Kuinka moni ei ole käynyt ulkomailla?

Mikä sinua alkuper pelottaa tai jännittää matkustamisesta? Jokainen meistä on tehnyt sen ensimmäisen matkansa.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä, ettei kaikki matkaile. Ympäristö kiittää. Veikkaanpa, että matkailun lopettamisesta (lentäen) tulee lähivuosin uusi "trendi", kuten vegaanius nyt. Tai toivon ainakin. On niin kaksinaismoralistista elää muovittomana ja syödä kasvisruokaa, mutta lennellä ympäri maailmaa pari kertaa vuodess.

Miten niin kaksinaismoralistista? Mä ajattelen sen niin, että hyvä jos muuten elää ympäristöystävällisesti, jos matkustelee. Mä lennän kerran vuodessa pidemmäksi ajaksi Aasiaan, mutta muuten yritän vähentää kuormaani. Kierrätän, syön kasvisruokaa, ajan polkupyörällä / käytän julkisia, asutaan kerrostalossa jne. En kylläkään moralisoi muiden valintoja, enkä arvota muiden valintoja.

Pian 70 vuotta täyttävä isäni ei ole koskaan ollut lentokoneessa. Ruotsinlaivalla kävimme, kun me lapset olimme pieniä. Tosi vähän on sellaisia, jotka eivät olisi edes Virossa tai Ruotsissa käyneet. Isä haluaisi kyllä ulkomaille, ja olemme miettineet, että ostaisimme hänelle matkan Espanjaan tai Kreikkaan syntymäpäivälahjaksi. Samaan aikaan minua kuitenkin huolettaa, että matka kielitaidottoman, ikänsä samalla pienellä paikkakunnalla asuneen, alkoholismiin taipuvaisen ja huonosti liikkuvan isän kanssa saattaisi olla todella raskas koettelemus. On vaikea tietää etukäteen, olisiko matka isälle mieluisa kokemus vai osoittautuisiko vieras kulttuuri outoine kielineen ja ruokineen hänelle kuitenkin liian pelottavaksi. Kun on tuohon ikään elänyt niin, että ei ole erityisesti hakenut vaihtelua elämäänsä, lienee pohjimmiltaan sellainen luonteenlaatu, että kaikki vieras ahdistaa.

Nuorempana olen ollut muutaman kerran ulkomailla, mutta edellisestä kerrasta on yli 15 vuotta. Suurimman osan ajasta ei ole ollut varaa. Nyt olisi juuri ja juuri, mutta sitten joutuisin luopumaan sellaisista asioista, jotka parantavat elämää enemmän. En pidä niitä matkoja niin ihmeellisinä että esim. haluaisin luopua autosta, jättää polkupyörän ostamatta, tai asua syrjäisemmässä paikassa pitemmään työmatkan päässä. Majoituskaan ei saisi olla heikkotasoinen koska sitten en saisi nukuttua.

Ovat vanhempani ovat hyväkuntoisia 80v ja paras vaihtoehto heille on ollut valmis kiertomatkat. Eivät puhu kieliä. Kiertomatkoilla on opas joka huolehtii että kaikki istuu ajoissa bussissa,lentokoneessa jne. Retki kohteet ja vaihtuvat kaupungit on mietitty ja järjestetty valmiiksi. Vanhempani eivät ole rannalla makoilijoita. He myös itse kokevat että saavat eniten irti näistä kiertomatkoista.

Itse pidän eniten matkailusta Euroopan kaupungeissa keväällä tai syksyllä. Kyllä se ensimmäinen matka aikoinaan jännitti mutta rohkeus on kasvanut aikaa myöden.

Mitä ihmettä pelkäät niin paljon ettet uskalla matkustaa?

Itse olen käynyt yli 40 maassa ja asunutkin viidessä eri maassa ja paljon olisi jäänyt kokematta, näkemättä, oppimatta ja ymmärtämättä jos en olisi matkustanut.

Enkä nyt halua itseäni jalustalle nostaa mutta olisin varmasti paljon kapeakatseisempi koko elämää kohtaan jos en olisi yhtään reissannut.

Olet varmaan ihan tyytyväinen elämääsi ja hyvä niin, jokaisella meillä on oma polkumme.

Mutta mitä menetettävää sinulla olisi jos heittäisit viikonloppumatkan Lontooseen, lähtisit katsomaan Vapauden patsasta tai viettäisit viikon Kota Kinabalun metsässä? Jos et viihtyisi reissussa niin sitten voisit todeta että tämä ei ollut sinun juttusi. Nythän et sitä vielä tiedä.

Lasten teko + perheidyllin perustaminen on kyllä aika paljon rohkeampi teko kuin matkailu.

^

Minun mielipiteeni, ja väärä, tiedän.😑

_ Matkailija "velatar", onnellisesti avioliitossa.

Matkaan vaan reippaasti!

Viihdyn mitättömissä rutiineissani niin mainiosti, etten kaipaa samanlaista seikkailua ja virikkeitä kuin muut. Kaiketi sitten olen jotenkin epänormaali. Päinvastoin kaikki uusi rasittaa henkisesti niin että koen sen negatiivisena. Kun muilla tulee WAU niin mulla lähinnä hnnghhääähh.

Tähänkin ketjuun on tullut monia pätemään matkailukokemuksillaan. Kaikki eivät nauti samoista asioista. Joillekin oudot ruoat, tuoksut ja tavat voivat olla epämiellyttävä kokemus, ja moni sellainenkin, joka esittää maailmanmatkaajaa, on pohjimmiltaan todella pelokas.

Huomasin tämän vastikään lähdettyäni ensimmäistä kertaa reissuun erään sukulaiseni kanssa. Kyseinen sukulainen puhuu aina matkailustaan ja avarakatseisuudestaan leuhkaan tyyliin, mutta kun olin yhdessä matkalla hänen kanssaan, häntä ei meinannut saada pois hotellin terassilta tai uimarannalta. Paikallinen arkkitehtuuri, kulttuuri, ruoka tai kontaktin ottaminen paikallisiin asukkaisiin ei kiinnostanut häntä mitenkään, ja alueen perinteisiin ruokalajeihin hän suhtautui kielteisesti. Viikko mentiin pizzalla ja hampurilaisilla, kaljaa aamusta iltaan kitaten.

Minulle jäi kuva, että pohjimmiltaan häntä pelottaa kaikki vieras ja ettei hän oikeastaan edes nauti matkailusta. Koska matkustaminen on nyt trendi ja joissain piireissä statussymbolikin, niin vain kuuluu tehdä. Matka antaa myös sosiaalisesti hyväksyttävän syyn tissutella aamusta iltaan. Edelleen on tapauksia, joiden mielestä parasta matkalle lähtemisessä on se, kun lentokentältä saa kaljaa kuudelta aamulla.

Vierailija kirjoitti:

No mikset varaa Ruotsin risteilä tai Tallinnan matkaa?

Ehkä siksi, että vuonna 2018 tämän trolliketjun aloittanut henkilö ei tätä nyt seuraa...

Vastatkaa otsikon kysymykseen, älkääkä luetelko maita missä olette käyneet. Sitä ei kysytty tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin ketjuun on tullut monia pätemään matkailukokemuksillaan. Kaikki eivät nauti samoista asioista. Joillekin oudot ruoat, tuoksut ja tavat voivat olla epämiellyttävä kokemus, ja moni sellainenkin, joka esittää maailmanmatkaajaa, on pohjimmiltaan todella pelokas.

Huomasin tämän vastikään lähdettyäni ensimmäistä kertaa reissuun erään sukulaiseni kanssa. Kyseinen sukulainen puhuu aina matkailustaan ja avarakatseisuudestaan leuhkaan tyyliin, mutta kun olin yhdessä matkalla hänen kanssaan, häntä ei meinannut saada pois hotellin terassilta tai uimarannalta. Paikallinen arkkitehtuuri, kulttuuri, ruoka tai kontaktin ottaminen paikallisiin asukkaisiin ei kiinnostanut häntä mitenkään, ja alueen perinteisiin ruokalajeihin hän suhtautui kielteisesti. Viikko mentiin pizzalla ja hampurilaisilla, kaljaa aamusta iltaan kitaten.

Minulle jäi kuva, että pohjimmiltaan häntä pelottaa kaikki vieras ja ettei hän oikeastaan edes nauti matkailusta. Koska matkustaminen on nyt trendi ja joissain piireissä statussymbolikin, niin vain kuuluu tehdä. Matka antaa myös sosiaalisesti hyväksyttävän syyn tissutella aamusta iltaan. Edelleen on tapauksia, joiden mielestä parasta matkalle lähtemisessä on se, kun lentokentältä saa kaljaa kuudelta aamulla.

Johtuu siitä että suomalaiset ei ole indoeurooppalainen kansa. Kyllä indoeurooppalainen viihtyy euroopassa. Kulttuurierot euroopan sisällä kuitenkin hyvin pieniä eurooppalaiselle. Tietysti pitää ottaa huomioon että pohjoismaalaiset eivät ole samalla tapaa olleet kosketuksissa ja tekemisissä toistensa kanssa kuten eurooppalaiset jotka ovat imeneet äiti rooman suden maitoa. Muslimit ei sitten kuulu eurooppaan.