Kysymys narsistisen äidin lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä auttoi parhaiten sillä että hän oli tukena ja se turvallinen aikuinen johon voi luottaa. Hyvää oli myös se että hän ei mustamaalannut meille lapsille äitiä vaan käsitteli oman suhteensa häneen todennäköisesti muuten kuin meidän lasten kanssa.

Miten usein näitte isäänne?

Ap

Käytännössä päivittäin.

Eli tilanteesasi isäsi ei ollut etä. Käytännössä aika eri asia.

4

Onneksi ei mutta en oikeastaan usko että se asia olisi mitenkään vaikuttanut hänen käytökseen sä vaikka olisi ollut etäänpänä.

No ei ehkä hänen käytökseensä, mutta lapseen kylläkin. Aika monta tilannetta ilman isää siinä äidin kiusattavana ja kukaan ei edes näe, miten sinua kohdellaan. Niin autapa isänä siinä sitten. Näillä miehillä on kuitenkin se tilanne.

4

Isä oikeasti keskittyi isänä olemiseen ei siihen että hänen olisi jotenkin kuulunut paikata äidin tekemisiä tai korjailla niitä.

Ja se on hienoa, ettet tarvinnut sen tyyppistä apua. Nämäpä lapset saattaisivat tarvitakin, jos oikeasti tulevat kohdelluksi väärin, eikä kukaan tee mitään, koska ei pysty.

4

Tilanne on toki ikävä jos kumpikaan vanhempi ei vanhemmuuteen kykene. Meillä onneksi niin ei ollut vaan oli isä joka siihen kykeni.

Taisit ottaa pikku bitch itseesi, kun tilanteesi ei nyt oikein ollutkaan niin vaikea ja isäsi ei muiden silmissä niin iso sankari? Ja siis itsestäsikin varmaan kuvittelet selvinneesi jostain suuresta, vaikka et ole edes sen vertaa apua tarvinnut, että jonkun ois täytynyt korjata äitisi sinulle aiheuttamat vahingot! Koska niitä ei edes syntynyt, koska isäsi ei ollutkaan etä, kuten tässä aloituksessa tilanne on! Mahtavaa eläytymiskyvyttömyyttä sinulta toisten tilanteisiin ja alat niskojasi nakkelemaan, kun sinulle huomautetaan siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä auttoi parhaiten sillä että hän oli tukena ja se turvallinen aikuinen johon voi luottaa. Hyvää oli myös se että hän ei mustamaalannut meille lapsille äitiä vaan käsitteli oman suhteensa häneen todennäköisesti muuten kuin meidän lasten kanssa.

Miten usein näitte isäänne?

Ap

Käytännössä päivittäin.

Eli tilanteesasi isäsi ei ollut etä. Käytännössä aika eri asia.

4

Onneksi ei mutta en oikeastaan usko että se asia olisi mitenkään vaikuttanut hänen käytökseen sä vaikka olisi ollut etäänpänä.

No ei ehkä hänen käytökseensä, mutta lapseen kylläkin. Aika monta tilannetta ilman isää siinä äidin kiusattavana ja kukaan ei edes näe, miten sinua kohdellaan. Niin autapa isänä siinä sitten. Näillä miehillä on kuitenkin se tilanne.

4

Isä oikeasti keskittyi isänä olemiseen ei siihen että hänen olisi jotenkin kuulunut paikata äidin tekemisiä tai korjailla niitä.

Ja se on hienoa, ettet tarvinnut sen tyyppistä apua. Nämäpä lapset saattaisivat tarvitakin, jos oikeasti tulevat kohdelluksi väärin, eikä kukaan tee mitään, koska ei pysty.

4

Tilanne on toki ikävä jos kumpikaan vanhempi ei vanhemmuuteen kykene. Meillä onneksi niin ei ollut vaan oli isä joka siihen kykeni.

Just just, ehkä se nyt johtui ihan siitä, että se isäsi sai olla se vanhempi.

Äidin mielestä ei varmasti olisi saanut olla ja sitten taas toisinaan olisi pitänyt olla enemmän mutta onneksi ne ailahtelut ei isään vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen etäisänä tilanteessa, jossa ex-vaimo tekee myyräntyötään taustalla ja huomaan isänä lapsissani huolestuttavaa reagointia. Oikeastaan olen täysin neuvoton miten minun pitäisi toimia kun näen tyttäressäni äitinsä kaltaista käyttäytymistä ja poikani on aivan sulkeutunut. Jos täällä olisi joku, jolla on uhrikokemus lapsena. Miten olisit toivonut isäsi toimivan niin että siitä olisi ollut apua sinulle?

- Pitää kertoa lapsille, että se, miten äiti toimii on väärin, silloin kun havaitsette väärää kohtelua. Mulle ei kukaan aikuinen sanonut sitä, jolloin en voinut tietää että kukaan halusikaan auttaa minua. Eli aikuisten välinen "solidaarisuus" romukoriin, asetutte vain lasten puolelle. Lapset tarvitsevat suojaa vanhemmiltaan joskus, vaikka nämä eivät olisikaan arsisteja, riittää, kun vanhempi ei näe eikä myönnä omia virheitään lata kohtaan.

- Välttäkää konflikteja, joissa lapsi on kiistakapulana tai pelinappulana. Tallentakaa sellaista, mitä voidaan käyttää todisteena äidin lapsien kaltoinkohtelusta. Ei tietenkään siihen pidä sotkea omaa katkeruuttaan, jos ex vain toimii eri lailla! Mutta siis sellaisesta, josta teistä on vaaraa lapsille.

Eipä nyt tule muuta mieleen. Kysykää lapselta, jos hän haluaa muuttaa teille. Sitten vain järjestätte sen, jos kyse on yli 12-vuotiaasta. Heitä kuunnellaan. Tietty lapsi ei ehkä ole enää valmis sanomaan tätä oikeudessa, mutta jos näette äidistä olevan vaaraa lapselle, niin maalailkaa ihannekubia siitä, millaista lapsen elämä teidän luonanne olisi ja siten kääntäkää lapsi äitiään vastaan, niin teette lapselle palveluksen. Jos siis luonanne olisi ihanampaa.

Tuosta ekasta neuvosta on sanottava, että näin myös oma lapseni ohjeisti minua. Kun erosin lapsen isästä,  oli vallalla viranomaisten neuvo, ettei toisesta vanhemmasta saa puhua mitään pahaa. Noudatin tätä neuvoa parhaani mukaan, vaikka toinen oli alkkis ja pettänyt meidät monin eri tavoin. Kun lapsi tuli noin 12 vuoden ikään, hän kysyi suoraan minulta, miksen ollut kertonut millainen isä oikeasti on. Hänen pettymyksensä oli massiivinen, kun rupesi itse tajuamaan, miten pielessä asiat oikeasti olivat. Eivät lapset halua kaunistelua, koska jossain vaiheessa he tajuavat totuuden, ja silloin asioiden kaunistelu on heille myrkkyä. Siitä lähin puhuin lapselle kuten asiat olivat. Seurasi vaikea murrosikä, varmasti käsitteli asioita, mutta aikuisena meillä on ollut hyvät ja avoimet välit. Hän uskaltaa pyytää apua, kun tarvitsee, ja kertoo usein asioistaan ensimmäisenä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lasten äiti tekee sellaista, mistä olet hänen päätellyt olevan narsisti vai onko hänelmä diagnoosi?

Tuo lasten rauhoittelu ekana päivänä kuulostaa normaalilta ilman, että on kyse narsismista toisessa päässä...toimin aikaisemmin sijaisvanhempana ja välillä tuntui vanhempitapaamisen jälkeen ettei yksi päivä riittänyt...kyse oli lapsen lojaliteettituskasta.

Haluat, että lapset kärsii, eikä ap:n tartte olla huolissaan? Miksi? Etkö ole tässä lasten puolella?

Haha, hyvä! Missä ihmeessä niin sanoin??? Oletko koskaan huomannut, että tällä sivustolla nainen kertoo miehensä olevan narsisti, kertoo tämän teoista ja nainen lynkataan välittämästi, koska pitää olla diagnoosi! kaikkihan aika huutelee paskan puolison olevan narsku! Mies toteaa lasten olevan levottomia ja antaa vaimostaan ihan itse tekemänsä oletuksen - narsisti -se niellään purematta! Hyvä te!!!

On muitakin syitä, miksi lapset käyttäytyvät levottomasti ja yksi näistä voi olla, että lapsi rakastaa äitiään, mutta muut (kuten tämä isä) kertovat äidin tekevän väärin, käyttäytyvän väärin ja olevan väärin. Lapselle vääräkin vanhempi ON vanhempi ja RAKAS. Tällöin hän ei tiedä miten olla ja se aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja levottoman käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on merkitystä, että olet lastesi kanssa niin paljon kuin mahdollista. Osoitat, että huolehdit heistä hyvin. Rakkautta ja lämpöä. Jos et nää lapsiasi usein, pyri viikko-viikko systeemiin.

Tämä on yksi ongelma. Exä ei suostu ja vuoroviikkojärjestemään vaaditaan hyvät välit vanhempien välille. Mikä on narskun kanssa aika mahdoton toteuttaa. Itsekin toivoisin pitkiä pätkiä. Eka vuorokausi menee aina lasten rauhoittumiseen.

Ap

Miten niin? Minkä ikäisiä lapsia?

Näin minulle on asiantuntijoiden puolelta kerrottu. 1 koululainen ja 1 tarhaikäinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen etäisänä tilanteessa, jossa ex-vaimo tekee myyräntyötään taustalla ja huomaan isänä lapsissani huolestuttavaa reagointia. Oikeastaan olen täysin neuvoton miten minun pitäisi toimia kun näen tyttäressäni äitinsä kaltaista käyttäytymistä ja poikani on aivan sulkeutunut. Jos täällä olisi joku, jolla on uhrikokemus lapsena. Miten olisit toivonut isäsi toimivan niin että siitä olisi ollut apua sinulle?

- Pitää kertoa lapsille, että se, miten äiti toimii on väärin, silloin kun havaitsette väärää kohtelua. Mulle ei kukaan aikuinen sanonut sitä, jolloin en voinut tietää että kukaan halusikaan auttaa minua. Eli aikuisten välinen "solidaarisuus" romukoriin, asetutte vain lasten puolelle. Lapset tarvitsevat suojaa vanhemmiltaan joskus, vaikka nämä eivät olisikaan arsisteja, riittää, kun vanhempi ei näe eikä myönnä omia virheitään lata kohtaan.

- Välttäkää konflikteja, joissa lapsi on kiistakapulana tai pelinappulana. Tallentakaa sellaista, mitä voidaan käyttää todisteena äidin lapsien kaltoinkohtelusta. Ei tietenkään siihen pidä sotkea omaa katkeruuttaan, jos ex vain toimii eri lailla! Mutta siis sellaisesta, josta teistä on vaaraa lapsille.

Eipä nyt tule muuta mieleen. Kysykää lapselta, jos hän haluaa muuttaa teille. Sitten vain järjestätte sen, jos kyse on yli 12-vuotiaasta. Heitä kuunnellaan. Tietty lapsi ei ehkä ole enää valmis sanomaan tätä oikeudessa, mutta jos näette äidistä olevan vaaraa lapselle, niin maalailkaa ihannekubia siitä, millaista lapsen elämä teidän luonanne olisi ja siten kääntäkää lapsi äitiään vastaan, niin teette lapselle palveluksen. Jos siis luonanne olisi ihanampaa.

Tuosta ekasta neuvosta on sanottava, että näin myös oma lapseni ohjeisti minua. Kun erosin lapsen isästä,  oli vallalla viranomaisten neuvo, ettei toisesta vanhemmasta saa puhua mitään pahaa. Noudatin tätä neuvoa parhaani mukaan, vaikka toinen oli alkkis ja pettänyt meidät monin eri tavoin. Kun lapsi tuli noin 12 vuoden ikään, hän kysyi suoraan minulta, miksen ollut kertonut millainen isä oikeasti on. Hänen pettymyksensä oli massiivinen, kun rupesi itse tajuamaan, miten pielessä asiat oikeasti olivat. Eivät lapset halua kaunistelua, koska jossain vaiheessa he tajuavat totuuden, ja silloin asioiden kaunistelu on heille myrkkyä. Siitä lähin puhuin lapselle kuten asiat olivat. Seurasi vaikea murrosikä, varmasti käsitteli asioita, mutta aikuisena meillä on ollut hyvät ja avoimet välit. Hän uskaltaa pyytää apua, kun tarvitsee, ja kertoo usein asioistaan ensimmäisenä minulle.

Anteeksi, mutta miten voidaan edes sotkea sen kertominen, mikä on väärin, mustamaalaamiseen? Ne ovat ihan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lasten äiti tekee sellaista, mistä olet hänen päätellyt olevan narsisti vai onko hänelmä diagnoosi?

Tuo lasten rauhoittelu ekana päivänä kuulostaa normaalilta ilman, että on kyse narsismista toisessa päässä...toimin aikaisemmin sijaisvanhempana ja välillä tuntui vanhempitapaamisen jälkeen ettei yksi päivä riittänyt...kyse oli lapsen lojaliteettituskasta.

Haluat, että lapset kärsii, eikä ap:n tartte olla huolissaan? Miksi? Etkö ole tässä lasten puolella?

Haha, hyvä! Missä ihmeessä niin sanoin??? Oletko koskaan huomannut, että tällä sivustolla nainen kertoo miehensä olevan narsisti, kertoo tämän teoista ja nainen lynkataan välittämästi, koska pitää olla diagnoosi! kaikkihan aika huutelee paskan puolison olevan narsku! Mies toteaa lasten olevan levottomia ja antaa vaimostaan ihan itse tekemänsä oletuksen - narsisti -se niellään purematta! Hyvä te!!!

On muitakin syitä, miksi lapset käyttäytyvät levottomasti ja yksi näistä voi olla, että lapsi rakastaa äitiään, mutta muut (kuten tämä isä) kertovat äidin tekevän väärin, käyttäytyvän väärin ja olevan väärin. Lapselle vääräkin vanhempi ON vanhempi ja RAKAS. Tällöin hän ei tiedä miten olla ja se aiheuttaa sisäisen ristiriidan ja levottoman käytöksen.

MIKSI OLETAT, ETTÄ AP OLETTAA EXÄN OLEVAN NARSKU SIKSI, ETTÄ LAPSET OVAT LEVOTTOMIA? Itse teit tämän oletuksen aloittajan ajatuksista etkä välitä focusoida lapsiin, vaan alat kritisoida sitä, että onkohan ap:n ex narsku? Kannattaisiko se spekulaatio säästää muihin ketjuihin ja keskittyä tässä niihin lapsiin niillä tiedoilla, joita ap antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä auttoi parhaiten sillä että hän oli tukena ja se turvallinen aikuinen johon voi luottaa. Hyvää oli myös se että hän ei mustamaalannut meille lapsille äitiä vaan käsitteli oman suhteensa häneen todennäköisesti muuten kuin meidän lasten kanssa.

Miten usein näitte isäänne?

Ap

Käytännössä päivittäin.

Eli tilanteesasi isäsi ei ollut etä. Käytännössä aika eri asia.

4

Onneksi ei mutta en oikeastaan usko että se asia olisi mitenkään vaikuttanut hänen käytökseen sä vaikka olisi ollut etäänpänä.

No ei ehkä hänen käytökseensä, mutta lapseen kylläkin. Aika monta tilannetta ilman isää siinä äidin kiusattavana ja kukaan ei edes näe, miten sinua kohdellaan. Niin autapa isänä siinä sitten. Näillä miehillä on kuitenkin se tilanne.

4

Isä oikeasti keskittyi isänä olemiseen ei siihen että hänen olisi jotenkin kuulunut paikata äidin tekemisiä tai korjailla niitä.

Ja se on hienoa, ettet tarvinnut sen tyyppistä apua. Nämäpä lapset saattaisivat tarvitakin, jos oikeasti tulevat kohdelluksi väärin, eikä kukaan tee mitään, koska ei pysty.

4

Tilanne on toki ikävä jos kumpikaan vanhempi ei vanhemmuuteen kykene. Meillä onneksi niin ei ollut vaan oli isä joka siihen kykeni.

Just just, ehkä se nyt johtui ihan siitä, että se isäsi sai olla se vanhempi.

Äidin mielestä ei varmasti olisi saanut olla ja sitten taas toisinaan olisi pitänyt olla enemmän mutta onneksi ne ailahtelut ei isään vaikuttanut.

Joo tää ei liity ketjun tilanteeseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lasten äiti tekee sellaista, mistä olet hänen päätellyt olevan narsisti vai onko hänelmä diagnoosi?

Tuo lasten rauhoittelu ekana päivänä kuulostaa normaalilta ilman, että on kyse narsismista toisessa päässä...toimin aikaisemmin sijaisvanhempana ja välillä tuntui vanhempitapaamisen jälkeen ettei yksi päivä riittänyt...kyse oli lapsen lojaliteettituskasta.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei pysty käsittämään ilman omaa uhrikokemusta. Siksi en edes yritä selittää sitä sinulle.

Ap

Heittäkää tämä ällöttävä trollailija jo ulos täältä palstalta. Huvittavaa tuo ihmisten diagnosointi narsistiksi. Mäkin vousin tältä heittämällä ”diagnosoida” jo 4 hlö narsistiksi. Luulenpa vielä että uppoaisi vielä ainakin av:n lukijoihin nämä satuilut. Tämähän on se palsta jossa se ”totuus” tulee aina esiin ja täällähän ne parhaimmat ”asiantuntijat”päivystävät. Mikään ei ole laadukkaampaa pohtimista kun ah mutu tuntumalla av palstalla jaaritella jonkun itse tekemiä älyvapaita älynvälähdyksiä. Joku saa siitä varmaan kicksit kun ei muuta elämää sitten olekaan.

Tilanteessa on oleellista tietää onko lapsi ns scapegoat (syntipukki) vai golden child. Googlettamalla lisää tietoa. Kultaisen lapsen tavoittaminen voi olla vaikeampaa, hän on henkisessä riippuvuussuhteessa narsistiin, narsistin jatkeena. Kärsii todennäköisesti ahdistuksesta, mutta ei lainkaan osaa ajatella äitiään syyksi.

Kuulostaa siltä että tyttäresi on ehkä tämä kultainen, ja poika syntipukki.

Suosittelen hankkimaan paljon tietoa, lue kaikki kirjat mitä käsiisi saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lasten äiti tekee sellaista, mistä olet hänen päätellyt olevan narsisti vai onko hänelmä diagnoosi?

Tuo lasten rauhoittelu ekana päivänä kuulostaa normaalilta ilman, että on kyse narsismista toisessa päässä...toimin aikaisemmin sijaisvanhempana ja välillä tuntui vanhempitapaamisen jälkeen ettei yksi päivä riittänyt...kyse oli lapsen lojaliteettituskasta.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei pysty käsittämään ilman omaa uhrikokemusta. Siksi en edes yritä selittää sitä sinulle.

Ap

Nimenomaan tämä.

4

Vierailija kirjoitti:

Heittäkää tämä ällöttävä trollailija jo ulos täältä palstalta. Huvittavaa tuo ihmisten diagnosointi narsistiksi. Mäkin vousin tältä heittämällä ”diagnosoida” jo 4 hlö narsistiksi. Luulenpa vielä että uppoaisi vielä ainakin av:n lukijoihin nämä satuilut. Tämähän on se palsta jossa se ”totuus” tulee aina esiin ja täällähän ne parhaimmat ”asiantuntijat”päivystävät. Mikään ei ole laadukkaampaa pohtimista kun ah mutu tuntumalla av palstalla jaaritella jonkun itse tekemiä älyvapaita älynvälähdyksiä. Joku saa siitä varmaan kicksit kun ei muuta elämää sitten olekaan.

Siinä taas joku narskumuija kilahti.

Vierailija kirjoitti:

Heittäkää tämä ällöttävä trollailija jo ulos täältä palstalta. Huvittavaa tuo ihmisten diagnosointi narsistiksi. Mäkin vousin tältä heittämällä ”diagnosoida” jo 4 hlö narsistiksi. Luulenpa vielä että uppoaisi vielä ainakin av:n lukijoihin nämä satuilut. Tämähän on se palsta jossa se ”totuus” tulee aina esiin ja täällähän ne parhaimmat ”asiantuntijat”päivystävät. Mikään ei ole laadukkaampaa pohtimista kun ah mutu tuntumalla av palstalla jaaritella jonkun itse tekemiä älyvapaita älynvälähdyksiä. Joku saa siitä varmaan kicksit kun ei muuta elämää sitten olekaan.

Ehkä ei kannata SUN avata tällaisia ketjuja palstalla, jos koet ongelmia siitä, ettet saa tulla pätemään jonkun ketjuun siitä, onko hänen ex narsisti vai ei. Hei hei, tässä koitetaan nyt keskustella niistä lapsista.

Lapsesi ovat tosi pieniä, ap, ikävää. Lapsista ehkä väkisinkin tulee kiistakapuloita yrittäessä viikko viikko systeemiä, jos toinen vanhempi on narsisti, se on totta, ja lasten takia sitä ois tietenkin syytä välttää, kuten aluksikin jo kirjoitin. Nämä on aina TODELLA raskaita ja vaikeita tilanteita vanhemmalle. Sinun kannattaa saada ainakin apua käsitellä ajatuksia, joita tilanne jossa SINÄ olet, herättää, saisit sieltä tukea, hienointahan tietenkin olisi, jos osaisit luovia narsistin kanssa kohti viikko viikko systeemiä vaikka joutuisitkin nielemään hatullisia (?) pskaa.

4

4

Se, että isä näkee lapsen ja hyväksyy ja rakastaa häntä sellaisena, kuin hän on. Tähän ei narsistinen vanhempi kykyne, joten lapsi saisi toiselta vanhemmalta terveemmän mallin. Lapsihan hyvin pitkälti alkaa nähdä itsensä sellaisena, miten hänet nähdään ja juuri siksi narsismi on niin haitallista kehittyvälle persoonalle. Voit itse antaa reilun, oikeudenmukaisen ja rakastavan vanhemman mallin lapsille. Jos lapset kertovat jostain ikävästä, kuuntele, keskustele ja sano mielipiteesi. Älä kuitenkaan puhu negatiivisesti lasten äidistä muuten vaan, koska se on lapsille hämmäntevää ja ristiriitaista. Lapset oppivat iän myötä kyseenalaistamaan vanhemman toimia, jos heillä on toisenlainenkin malli sinulta. Yksi hyvä ihmissuhde voi oikeasti pelastaa lapsen mielenterveyden, mulla se oli isovanhempi, jota näin välimatkan takia muutaman kerran vuodessa 1-2 viikkoa. Se riittää, että olet hyvä isä lapsille.

Olemalla läsnä. Koittamalla olla tyyni ja etenkin johdonmukaisesti käyttäytyvä aikuinen. Narskut ovat usein käytöksessään aika poukkoilevia, mikä aiheuttaa lapsessa turvattomuutta.

Minun vanhemmillani ei ole diagnoosia, mutta jotain narsismin tapaista olen alkanut epäillä isälläni viime vuosina. Avioeroperheen lapsena (nyt jo 30) voin kuitenkin sanoa että olisin toivonut että äitini olisi osannut luopua katkeruudesta isääni kohtaan. Mustamaalaustakin esiintyi, mutta sitä pahempana näen näin jälkeenpäin sen, että edes triviaaleissa asioissa isää ei saanut edes mainita ilman että tunnelma sähköistyi riidan rajamaille. Ei ollut kyse isän haukkumista, vaan hänen hahmonsa painostavasta roikkumisesta perheemme yllä.

Jo monen aiemmin antama neuvo siitä, että sinun kannattaa välttää lastesi äidin mustamaalausta on hyvä, mutta ei siis mielestäni ihan riittävä. Välttelisin äidistä puhumista kerta kaikkiaan. Paitsi tietysti jos lapsi itse haluaa jostain keskustella. Lapsi huomaa kyllä vanhempien välisen jännitteen vaikka et mitään pahaa suoraan sanoisikaan, ja lapsi varmasti oireilee mikäli havaitsee että isä inhoaa äitiä. On toki luonnollista että exään liittyy negatiivisia tunteita, mutta ne tunteet kannattaa erottaa tilanteesta tai vähintäänkin kannattaa harkita tarkkaan miten usein ja millä tavalla niitä kommunikoi lapselle. Esimerkiksi jos äiti temppuilee, kuten narsku usein tekee, ja lapsi sitä sinulle ihmettelee tai suree, koita käsitellä asia lapsen tunteista lähtien, esimerkiksi sanomalla että täällä minun luona saa surra mutta että ihmiset ovat erilaisia ja se äiti nyt on tuommoinen. Ole tukena tunteiden käsittelyssä mutta missään nimessä ei kannata lähteä kertomaan esim omia kokemuksia lasten äidin käytöksestä tai muuten antautua oman tunteen käsittelyyn. Sitä varten sinulla on (toivottavasti) muita aikuisia.

Keskity siis äitiin liittyvissä asioissa lapsen tunteisiin, älä omiisi.