Miksi koko elämän kestävä parisuhde ja ydinperhe tuntuu olevan joillekin elämän tärkein asia?

Älykkäillä asiat sujuu luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäillä asiat sujuu luonnostaan.

En tiedä, mitä tarkoitit, mutta älykkäimmät ovat vahvoja ja selviävävät yksinkin.

Turvallisuushakuiset ja matalampiälyiset roikkuvat näissä elämänmittaisissa suhteissa vaikka hampaat irvessä.

Suurinta vahvuutta on selvitä yksin.

No itsellä ihanne tasapainoinen, uskollinen parisuhde, pitkä liitto. Luottamus, rehellisyys, uskollisuus. Äitiyslomalta elämäni kantavin voima. Pyrin myös olemaan hyvä vaimo miehelleni.

Mikä siinä on väärää?

Itse ihailen parisuhteita, jotka pitkiä, esim vanhusten välistä rakkautta joka kestänyt vuosikymmeniä. Haluan että mieheni rakastaa minua vielä kun olen mummo, iäkäs ja ryppyinen.

Isäni rakastaa äitiäni syvästi vielä 60 vuoden avioliitto vuoden jälkeen, äitini merkitys vain kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäillä asiat sujuu luonnostaan.

En tiedä, mitä tarkoitit, mutta älykkäimmät ovat vahvoja ja selviävävät yksinkin.

Turvallisuushakuiset ja matalampiälyiset roikkuvat näissä elämänmittaisissa suhteissa vaikka hampaat irvessä.

Suurinta vahvuutta on selvitä yksin.

Höpöhöpö. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, halusit tai et. Todellista vahvuutta on myöntää oma heikkous ja haavoittuvaisuus eikä anna pelon ohjata elämää.

Itse kysymykseen; lapsuuden perheessäni oli niin sekava meno, päätin jo varhain että haluan oman perheen jossa ollaan läheisiä ja kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Sen sain.

Jos osaa valita kerralla oikein, kyllähän ydinperhe on monelle se ideaali. Itse en osannut ja vaati todella paljon rohkeutta myöntää se ja repäistä itsensä irti. Kas kummaa, löysin itseni ja sain myös ihanan parisuhteen. Nyt suorastaan ahdistaa ajatus, että olisin jäänyt vanhaan vain siksi, että olisin halunnut säilyttää ydinperheen. Edelleen ihailen ja hieman kadehdin pitkään yhdessä olleita onnellisia pariskuntia. Mutta samalla tiedän, että moni on paljon onnellisempi ja myls rehellisempi itselleen erottuaan.

Vierailija kirjoitti:

No itsellä ihanne tasapainoinen, uskollinen parisuhde, pitkä liitto. Luottamus, rehellisyys, uskollisuus. Äitiyslomalta elämäni kantavin voima. Pyrin myös olemaan hyvä vaimo miehelleni.

Mikä siinä on väärää?

Itse ihailen parisuhteita, jotka pitkiä, esim vanhusten välistä rakkautta joka kestänyt vuosikymmeniä. Haluan että mieheni rakastaa minua vielä kun olen mummo, iäkäs ja ryppyinen.

Isäni rakastaa äitiäni syvästi vielä 60 vuoden avioliitto vuoden jälkeen, äitini merkitys vain kasvaa.

Tämähän on vain sinun oletus, että vanhempasi rakastavat edelleen syvästi toisiaan. Aika suuria yllätyksiä on elämässä nähty ja kuultu, kun toinen vanhemmista kuolee.

Osa ihmisistä on onnellisia parisuhteessaan.

Siksi että se on parasta ihmisille.

Ehjä perhe on paras tuki ja turva mitä voi olla.

Eiköhän se ole itsestään selvää tässä maailmassa kun ihmiset on rikkinäisiä ja perhearvot on arvostettu alas,

Ei se kyllä monellekaan ole tärkein asia. Ihmiset eroavat aika helposti. Ex-poikaystäväni yli 20 vuoden takaa vaihtaa naista muutaman vuoden välein. Lapsiakin on tehnyt 3 eri naisen kanssa. Lasten iät 1-17 v. Minutkin hän jätti aikoinaan vain sen takia, että meillä oli hänen mielestään liian vähän kokemusta muista ihmisistä ja suhde oli juuttunut paikalleen. Kas kummaa, vuoden päästä oli jo kihloissa toisen kanssa ja sitten seurasi kesähäät ja alle vuoden päästä häistä vauva. Hän oli vaihtanut vaimonsa 10 vuotta nuorempaan tyttöön jo muutaman vuoden päästä naimisiin menosta. En ole kaikkia käänteitä edes kuullut, mutta tämän nuorimman lapsen äiti on sattumalta siskoni työkaveri. Minusta se oli aika hyvin sanottu tältä exältäni, että ei ole ruoho ollut aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Miksei se saisi olla? Mikä sinun elämäsi tärkein asia sitten on ja miksi se on mielestäsi parempi tärkeä asia kuin kestävä parisuhde/ydinperhe?

Onnellisuus löytyy minulle ainakin tärkeistä läheisistä ja heidän kanssaan vietetystä sekä oman itseni kehittämisestä - ei työstä, matkailusta, materiasta, statuksesta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäillä asiat sujuu luonnostaan.

En tiedä, mitä tarkoitit, mutta älykkäimmät ovat vahvoja ja selviävävät yksinkin.

Turvallisuushakuiset ja matalampiälyiset roikkuvat näissä elämänmittaisissa suhteissa vaikka hampaat irvessä.

Suurinta vahvuutta on selvitä yksin.

Höpöhöpö. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, halusit tai et. Todellista vahvuutta on myöntää oma heikkous ja haavoittuvaisuus eikä anna pelon ohjata elämää.

Itse kysymykseen; lapsuuden perheessäni oli niin sekava meno, päätin jo varhain että haluan oman perheen jossa ollaan läheisiä ja kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Sen sain.

Veit sanat suustani, ajattelen juuri noin. Ei pitkän parisuhteen ihannointi ole kiinni siitä onko älyä tai ei. Itse haluan taata lapsilleni turvallisen kodin, jossa hyvä ja rento ilmapiiri ja toivon, että mieheni kanssa yhdessä pystytään sellainen luomaan.

Tärkeintä ihmisellä on se, että voi elää onnellisena omien arvojensa mukaista elämää. Jos se ei syystä tai toisesta ole onnistunut ydinperhekuviossa, niin ei ihminen kuitenkaan ole epäonnistunut yksilö.

Se, että ydinperheessä elävä. Kuvittelee olevansa jotenki etuoikeutettu ja parempi, saa näkemään punaista.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä ihmisellä on se, että voi elää onnellisena omien arvojensa mukaista elämää. Jos se ei syystä tai toisesta ole onnistunut ydinperhekuviossa, niin ei ihminen kuitenkaan ole epäonnistunut yksilö.

Se, että ydinperheessä elävä. Kuvittelee olevansa jotenki etuoikeutettu ja parempi, saa näkemään punaista.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tiedän onnettomissa liitoissa eläviä, joiden lähes ainoa syy pysyä siinä on vahva käsitys siitä, että ahdistava ja onneton ydinperhe-elämäkin on parempaa kuin eronneen status tai uusperhe. Tämä on surullista.