Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä itsemurhalla "uhkailua"
31.03.2018 |
Tulipa vaan tosta toisesta keskustelusta mieleen tämä asia.
Olen itse vaikeasti masentunut ja olen suunnitellut jo pidempään pois lähtemistä. Elämäni on mennyt paljon eteenpäin ja saavutan "tavoitteitani" mutta en silti koe elämää tämän kärsimyksen arvoisena
Joskus heitän läheisilleni läppää itsemurhasta ja joskus jos menee todella huonosti niin saatan sanoa että toivon että olisin kuollut tai että kumpa en heräisi enää huomenna.
Kun sanon noita asioita, se ei liity mitenkään siihen ihmissuhteeseen vaan ihan tämän omaan olotilaan. En koe uhkailevani ketään, eivätkä hekään varmaan? Enemmän sellainen melankolinen toteamus. Ihmissuhteeni ovat normaalit ja terveet muutenkin vaikka minä nyt omissa oloissani olen mitä olen...
Olen aina miettinyt sen itsemurhalla uhkailun jonain kiristämisenä jne? Ehkä oon vaan tottunut tähän kun äitikin sanonut jo vuosia mulle samoja asioita toivoen että hänen elämänsä päättyisi. En enää koe sitä minään.
Kommentit (16)
Läheiset todennäköisesti kokevat. Luuletko heidän haluavan kuunnella tuollaista? Olet itsekäs!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet typerys.
Hakeudu vaikka kunnalliseen hoitoon.
Tuollaisella huomiohuoraamisella et voita yhtään mitään ja kun sitä aikas jatkat, niin ne sun "kaverit" todellakin toivoo, että aika jättää ja äkkiä.
Rajansa se on huomiohuoraamisellakin, jos ei haluta itseään millään tavalla auttaa....
Mä en hyysää enää yhtään "kaveria", joilla on tuollainen ajattelutapa. Been there done that. Ja mitään ei tapahtunut edistystä. Sitten luovutin.
Ehkä ne nykyiset kaverit jaksaa sitten hyysätä. Mä en velttoihin enää aikaani kuluta.
Vierailija kirjoitti:
Ennemminkin mustaa huumoria josta tulee muille kiusallinen/paha olo. Ei suoraa uhkailua.
Niin. Näin mäkin sitä ajatellut. Mutta ne mun lähipiirin 2 ihmistä kenelle mä näitä juttuja joskus sanon on niin tottuneita siihen että eivät koe sitä minään enää. Siihen turtuu ajan kanssa. Se itsemurhaläppä on mun tapa ilmaista että pinnan alla en voi hyvin kun julkisesti käyttäydyn ja näytän hyvinvoivalta. Tän asian kanssa jää todella yksin kun esittää voivansa hyvin jatkuvasti.
Ehkä sitä yrittää lieventää sitä iskua. Jos lähden pois niin heillä on ollut se aavistus jo eikä asia tule yllätyksenä.
Kukaan vähänkään järjissään oleva ei pelleile eikä vitsaile itsemurhalla. Joten kyllä, se on uhkailua ja olisin erittäin huolissani mielenterveydestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Läheiset todennäköisesti kokevat. Luuletko heidän haluavan kuunnella tuollaista? Olet itsekäs!
Kumpi on itsekkäämpää. Kummastakohan ne läheiset kärsivät enemmän.
Itsemurha
Vai
Itsemurhasta vitsailu kerran kuukaudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet typerys.
Hakeudu vaikka kunnalliseen hoitoon.
Tuollaisella huomiohuoraamisella et voita yhtään mitään ja kun sitä aikas jatkat, niin ne sun "kaverit" todellakin toivoo, että aika jättää ja äkkiä.
Rajansa se on huomiohuoraamisellakin, jos ei haluta itseään millään tavalla auttaa....
Mä en hyysää enää yhtään "kaveria", joilla on tuollainen ajattelutapa. Been there done that. Ja mitään ei tapahtunut edistystä. Sitten luovutin.
Ehkä ne nykyiset kaverit jaksaa sitten hyysätä. Mä en velttoihin enää aikaani kuluta.
Voi voi, on tämäkin surullista. Ehkä sun pitäisi hakeutua jonnekin juttelemaan? Sairaus se täydellinen empatiakyvyttömyyskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheiset todennäköisesti kokevat. Luuletko heidän haluavan kuunnella tuollaista? Olet itsekäs!
Kumpi on itsekkäämpää. Kummastakohan ne läheiset kärsivät enemmän.
Itsemurha
Vai
Itsemurhasta vitsailu kerran kuukaudessa
"Itsemurhalla vitsailu" on kiristystä enkä verrannut noita kahta asiaa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä yrittää lieventää sitä iskua. Jos lähden pois niin heillä on ollut se aavistus jo eikä asia tule yllätyksenä.
Ei ei ei. He ovat nyt osallisia ja heillä on velvollisuus auttaa. Jos kuolet niin mikä on ensimmäinen asia mitä heiltä kysytään?
”Ettekö huomanneet että jotain oli vialla?”
He voivat tähän vastata että useasti, itse asiassa monta kertaa on asiasta suoraan sanottu eivätkä he toimineet. Asia tulee vaivaamaan heitä lopun elämäänsä.
Mutta tärkeintä tässä on nyt se että haet apua. Tuo tunne että elämä ei tunnu miltään ei ole ihmisen luonnollinen olotila. Hae apua mistä vain. Kysy vaikka ystäviltäsi miten. He jo syvimmässään tietävät että sitä tarvitset vaikka eivät ehkä uskalla sitä itselleen myöntää.
Oma vaikeasti masentunut kaverini jutteli paljon itsemurhasta aikanaan. Meni vuosia ennen kuin opin tulemaan sinuiksi ajatuksen kanssa, että hän oikeasti saattaa sen koska tahansa tehdä, ettei se ole minun vastuullani enkä voi asiaa kontrolloida. Mieleni rauhoittui ja kaveri on edelleen masentunut, mutta hänen masennuksensa ei ole kaveruudemme keskiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomion hakemista ja pahan olon leivittämistä läheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä yrittää lieventää sitä iskua. Jos lähden pois niin heillä on ollut se aavistus jo eikä asia tule yllätyksenä.
Ei ei ei. He ovat nyt osallisia ja heillä on velvollisuus auttaa. Jos kuolet niin mikä on ensimmäinen asia mitä heiltä kysytään?
”Ettekö huomanneet että jotain oli vialla?”
He voivat tähän vastata että useasti, itse asiassa monta kertaa on asiasta suoraan sanottu eivätkä he toimineet. Asia tulee vaivaamaan heitä lopun elämäänsä.
Mutta tärkeintä tässä on nyt se että haet apua. Tuo tunne että elämä ei tunnu miltään ei ole ihmisen luonnollinen olotila. Hae apua mistä vain. Kysy vaikka ystäviltäsi miten. He jo syvimmässään tietävät että sitä tarvitset vaikka eivät ehkä uskalla sitä itselleen myöntää.
Olen ollut avun piirissä jo vuosikymmenen ja olen nuori ihminen. Olen käynyt psykoterapiat, useat ryhmäterapiat,psykofyysiset terapiat,lääkitykset läpi. Olen ollut hyvin sitoutunut hoitoon ja koen oloni nykyään vielä enemmän masentuneeksi kuin ennen. Minä olen itsenäinen ja kukaan läheiseni ei joudu minua auttamaan. Kaikki sukulaiseni ja ystäväni ovat tietoisia tilanteestani ja ei tulisi sairaus yllätyksenä. Itsemurha olisi oma päätökseni ja ketään ei sitä kykenisi estämään. Olen tässä elänyt siksi että en satuttaisi läheisiäni. Sen on rankka elää toisten takia kun omat tuskat on kovat.
Vierailija kirjoitti:
Huomion hakemista ja pahan olon leivittämistä läheisiin.
Ihminen joka työntää toiset pois lopullisesti ja päättää suhteet on huomionhakuinen? Olen tehnyt näin syyllisyyden vuoksi. He ansaitsevat parempaa ja kun kuolen on vähemmän ihmisiä suremassa. Jos hakisin huomiota niin varmaan pyrkisin haalimaan ihmisiä kuulolle. Mutta näin en tee.. toivon olevani yksin jotta voisin vihdoin päättää tämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä vastaukseni katosi ellei se nyt yhtäkkiä ilmesty takaisin.
Long story short: Se ei ole uhkailua, mutta kohderyhmä väärä. He saattavat ahdistua, ja sehän ei ole tarkoituksesi.
Itselläkin itsariajatukset arkipäivää ja käsittelen asiaa mustalla huumorilla. Tuollaista läppää heitän kuitenkin vain toisten samanlaisten kanssa.
Peace and live, sis ❤
Vierailija kirjoitti:
Pitkä vastaukseni katosi ellei se nyt yhtäkkiä ilmesty takaisin.
Long story short: Se ei ole uhkailua, mutta kohderyhmä väärä. He saattavat ahdistua, ja sehän ei ole tarkoituksesi.
Itselläkin itsariajatukset arkipäivää ja käsittelen asiaa mustalla huumorilla. Tuollaista läppää heitän kuitenkin vain toisten samanlaisten kanssa.
Peace and live, sis ❤
Vähän freudilainen lipsahdus nyt, mutta peace and love siis
Ennemminkin mustaa huumoria josta tulee muille kiusallinen/paha olo. Ei suoraa uhkailua.