Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on kunnollinen - olen jatkuvasti surullinen
01.04.2018 |
Olen ollut nyt muutaman vuoden ajan yhdessä todella kunnollisen miehen kanssa. Hän ei ryyppää, pitää kodista huolen, ei rieku yömyöhään, käy töissä ja pitää huolen itsestään. Hänen pitäisi siis olla kaikki, mitä nainen tarvitsee.
Silti olen hänen kanssaan jatkuvasti onneton. En tunne sitä samaa elämäniloa, mitä sinkkuaikoinani.
Olenko masentunut, vai miksi en ole yhtään onnellinen kunnollisen miehen kanssa? Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Puuttuuko väliltämme vain se oikea rakkaus, vai mikä minulla on?
T. nim. parhaillaankin itku silmässä
Kommentit (45)
Mitä teette yhdessä vapaa-aikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä semmoisissa miehissä on enemmän särmää, jotka jättävän kodin hoidon naisten harteille, hakkaavat, ryyppäävät ja käyvät vieraissa. Sellaiset saavat seksiäkin paljon enemmän. Kukapa nyt sellaisesta miehestä välittäisi, joka ei muille kelpaa.
Ongelma ei ole miehessä, vaan sinussa. Kun tunnet olevasi onnellisempi sinkkuna, niin sun täytyy vain sinkkuuntua, jos haluat olla samalla tavalla onnellinen kuin ennenkin.
Ei liity varmaan mieheen mitenkään. Tai sitten olet moniavioinen?
Jätä se sika. Ja hanki kunnon juoppohuoripukkinaistenhakkaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä siis olet niitä naisia, joiden mielestä on miehen tehtävä tehdä sinut onnelliseksi? Enemmistö sentään ymmärtää, että onni on jokaisen omalla vastuulla.
Ei se sinkkuilun uudelleen aloittaminen välttämät ole niin hohdokasta kuin ap:n muistoissa,vaan aika kylmää ja ankeeta touhua nykyajan deittimarkkinat. Elä sit ihmettele,jos haluutki takas hyvän miehen luo mut se onkin kelvannu jo jolleki toiselle. Hyvistä miehistä kun on pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin syyhän ei ole miehessä vaan sinussa. Et vaan ole valmis seurustelemaan vakituisesti. Sinkku-elämä satunnaisine suhteineen sopii sinulle paremmin. Sääli että menetät hhyvän miehen, mutta onhan tuo aika ilmeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole muistakaan miehistä mitenkään kiinnostunut, eli en katsele ”vihreämpää ruohoa”. Luulin vaan aina, että olisin todella onnellinen parisuhteessa, mutta joka viikko olen useana päivänä vain todella surullinen ja ahdistunut. Tätä ei ennen ollut, olin elämänmyönteinen ja iloinen ihminen, joka nousi aina oikealla jalalla aamulla sängystä. Mietin vain sitä, että johtuuko tämä rakkauden puutteesta miestä kohtaan, vai kuulostaako tämä enemmän masennukselta?
Nauran kyllä muiden ihmisten seurassa paljon, mutta mieheni seurassa en oikeastaan koskaan.
Pitääkö siis vain yrittää olla onnellinen miehen kanssa, koska hän ei hakkaa ja käy töissä ym?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä mies kiertoon, kyllä hän varmasti löytää naisen, joka on hänen kanssaan aidosti onnellinen. Sinä et ole miehen kanssa onnellinen, joten miksi edes harkitset pitäväsi miestä itselläsi?
Kuinka kauan ajattelit vielä pitää kulisseja pystyssä?
Vierailija kirjoitti:
En minä ole muistakaan miehistä mitenkään kiinnostunut, eli en katsele ”vihreämpää ruohoa”. Luulin vaan aina, että olisin todella onnellinen parisuhteessa, mutta joka viikko olen useana päivänä vain todella surullinen ja ahdistunut. Tätä ei ennen ollut, olin elämänmyönteinen ja iloinen ihminen, joka nousi aina oikealla jalalla aamulla sängystä. Mietin vain sitä, että johtuuko tämä rakkauden puutteesta miestä kohtaan, vai kuulostaako tämä enemmän masennukselta?
Nauran kyllä muiden ihmisten seurassa paljon, mutta mieheni seurassa en oikeastaan koskaan.
Pitääkö siis vain yrittää olla onnellinen miehen kanssa, koska hän ei hakkaa ja käy töissä ym?
T. Ap
Mulla on tuota samaa. Varmaan alitajuista, mutta jokin tilanteessa mättää. Sinussa ei ole vikaa, taidat olla vahingoitettu. Et saa olla ehkä oma itsesi tai jotain, ja sen voi huomata vain tiedostamattaan. Ei siis tunnista itsessään sitä, ettei saa olla ja voida hyvin, eikä sitä, miksei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit elää kuin sinkku, tosin ilman miehen metsästystä. Otat molemmista suhteista parhaat puolet.
Vierailija kirjoitti:
En minä ole muistakaan miehistä mitenkään kiinnostunut, eli en katsele ”vihreämpää ruohoa”. Luulin vaan aina, että olisin todella onnellinen parisuhteessa, mutta joka viikko olen useana päivänä vain todella surullinen ja ahdistunut. Tätä ei ennen ollut, olin elämänmyönteinen ja iloinen ihminen, joka nousi aina oikealla jalalla aamulla sängystä. Mietin vain sitä, että johtuuko tämä rakkauden puutteesta miestä kohtaan, vai kuulostaako tämä enemmän masennukselta?
Nauran kyllä muiden ihmisten seurassa paljon, mutta mieheni seurassa en oikeastaan koskaan.
Pitääkö siis vain yrittää olla onnellinen miehen kanssa, koska hän ei hakkaa ja käy töissä ym?
T. Ap
Miten vanha olet? Vasta siinä +35 v kannattaa alkaa tyytymään johonkin, siihen asti kannattaa ottaa se jota haluaa.
Miksi menitte yhteen? Olitko koskaan ihastunut/rakastunut häneen?
Omituinen aloitus. Miksi et kirjoittanut vaan "olen jatkuvasti surullinen"? Miten miehesi tai hänen kunnollisuutensa liittyy koko asiaan? Eikai onnellisuutesi ole täysin parisuhteesi varassa?
Kuulostat masentuneelta.
Aika hassuja vastauksia täällä taas. Vai yksinkö keskustelet? Aprillipäivän satoa? Onhan se selvää, että et ole onnellinen parisuhteessa, jos ainoat "yhdistävät" asiat ovat miehen kunnollisuus. Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Tuetteko toisianne? Onko teillä hauskaa yhdessä? Toimiiko seksi? Ihmiset eroavat tai ovat menemättä yhteen pienemmistäkin epäsopivuuksista ja kemian puutteesta. Siinä vaiheessa, kun on kolme lasta ja 10 vuotta takana, niin ei heti kannata erota, jos on vähän tylsää mutta kannattaako mitään viedä eteenpäin, jos ei koskaan ole ollutkaan oikeaa mielenkiintoa?
Ehkä se ei ole juuri sinulle hyvä ja sopiva mies, vaikka yleisten määritelmien mukaan hänet sellaiseen lokeroon voisikin sulloa.
Tuu vähä imee 16v pojan kikulia nii piristyt
Ihminen haluaa aina sitä mitä ei ole.