Plääh, taidan taas joutua olemaan vuoden ilman :(

Eli lapsia on kolme ja joka ikisellä kerralla miehen halut tyssäsivät siihen kun tiesimme että vauva on tulossa. Ja heti synnytyksen jälkeen minua ei sitten huvittanut, neljä - viisi kuukautta meni jälkeenpäin selibaatissa eli yhteensä kymmenen vuoden yhdessäoloon mahtuu kolme vuotta selibaattia. Todella ärsyttävää. Puhuimme joka kerta asiasta, ja mies myönsi että ajatus vauvasta "joka on siinä ihan vieressä" sai hänen halunsa häipymään kokonaan. En tiedä kävikö vieraissa, koska ei kai ole normaalia että terve, parhaassa iässä oleva mies ei todellakaan kaipaa seksiä VUOTEEN?? Itseäni ainakin halutti usein niin, että katselin maha pystyssä muita miehiä sillä silmällä ja näin joka yö ihan älyttömiä pornounia. Oman käden apuunkin oli turvauduttava kun mies ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta vaikka miten päin olisin ollut.



Oma kokemukseni siis on että jos raskaana oleva nainen ei miehestä ole haluttava niin sille ei taida oikein voida mitään... Nyt meidän kuopus on kohta 2v ja seksi on parempaa kuin ehkä koskaan ennen, luojan kiitos, muuten olisi varmaan jo parisuhdekriisi iskenyt. Vertaistukea siis voin antaa mutta neuvjoa valitettavasti en :/

Meillä oli tosi paljon kiihkeämpää ja halusin koko ajan, kun olin raskaana! Katsoin kerran yhtä elokuvaa, jossa mies käyttäytyi juuri kuten edellä kuvasitte. En pitänyt totena sitä, siis että oikeassa elämässä voisi olla niin. Minun mielestä kannattaisi kokeilla jotain terapiaa, siis sellaista jossa puhua asiasta. Avioliiton VELVOLLISUUKSIIN kuuluu tyydyttää puoliso, minun mielestä. Miehen kyllä pitää sen verran tehdä, että jos ei pysty yhdyntään, niin edes jotenkin tyydyttää toisen halut.

Meillä mies ei suostu menkkojen aikaan, ja silloin minä puolestani tyydytän hänet muuten...

Puhetta aikaiseksi, ei kai kukaan selviä ilman vuotta!!!!!!!!!

Puhetta aikaiseksi, ei kai kukaan selviä ilman vuotta!!!!!!!!!

Edellisen raskauden aikana otin miehen haluttomuuden todella henkilökohtaisesti ja ajattelin, että sekä seksielämä että koko avioliitto on ohi, meillä ei koskaan enää tule olemaan mitään yhteistä ja joudun joko eroamaan tai olemaan selibaatissa lopun ikääni. Silloin yritin aloittaa keskustelua, etsin tietoa, kysyin neuvoa asiantuntijoilta, ehdotin miehelle vaikka mitä millä olisin saanut tilanteen laukeamaan ja toki yritin myös sitä että olen täysin painostamatta. Yritin myös perinteiset naiselliset keinot, mutta mies oli lähinnä vaivautunut vielä siinä vaiheessa kun itse makasin hänen allaan hyvinkin halukkaana jalat levällään. Tarpeeksi monen torjunnan jälkeen en sitten enää edes yrittänyt, ja koska mies ei puhu niin en jaksanut edes yrittää enää keskustelua.

Meillä tämä on todellinen pattitilanne, koska minua loukkaa valtavasti tuollainen täydellinen torjunta, ja miestä taas selvästi suorastaan iljettää koskettaa odottavaa äitiä seksuaalisesti. Hän on kyllä muutenkin kovin suojeleva ja hyvä isä, ehkä se näkyy tässä muodossa jo raskausaikana. Ehkä hän pelkää jotenkin vahingoittavansa sikiötä, ja se pelko on niin syvällä hänessä että siihen ei järkipuhe ja keskustelun yrittäminen auta.

Olen ajatellut ottaa selviytymistaktiikakseni sen, etten niin kovasti ajattele ja analysoi, vaan keskityn siihen että seksiä todennäköisesti on taas vuoden päästä. Kyllähän monet ihmiset elävät syystä tai toisesta toisinaan vuosiakin selibaatissa, joten kai minäkin kestän taas vuoden. Mutta on se raskasta.

ap

se on niin, että jos miehesi ei pysty niin ei pysty. Ajattelee ehkä juuri vauvaa, sinussa ei ole mitään vikaa. Jos ei asia keskustelemalla muutu, ehkä sinun on vain tyydyttävä tilanteeseen? En oikein usko tuohon 'velvollisuuteen' tyydyttää puoliso, mutta varma en tietenkään voi olla. Oma mieheni ei myöskään ole raskaana ollessani halunnut minua ja syy on ollut vauva ja raskaus, ei ulkoiset tekijät.

puhua pitäis mutta kun toinen ei puhu.. :-/

mä en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä miehiä joilla on tuommoinen "pyhä äiti"-mentaliteetti

lasteni äidin kanssa meillä oli todella kiihkeää seksiä raskausaikana ja minä todella nautin siitä kun hänellä hormoonit hyrräsi... eikä todellakaan haitannut se raskaus ja muuttuva vartalo, vaikka se loppuvaiheessa hieman jo rajoittikin asentoakrobatiaa..



mutta mun mielestä pitäisi jotenkin päästä keskusteluyhteyteen miehen kanssa ilman mitään syyttelyä ja saada hänet sanomaan ne syyt miksi hän ei halua..

yleensä kun niistä ongelmista yritetään puhua juuri silloin kun ne ärsyttää eniten ja siitähän ei tule kuin toisten syyttelyä..



mutta sun täytyisi saada miehestä ulos se syy miksi hän ei halua..

onko se lapsen vahingoittamisen pelko vai muuttuva vartalo vai kaikki yhdessä.. kun tietää sen pohjimmaisen syyn niin siihen voi pureutua ja keskustella onko mitäään tehtävissä.



miehesi täytyisi ymmärtää se miten halukas olet raskausaikanakin ja että sinullakin on tarpeet edelleen jotka kaipaavat seksuaalista tyydytystä.. jos puhumalla löytäisitte sen tavan miten se halujen tyydyttäminen onnistuisi, jokin kompromissi ratkaisu...



mitäs jos luetuttaisit miehelläsi tämän ketjun. ainakin miehenä katson sinun kirjoitusta sillä silmällä että vois antaa todella rakentavaa alkua keskustelulle.. noissa kirjoituksissasi sanot mielestäni asian juuri niin kuin se pitäisikin sanoa ilman liikoja syyttelyitä



toki ilman tuota puhumattomuuden solmun auki saamista on vaikea asiaa ratkaista



m36

mutta sun täytyisi saada miehestä ulos se syy miksi hän ei halua..

onko se lapsen vahingoittamisen pelko vai muuttuva vartalo vai kaikki yhdessä..

Vaikka mies ei suostu puhumaan, olen silti melkein varma, että hän pelkää vahingoittavansa lastaan. Edellistä odottaessa tuntui, että hänellä ei ollut oikein tietoa naisen anatomiasta ja siitä, miten suojassa lapsi on äitinsä kohdussa, kalvojen ja lapsiveden suojaamana. Kun vuodin aivan pikkuisen verta, oli mies heti vakavissaan miettimässä, pitäisikö raskaus keskeyttää, koska lapsi voi olla "pilallinen" lilluessaan siellä "veren keskellä", vaikka veri tuli takuulla jostain muualta kuin kalvojen sisäpuolelta... Tekisi mieli antaa hänen käteensä kuva odottavan naisen anatomiasta, mutta ei häntä taida jaksaa kiinnostaa.

Olen tänään hyvin turhautunut ja surullinen, koska tulin eilen aika pahasti torjutuksi. Yritin vähän saada läheisyyttä, suudella pusua pidempään ja toivoin edes silittelyä ja koskettelua jos ei muuta, mutta turhaan. Mies syytti päällekäyväksi takiaiseksi ja näytti muutenkin siltä kuin olisin inhottava ja vastenmielinen, enkä enää voinut olla itkemättä. Itkettää vieläkin.

Rivien välistä olen jotenkin muodostanut kuvan, että miehen mielestä olen jotenkin vääränlainen nainen kun haluan seksiä (edes pari kertaa kuussa), kun olen kokeilunhaluinen ja teen aloitteita, ja kun minun rakastamisen ja rakastettuna olemisen tarpeeseeni ei riitä se, että olen äiti ja saan hoitaa lapsiani.

Naisella ei näemmä saa olla haluja, ei ainakaan odottavalla äidillä eikä mielellään naimisissa olevalla naisellakaan, näin olen tulkinnut.

Vuosien varrella olen tainnut tällekin palstalle kirjoittaa kymmeniä kirjoituksia haluttomasta miehestäni. Jotenkin nyt on taas sellainen olo, että en jaksa tätä. Välillä oli jo paremmin.

Olen miettinyt paljon sitä, että jos joskus elämäni aikana törmään ihmiseen, joka saa minut tuntemaan itseni ihanaksi ja halutuksi, pystynkö vastustamaan kiusausta lähteä hänen mukaansa.

ap

Aivan käsittämätön hirviö tuo miehesi. Älä suostu tuohon. Kerro, että avioliittoon kuuluu seksi ja jos sitä ei saa avioliitosta niin lukuisat liitot ovat loppuneet siihen.

Nyt se toi minulle suklaata lepytelläkseen. Suklaallako muka pitäisi parantaa tämä jumalaton munantuska? Vielä kun näin raskaana himot ovat normaalia suuremmat ja asia pyörii mielessä yötä päivää koko ajan, unetkin ovat sitä luokkaa että pitää kohta alkaa kirjoittaa ne ylös ja myydä seksilehtiin.



Ehkä ostan itselleni dildon ja esittelen sen miehelleni, että "tässä on mun uusi mies kun sulle ei nainen kelpaa".



No joo, nyt olen jo niin pahalla päällä että jututkin ovat ihan lapsellisia. Mutta tänään on muutenkin erittäin, erittäin huono päivä. :(



ap

minusta tuo dildo on itseasiassa tosi hyvä idea. Ei tietenkään kaikkea korvaa, mutta jotain tuskaa helpottaa ainakin minulla. En tiedä kannattaako miestä loputtomiin syyllistää, jos ei vaan äiti teresa kompleksissaan mihinkään pysty, mutta minä ainakin aion muistutella asiasta vielä pitkään (nyt vasta 5 kuulla). Kokonaan ilman en vuotta halua olla!!!



Olen myös miettinyt viimeaikoina tätä asiaa aika paljon ja uskoisin, että mieheni halut eivät ole mihinkään kadonneet, hän ei vaan koe minua tässä tilassa haluttavaksi. Jos ei asia tästä petraudu on minusta vähän turhan iso riski, että hänkin vaikka puutteessaan tekee jotain hölmöä.

Itse asiassa tilasin itselleni vähän leluja nettikaupasta, odotan mielenkiinnolla koska ne tulevat.



Jotenkin sen seksinpuutteenkin vielä voisi kestää, jos se ei tarkoittaisi myös täydellistä kaikenlaisen hellyyden ja läheisyyden puutetta. Mies ei oikein halua silitellä tai muuta, kun kihahdan aina ihan kuumaksi enkä itse voi sille mitään. Kainalossa saa istua sohvalla, mutta siihen se melkein jääkin.



Tietysti varmaan sitten saan taas silityksiä ainakin vatsan seudulle, kun vatsa kasvaa sen verran, että siinä on jotain siliteltävää. Mutta jotenkin minä kyllä kaipaan muutakin, sellaista tunnetta että olen jotain muutakin kuin äiti, että olen nainen ja miehelleni tärkeä. Muutenkin kuin siivoaja-ruuanlaittaja...



ap

kyllä teillä on mies no liekönuo oikeita miehiä.mistä päin löytäis nää puutteessa olevat.

oma vaimo ei enää niin halukas noihin hommiin niin joutaisin tuuraamaan puutteesa olevia.

Ehkä tämä ei siis ole toivotonta. Jouduin kyllä käyttämään jopa suorastaan painostavanlaatuista lähentelytaktiikkaa, mutta toisaalta ei mies sanonut missään vaiheessa "ei". Ei se kyllä oikein ollut innolla mukana ollenkaan, mutta kuitenkin pääasia on se, että seksiä oli. Ehkä sitä on jatkossakin. Toivottavasti.



ap