Lapsellani on mielikuvituskaveri. Mua alkoi surettaa :/

Miksi pitäisi huolestua? Eikö kaikilla lapsilla ole mielikuvituskavereita?

Riippuu puhutaanko alle 10v lapsta vai 16v teinistä.

Pienillä lapsilla aivan normaalia.

En huolestuisi. Tyttärellä oli mielikuvituskaveri Tilda, joka sekotti tytön huoneen ja teki muutenkin pahojaan. Tytär on ihan normaali perheenäiti nykyään.

Se kuuluu kyllä varmaan normaaliin psykologiseen kehitykseen huomattavalla osalla kaikenlaisia lapsia, niin yksinäisillä kuin sellaisillakin, joilla on samanikäisiä sisaruksia ja kavereita leikkitovereina.

Minulla itselläni oli lapsena mielikuvituskaveri, samoin kaverillani (siis oikealla kaverillani), joka oli lapsena ihan toisenlainen kuin minä. Myös yhdellä siskollani oli mielikuvituskaveri.

Pojalla i oli mielikuvituskaveri jonka kanssa jutteli ja leikki. Nykyään menestyvä lakimies.

Tiedän yhden naisen jolla oli jo lapsena useita mielikuvitusystäviä 😊 Siellä se nyt kököttää Niuvanniemessä

Miksi ihmeessä pitäisi huolestua? Omilla lapsillani oli kaikilla useampia mielikuvituskavereita kun olivat ihan pieniä, mutta kyllä ne sitten jäivät kun ikää tuli. Minusta se oli tosi hauskaa, yhdessä nauretaan niille edelleen!

Unohdin mainita lapsen iän. Siis 6-vuotias. Sanoi, että mielikuvituskaveri on joskus 7-vuotias ja joskus 10-vuotias. Kertoi myös tarinoita yhteisistä leikeistä.

En tiedä miksi surettaa ja huolestuttaa. Ehkä siksi, kun ajattelen onko lapsi yksinäinen.

Eskarissa on todella vilkas ja sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Lisäksi hänellä on neljä parasta kaveria eskarissa ja yksi jo koulussa. Nyt sairaslomalla joutunut olemaan erossa kavereistaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Unohdin mainita lapsen iän. Siis 6-vuotias. Sanoi, että mielikuvituskaveri on joskus 7-vuotias ja joskus 10-vuotias. Kertoi myös tarinoita yhteisistä leikeistä.

En tiedä miksi surettaa ja huolestuttaa. Ehkä siksi, kun ajattelen onko lapsi yksinäinen.

Eskarissa on todella vilkas ja sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Lisäksi hänellä on neljä parasta kaveria eskarissa ja yksi jo koulussa. Nyt sairaslomalla joutunut olemaan erossa kavereistaan.

Ap

Ihan normaalia on. Älä turhaan sure:)

Mulla oli 2 mielikuvituskaveria ollessani päiväkoti-ikäinen. Ja siis kyllä, kävin päiväkodissa ja oli ihan kavereita sieltäkin.

Ei mun mielikuvituskaverit koskaan olleet mukana päikyssä, vaan kotona ja esim. automatkoilla.

Mutta muistan itsekin hetken, kun taisin alkaa tehdä eroa "parhaimpaan" mielikuvituskaveriini, joka muuten oli ikäiseni poika. Olin kerran loikoillut sohvalla ja sitten tokaissut vanhemmilleni:"En minä siitä *******:stä voi kyllä miestä ottaa, kun se on ruotsalainen!" :D Sen jälkeen ei vissiin oo niin hirveän tiuhaan enää nämä kaverit meillä käyneet.

Lapsen mielikuvitus... Se on helmeä se.:)

Meidän likalla kanssa mielikuvituskaveri. Juoksee hippaa sen kanssa ja leikkii kauppaleikkejä. Välillä sanon että tuus pelaa äidin kanssa niin vastaa että ei ehdi nyt kun on sallan (m.kaveri) kanssa leikki kesken.

Ihan normaalia siis. Tyttö 6v nyt.

Kuulin joskus että mielikuvitus leikit kehittää luovuutta lapsilla ja on normaali kehitysvaihe.

Mun lapsen mielikuvituskaveri (yksi monista) oli Orava nimeltä Kentti 😊

Mä olen kateellinen niille joilla on ollu mielikuvituskavereita. Itse olin mielikuvitukseton realisti, nykyään työtön.

Muuton jälkeen otin "entiset ystäväni" mukaan uuteen kotiin ja juttelin heille "mitäs tykkäätte olla täällä?"

Jos lapsella on mielikuvituskaveri, kertoo se todennäköisesti vain siitä että lapsi on luova ja hänellä on hyvä mielikuvitus. Mulla oli pienenä mielikuvituskavereita ja ne johtui käytännössä vaan siitä että tykkäsin (ja tykkään edelleen) uppoutua ajatuksiin ja innostun kaikenlaisesta uuden keksimisestä. Ei mielikuvituskaverit ja oikeat kaverit ole toisiaan poissulkevia asioita. Ne on vaan ajatusleikkejä, älä ap huoli. Pahinta, mitä voit tehdä, on tuottaa lapselle olon, että hän leikeillään tekee jotain väärin.

Mun tytöllä oli mielikuvituskaveri pienenä. Kun muutettiin, niin suri ettei näe enää muelikuvituskaveriaan, koska se ei voinut muuttaa. Yksi ensimmäisistä kavereista uudella paikkakunnalla oli täsmälleen samanniminen. Luulin aluksi, että mielikuvituskaveri muutti mukana.

Ei todellakaan tarvitse huolestua. Lapsellasi on hyvä mielikuvitus ja luova mieli, joka ei koskaan ole huono asia. Ei ainakaan sellaisessa maailmassa jossa itse haluan elää.

Ei ole tervettä.

Monilla aikuisillakin on mielikuvituskaveri. On oikein pystytetty rakennuksia, joihin menevät porukalla palvomaan sitä.

Minua surettaa se.