta ei lapsia jätetä yksin kotitöitä tekemään. Sehän on täydellinen mahdollisuus opastaa tekekemään oikein ja ratkomaan mahdollisia pulmia,käydä samalla keskustelua koulupäivästä, ongelmista,ilonaiheista, suunnitella seuraavaa viikonloppua jne.

Teillä ei elämän tärkeät ihmiset halua olla yhdessä, meillä haluavat. Elämä on enemmän arkea kuin viikonloppuja ja jos kohtaamiset perheenjäsenten kanssa jäävät viikonloppuihin, niin minusta se on surullista. Ei ihme, että monet nuoret voivat nykyisin niin huonosti, kun ns. tavallisissakaan perheissä heille ei ole aikaa.

Oikeastiko teidän pitää vielä joka ikinen päivä opastaa teini-ikäistä kotitöiden teossa ja olla seurana? Pienten lapsien kohdalla ihan ymmärrettävää, mutta vaihtoon lähtevät ovat jo sen verran vanhoja että perässä ei tarvitse kävellä koko ajan ja "opastaa". Meillä teinit tulevat kotiin ennen vanhempia ja tekevät silloin omat kotityönsä ennen perheen yhteistä ruokailua (käyttävät koiran lenkillä, siivoavat huoneensa, tyhjentävät astianpesukoneen). Vanhemmat taas tekevät kotitöitä illalla kun teinit ovat harrastuksissa tai kaverien kanssa.