Kokemuksia parisuhteesta skitsofreniaa sairastavan kanssa?
Sairaus on diagnosoitu miehellä viitisen vuotta sitten ja lääkityksellä hän on ainakin ihan työkykyinen (työskentelee vielä aika vaativassa työssä), enkä sairautta muutaman kuukauden tuntemisen perusteella olisi voinut arvata. Siksi tieto diagnoosista tulikin aikamoisena yllätyksenä ja vähän shokkinakin...
Täällä ei tietenkään kukaan voi ennustaa tulevaisuuteen, mutta haluaisin silti kuulla kokemuksia, jos niitä on. Erityisesti mietittää se, millä tavalla sairaus näkyisi arjessa, jos esimerkiksi muuttaisimme yhteen, voisiko sen silloinkin vielä olla "huomaamatta" kuten nytkin? Mies ei ole seurustellut vakavasti sairauden toteamisen jälkeen, kuulemme lähes poikkeuksetta kaikki katoavat kuultuaan hänen diagnoosistaan.
Niitä tulevia yhteisiä lapsia on hankala tappaa tässä hetkessä.
Pelkäisin enemmän alkoholistia, joka säännöllisesti lyö ja sammuu kuset housussa tupakka huulessa tai ruoka liedellä/uunissa.