Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi ajatella, kun tuttu postaa Facebookiin jatkuvasti kuvia BDI-kyselyistä?
31.03.2018 |
Pisteitä saa vaihtelevasti 60-63 eli melkein täydet... Itsellänikin on vaikea masennus, joten olen täytellyt myös noita kyselyitä. Tiedän siis miten huono tilanteen täytyy olla, jotta kyselystä saisi täydet pisteet.
Kuitenkin tästä henkilöstä on vaikea kuvitella, että tilanne olisi noin paha. Hänellä on kuitenkin tulevaisuudenhaaveita, haluaisi näyttelijäksi. On myös ottamassa koiranpentua. Mikä voi olla motiivina, kun laittaa noita kuvia? Välillä huolestun, kun tosiaan jotta testistä saa täydet pisteet, täytyy olla tosi vakavia itsemurha-ajatuksia jne. Sitten kuitenkin usein seuraavassa postauksessa on esim. kylpylälomalla kavereiden kanssa. Vaikka siis juuri bdi-kyselyssä on raksittanut, että ei jaksa tehdä mitään.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Huomionhaulta vaikuttaa
Itsekin olen taipunut ajattelemaan niin. :/ Koska jotenkin jännä, että itse saan kyseisestä kyselystä "vain" 40-50 pistettä enkä näe itselläni minkäänlaista tulevaisuutta. Lähinnä suunnittelen vaan itsemurhaa. Sitten tämä henkilö viettää paljon aikaa muiden ihmisten kanssa ja suunnittelee kovasti tulevaisuuttaan...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon ollut tosi vaikeasti masentunut, mutta ei ois tullut mieleenkään someen jakaa tietoa siitä. Sen sijaan oli kova työ yrittää pitää somekulisseja yllä, siis sellaisia kuvia ja elämää mitä muut tottuneet näkemään.
Joo, ei kyllä todellakaan noilla pisteillä lähdetä millekään kylpylälomille tai hankita koiranpentuja. Noihin pisteisiinhän nimittäin lukeutuu käsitys siitä, että tulevaisuus on täysin toivoton (miten sitten pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta? Näkee itsensä tulevaisuudessa näyttelijänä?), ei saa tyydytystä mistään (miksi hankkii koiranpennun, jos sekään ei tuo tyydytystä?), hyvin akuutit itsemurhasuunnitelmat "tápan itseni heti, kun tulee tilaisuus", totaalinen kiinnostuksenpuute muita ihmisiä kohtaan, kyvyttömyys päätöksentekoon (kuitenkin päättänyt hankkia lemmikin?) jne.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kyllä todellakaan noilla pisteillä lähdetä millekään kylpylälomille tai hankita koiranpentuja. Noihin pisteisiinhän nimittäin lukeutuu käsitys siitä, että tulevaisuus on täysin toivoton (miten sitten pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta? Näkee itsensä tulevaisuudessa näyttelijänä?), ei saa tyydytystä mistään (miksi hankkii koiranpennun, jos sekään ei tuo tyydytystä?), hyvin akuutit itsemurhasuunnitelmat "tápan itseni heti, kun tulee tilaisuus", totaalinen kiinnostuksenpuute muita ihmisiä kohtaan, kyvyttömyys päätöksentekoon (kuitenkin päättänyt hankkia lemmikin?) jne.
Ei se mene näin todellakaan. Voi nähdä tulevaisuutensa täysin toivottomana ja olla kaikki itsemurhasuunnitelmat valmiina, mutta silti yrittää tehdä jotain, koska kuolema on aina vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oon ollut tosi vaikeasti masentunut, mutta ei ois tullut mieleenkään someen jakaa tietoa siitä. Sen sijaan oli kova työ yrittää pitää somekulisseja yllä, siis sellaisia kuvia ja elämää mitä muut tottuneet näkemään.
Miksi halusit käyttää vähäiset voimavarasi kulissien yllä pitämiseen? Varsinkin kun nykyaikana mt-ongelmat eivät ole enää mikään häpeä tai heikkouden merkki
Yleensä ne somessa masennuksestaan huutavat ovat diagnosoineet ne itselleen. Veikkaan etta kaverilla on tällä hetkellä huono kausi menossa ja siksi "masentunut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta sen päivitysten katselu, sen pystyy muutamaan valikosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kyllä todellakaan noilla pisteillä lähdetä millekään kylpylälomille tai hankita koiranpentuja. Noihin pisteisiinhän nimittäin lukeutuu käsitys siitä, että tulevaisuus on täysin toivoton (miten sitten pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta? Näkee itsensä tulevaisuudessa näyttelijänä?), ei saa tyydytystä mistään (miksi hankkii koiranpennun, jos sekään ei tuo tyydytystä?), hyvin akuutit itsemurhasuunnitelmat "tápan itseni heti, kun tulee tilaisuus", totaalinen kiinnostuksenpuute muita ihmisiä kohtaan, kyvyttömyys päätöksentekoon (kuitenkin päättänyt hankkia lemmikin?) jne.
Ei se mene näin todellakaan. Voi nähdä tulevaisuutensa täysin toivottomana ja olla kaikki itsemurhasuunnitelmat valmiina, mutta silti yrittää tehdä jotain, koska kuolema on aina vaihtoehto
No eihän ne itsemurhasuunnitelmat ole aitoja, jos sitten kuitenkin suunnittelee myös muita juttuja, esim. nyt sitten se koiranotto, joka velvoittaa jopa 15 vuodeksi. Mulla on itsemurhasuunnitelmia enkä todellakaan suunnittele edes lähitulevaisuuteen muita kuin kuolemaa. Jatkuvasti mietin sopivaa ajankohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kyllä todellakaan noilla pisteillä lähdetä millekään kylpylälomille tai hankita koiranpentuja. Noihin pisteisiinhän nimittäin lukeutuu käsitys siitä, että tulevaisuus on täysin toivoton (miten sitten pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta? Näkee itsensä tulevaisuudessa näyttelijänä?), ei saa tyydytystä mistään (miksi hankkii koiranpennun, jos sekään ei tuo tyydytystä?), hyvin akuutit itsemurhasuunnitelmat "tápan itseni heti, kun tulee tilaisuus", totaalinen kiinnostuksenpuute muita ihmisiä kohtaan, kyvyttömyys päätöksentekoon (kuitenkin päättänyt hankkia lemmikin?) jne.
Näinpä. Oikeasti vaikeasti masentuneella ei tasan ole mitään haaveita näyttelijänurasta tai aikeita hommata lemmikkejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse töissä psykiatrisella osastolla eikä kyllä juuri kukaan saa noin paljoa pisteitä bdi-kyselystä. Vaikea uskoa, että noilla pisteillä pystyy elämään ilmeisesti ulospäin normaalia elämää?
Mulla on "vain" keskivaikea masennus, ja totesin jo kauan sitten etten pysty sitoutumaan edes hamsteriin.
Unelmat ammatista tuntuvat absurdilta, kun elämä menee terapiassa ja osastolla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kyllä todellakaan noilla pisteillä lähdetä millekään kylpylälomille tai hankita koiranpentuja. Noihin pisteisiinhän nimittäin lukeutuu käsitys siitä, että tulevaisuus on täysin toivoton (miten sitten pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta? Näkee itsensä tulevaisuudessa näyttelijänä?), ei saa tyydytystä mistään (miksi hankkii koiranpennun, jos sekään ei tuo tyydytystä?), hyvin akuutit itsemurhasuunnitelmat "tápan itseni heti, kun tulee tilaisuus", totaalinen kiinnostuksenpuute muita ihmisiä kohtaan, kyvyttömyys päätöksentekoon (kuitenkin päättänyt hankkia lemmikin?) jne.
Ei se mene näin todellakaan. Voi nähdä tulevaisuutensa täysin toivottomana ja olla kaikki itsemurhasuunnitelmat valmiina, mutta silti yrittää tehdä jotain, koska kuolema on aina vaihtoehto
No eihän ne itsemurhasuunnitelmat ole aitoja, jos sitten kuitenkin suunnittelee myös muita juttuja, esim. nyt sitten se koiranotto, joka velvoittaa jopa 15 vuodeksi. Mulla on itsemurhasuunnitelmia enkä todellakaan suunnittele edes lähitulevaisuuteen muita kuin kuolemaa. Jatkuvasti mietin sopivaa ajankohtaa.
Miksei olisi? Tekee useita suunnitelmia ja katsoo sitten mikä niistä realisoituu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kyllä todellakaan noilla pisteillä lähdetä millekään kylpylälomille tai hankita koiranpentuja. Noihin pisteisiinhän nimittäin lukeutuu käsitys siitä, että tulevaisuus on täysin toivoton (miten sitten pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta? Näkee itsensä tulevaisuudessa näyttelijänä?), ei saa tyydytystä mistään (miksi hankkii koiranpennun, jos sekään ei tuo tyydytystä?), hyvin akuutit itsemurhasuunnitelmat "tápan itseni heti, kun tulee tilaisuus", totaalinen kiinnostuksenpuute muita ihmisiä kohtaan, kyvyttömyys päätöksentekoon (kuitenkin päättänyt hankkia lemmikin?) jne.
Ei se mene näin todellakaan. Voi nähdä tulevaisuutensa täysin toivottomana ja olla kaikki itsemurhasuunnitelmat valmiina, mutta silti yrittää tehdä jotain, koska kuolema on aina vaihtoehto
No eihän ne itsemurhasuunnitelmat ole aitoja, jos sitten kuitenkin suunnittelee myös muita juttuja, esim. nyt sitten se koiranotto, joka velvoittaa jopa 15 vuodeksi. Mulla on itsemurhasuunnitelmia enkä todellakaan suunnittele edes lähitulevaisuuteen muita kuin kuolemaa. Jatkuvasti mietin sopivaa ajankohtaa.
Miksei olisi? Tekee useita suunnitelmia ja katsoo sitten mikä niistä realisoituu
Suunnitelma = etukäteen pohdittu asia, joka aiotaan toteuttaa tulevaisuudessa. Itse ainakin suunnitelmia tehdessäni myös aion toteuttaa ne enkä suunnittele monia vaihtoehtoja ja katso mihin elämä kuljettaa. Eihän ne silloin edes olisi suunnitelmia?
Aika rankkaa mennä arvostelemaan toisen masennuksen oikeellisuutta. Aika moni masentunut käyttäytyy kuitenkin normaalisti ja jopa peittää pahan olonsa, ihan vaan siksi kun ihmisten suhtautuminen satuttaa; "eihän sulla mitään ole", "et kyllä yhtään vaikuta masentuneelta", "ei se ole oikeasti masentunut, se vaan näyttelee", "sillähän on kaikki ihan hyvin".
Joku saattaa jopa käydä töissä ja ihan vaan joku päivä tehdä itsemurhan ilman että kukaan osasi etukäteen aavistaa mitään. Jopa perheenjäsenelle saattaa tulla yllätyksenä läheisen itsemurha. Masennus harvoin näkyy ulospäin.
Aika vaikea on toisen sisäisiä tunnetiloja nähdä. Minusta tuollainen bdi-tulosten huutelu ei ole normaalia, joku hänellä varmasti on hätänä. Sitä et sinä pysty diagnosoimaan, sinulla ei ole pätevyyttä.
Itselläni tulokset hipoo muistaakseni viittäkymppiä. Minulla on myös vaikea ahdistus. Minulla on koko ajan kestämätön olo, ihan hirveä suorastaan. Minä saatan kuitenki tulevaisuudelta toivoa parempaa, niin olen tehnyt jo 30 vuotta. Eipä ole silti tuota parempaa tulevaisuutta näkynyt. Omatkin haaveet ja suunnitelma vaan jää toteuttamatta kun ei käytännössä kykene.
Itselläni on niin kauhea olo että mistään en pysty nauttimaan. En nauti syömisestä, silti on parempi maistaa hyviä makuja kuin olla maistamatta, en pysty nauttimaan saunasta tai kylpylästä, silti on parempi käydä saunassa kuin olla käymättä. En nauti ystävien seurasta, silti olo joskus hieman helpottaa heidän seurassaan. Joskus ei, sillä vaatii niin kovia pinnistelyjä olla "salonkikelpoinen". On tästä varmaan tutkimuksiakin että hyvät sosiaaliset suhteen edistää mielenterveyttä. Siksi yritän tavata silloin tällöin kavereita. Niitä jotka on jäljellä.
Kuinka usein kaverisi käy kylpylässä? Tuskin jatkuvasti. Jos on kerran päässyt kylpylään asti niin onhan se sellainen ihme että voi haluta tehdä päivityksen. Olisit iloinen hänen puolestaan, se on aikamoinen saavutus ja askel eteenpäin. Itsekin kävin uimahallissa vuosi sitten. Ehkä piakkoin käyn uudestaan. Ei se kuitenkaan masennustani poista simsalabim.
jatkuu...
Mulla on itsemurhasuunnitelmat, mutta siksi en uskalla toteuttaa kun joku saattaisi mennä pieleen ja voisin vammautua ja sitten olisi vielä vaikeampaa. Jos olisi saatavilla varma eutanasia, nukahtaisi pois kuin leikkauksen anestesiassa niin ehdottomasta ottaisin! Parhaita hetkiä elämässäni on olleet juuri leikkauksien anestesiat! Kaiholla muistelen.
Itse olen ollut jo monta vuotta kuntoutustuella. Yritänkin kuntouttaa itseäni. Useina päivinä en pääse edes sängystä ylös enkä jaksa laittaa ruokaa, mutta kuitenkin yritän välillä tehdä terveellistä ruokaa ja harrastaa liikuntaa. Minulla on myös vaikea ahdistus ja ainoa mikä siihen opamoxin rinnalla auttaa on liikunta. Se antaa hetken unohduksen pahimpaan oloon. Saatan maata suurimman osan ajasta, mutta sitten saatan käydä kolmella liikuntatunnilla viikossa parhaimpina viikkoina. Tästä masentuneiden haterit riemastuvat: "lällällää siinä se nähtiin, valehtelet vain olevasi masentunut mutta etpäs oikeasti ollutkaan!" Eli masentuneita syyllistetään jos vain makaa kotona eikä hoida itseään, mutta sitten jos yrittää hoitaa niin siitäkin lällätetään.
Jatkuu
Itselläni on jopa harrastus jossa on keväisin näytös. Siinä esiinnytään ryhmän kanssa joten se ei ole niin pelottavaa. En ole tuossa ryhmässä kertonut olevani masentunut, siksi saan voimaa ryhmästä kun kukaan ei negaa ja ihmettele, syyllistä ja neuvo erinomaisia neuvojaan miten minun tulisi elää. Noiden esiintymisten myötä olen väkisinkin tutustunut uusiin mukaviin ihmisiin ja ryhmähenki helpottaa hetkeksi yksinäisyyttäni. Siksikin haluan olla esityksissä mukana. Ne ovat myös minulle kiintopisteitä elämässä: jaksan vielä esitykseen asti. Ja sitten taas seuraavaan. Mitäs sitten jos ei olisi enää esitystä, sitten minulla ei olisi enää mitään syytä jaksaa ja jatkaa elämää. Siltikin moni näkee että nuo esiintymiset kumoavat masennukseni. Mutta ei, ne eivät poista tätä jäytävää pahaa oloa. Paha olo salpaa hengen ja sielun, vaikka ponnistelen välillä tekemään normiasioita.
Ehdottomasti kannattaa masentuneen mielestäni ottaa lemmikki. Lemmikit ovat masentuneelle parempaa seuraa kuin ihmiset ja varsinkin masentuneiden haterit! Lemmikki rakastaa ehdoitta, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Ei tuomitse, ei arvostele. Se on terapeuttista. Ihmiset ei tähän pysty. Itse pystyn hoitamaan lemmikkini vaikeasta masennuksesta huolimatta sillä on vaan pakko kun muita ei ole. Olen myös osittain omaishoitaja, siksi kun on pakko, viimeisillä voimillani, pakottaen itseni äärisuorituksiin. Jos minulla ei näitä velvoitteita olisi niin olisin jo monta kertaa voinut mennä osastollekin, niin huonossa jamassa olen välillä ollut. Uskon että olisin saattanut jo parantua hieman jos ei olisi sairaita läheisiä joutunut hoitamaan.
Jatkuu
Itse yritän hoitaa tätä masennusta siis välillä, silloin kun jaksan. Pahaa oloa lievittää minulla kaikenlainen vaihtelu, esimerkiksi vaikkapa kävely uusissa maisemissa, matka tai vaikkapa se kylpylä ja liikunta. Silloin kun jaksaa. Tämäkin vaihtelee, joskus saatan kuukauden aikana käydä useammassakin paikassa, sitten voi mennä kaksi kuukautta että käyn vain pakolliset kaupassa just ennen sulkemista kun ei pääse sängystä. Minua ihmetyttää kun minua syyllistetään siitä että yritän hoitaa itseäni silloin kun jaksan. Jopa lääkärit suosittelevat että masentunut jatkaa niiden asioiden tekemistä joista ennen nautti vaikka ei enää nauttisi. Se muistaakseni jotenkin yrittää johtaa aivojen raiteita normaalimmille raiteille. Masentuneella ja ahdistuneella osa aivoista, kuten hippokampus voi olla pienentynyt, osa aivoista tuhoutunut ja hermosto ei toimi normaalisti. Sängyssä makaamalla aivot eivät kuntoudu. Itse yritän ainakin, vähilläkin voimavaroilla tehdä asioita joiden uskon kuntouttavan aivoja ja hermostoa. Ja ihan vaan tähän väliin masentuneiden hatereille sellainen info, että myös rikkaalla voi olla masennus tai ahdistus, eli sairaus aivoissa. Se että pankkitilillä on rahaa, ei korjaa sairaita aivoja millään tavalla. Toki köyhyys ja taloudelliset huolet pahentaa masennusta senkin tiedän omasta kokemuksesta.
Joku saa ehkä masennusta hoidettua nukkumalla. Minulta tuo on poissuljettu, itse en nuku edes lääkkeillä kunnolla. Monet masentuneet jopa sanovat että nukkuminen on ihanaa kun pääsee pahaa oloa pois. Minä en pääse. Paha olo on yötä päivää, myös unissa ja uni on heikkoa ja lyhyt aikaista. Hermostoni kiertää ylikierroksilla 24/7. Joka ikinen aamu ja päiväkin on kuin krapulaisella tai flunssaisella. Voisin itsekin herkästi arvostella toista masentunutta että ei sinulla ole oikea masennus jos pystyt nukkumaan. En kuitenkaan tee niin, ymmärrän että olemme erilaisia.
Kyllähän tämä masennus on inhottavan tuntuinen sairaus. Sen tietää kun vertaa elämää siihen mitä se oli kun oli vähän paremmassa kunnossa. Ei tämä poistu vaikka itse haluaisin, eikä tämä poistu silläkään että muut sanoo että ei sulla mitään ole. Itselleni yksi pahimmista masennusta pahentavista asioista on ihmisten negatiivinen suhtautuminen. Eli mieti useampaan kertaan, tarvitseeko sinun negata masentunutta.
Saatanpa laittaa someen kylpyläkuvan tai saatanpa tehdä itsarinkin. Ihan jos siltä tuntuu.
Huomionhaulta vaikuttaa